Legendaarinen Frankensteinin hirviö herätettiin henkiin elokuvissa ensimmäisen kerran vuonna 1910. Aika on kuitenkin saattanut tuon teoksen unholaan, eikä ihme, kun kuuluisin elokuvaversio tehtailtiin Universal-cityssä, osaavalla työtiimillä. Nokkamiehenä oli edesmennyt ohjaaja suuruus James Whale ja pääosissa riehui Boris Karloff, Colin Clicen ja Mae Barken hoitaessa inhimillisemmän puolen. Täyttä klassikkoa siis luvassa.
Frankenstein on siis ajanmaustama, ikinostalginen ja kauhuromanttinen klassikko miehestä, joka onnistuu luomaan itse elämää. Tietenkään luotu olio ei tahdo pysyä miehen sille asettamissa rajoissa vaan alkaa agressiiviseksi ja vaaralliseksi…
Mikä 1931 vuoden Frankensteinista sitten tekee muita kirjan filmatisointeja paremman? Mikä on parempaa kuin 1910 vuoden Frankensteinissa tai Hammer-yhtiön tekemässä brittiversiossa, puhumattakaan lukuisista uusiversioista? Vastaus on yksinkertaisesti James Whale. Hän nostaa tarinasta esille juuri ne puolet, jotka tekevät kirjasta niin monisävyisen klassikon. Whale pohtii Frankensteinin kautta itse elämän filosofiaa, jumalan olemassa oloa ja samalla mustasti pilkaa näitä molempia.
Toinen seikka on tietenkin näyttelijäkaartti, joista Tri. Frankensteinin roolissa loistava Colin Clive säväytti minua Boris Karloffin legendaarisen suorituksen rinnalla eniten.
Kokonaisuutena Frankenstein on hieno, monisävyinen ja loistokas klassikko, joka kuuluu yleissivistykseen. Karloff on se ainoa oikea Frankensteinin Hirviö.
nimimerkki: Sano mitä sanot
