Evil Dead - Kauhun riivaamat (1982)
- Alkuperäinen nimi:
- The Evil Dead
- Tuotantovuosi:
- 1982
- Ohjaajat:
- Sam Raimi
- Pääosissa:
- Betsy Baker, Bruce Campbell, Ellen Sandweiss, Hal Delrich, Sarah York
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 85 min
- Genret:
- Kauhu
- Elokuvasarja:
- Evil Dead - Kauhun riivaamat, Evil Dead 2, Pimeyden armeija
Toisinaan, että kun elokuva saa oikein väkivaltaisen leffan maineen, tämä maine kaahaa lopulta elokuvan ohitse. Evil Dead on yksi tällaisista elokuvista: se on toki pahamaineinen ja ansaitseekin sen, mutta kuulemani perusteella odotin kyllä vähän toisenlaista elokuvaa. Toisaalta, kauhuelokuvana se on kohtalaisen onnistunut, sillä väkivaltansa avulla se kykenee luomaan painostavan ilmapiirin ja tunnelman. Mitään mullistavaa tältä ei kuitenkaan kannata odottaa.
Juoni on erittäin simppeli ja erittäin suora: Ashley ”Ash” Williams (Campbell) ja joukko ystäviään lähtee lomailemaan. Valitettavasti vuokramökki ei ole ihan sellainen kuin odotettiin, ja kun paikka vielä paljastuu pahojen henkien riivaamaksi alkaa hupi olla kaukana. Eikä siinä vielä kaikki: pian koko ympäröivä uhkaava metsä herää eloon ja nuorisoporukkaa alkavat riivata verenhimoiset röllit jotka eivät tokene kuin kirveellä.
Vaikka tarina onkin todella yksinkertainen, ohjaaja Sam Raimi saa hyvin tehtyä siitä pätevän elokuvan; se onnistuu eritoten Evil Deadin tunnelmalla. Kovinkaan pelottavaksi tätä ei voi haukkua, mutta tunnelman tihentyessä elokuva onnistuu ajoittain olemaan erittäin jännittävä. Evil Dead on yksi niistä harvoista leffoista, joissa pahis onnistuu olemaan edes jollain tasolla uhkaava. Se johtuu epäilemättä siitä, ettei sitä suurta pahaa – metsää – koskaan näytetä kunnolla, vaan Raimi väläyttelee siitä katsojalle lyhyitä ja tunnelmaa tihentäviä pätkiä. Zombitkin ovat yllättävän hienoja: niistä on saatu oikeasti aika hirveän näköisiä. Niiden kauheuteen vaikuttaa varmasti myös se, ettei kamera ennen loppupuolta koskaan viihdy niiden kuvauksessa kovinkaan kauan, ja ne hyökkäävät kimppuun aina kun vähiten odottaa. Zombien ääntely on myös aika hienoa, ja niiden ensi-ilmaantuminen on hienosti toteutettu.
Kamerankäyttö ansaitsee erityismaininnan: kamera-ajot joissa jokin ”nimetön” jahtaa takaa uhriaan, joita säestävät uhkaavat ääniefektit, ansaitsevat erityismaininnan: ne ovat itse asiassa aika omaperäisiä ja muutama tällainen kohtaus on ihan mielettömän jännittävä. Kuvakulmat ja muut kamerakikkailut ovat, yllättäen, ajoittain hyvinkin innovatiivisia. Raimin tapa värjätä ruutu veriroiskeilla punaiseksi luo mukavan hurmeisen tunnelman.
Toisaalta, zombien pelottavuus pilataan loppua kohden kun niiden ympäriinsä loikkimiseen turtuu ja kun ulkonäköön tottuu ne ovat likimain yhtä pelottavia kuin nallekarhut. Myöskin muutamat kohtaukset, jotka on tarkoitettu pelottamaan lähinnä naurattavat. Erityisesti loppu on kaikkea muuta kuin pelottava, ja vaikka se ehkä olikin tarkoitettu hauskaksi, niin se lähinnä on surkuhupaisa ja pitkäveteinen. Väkivaltakin menettää pitemmälle päästäessä tehonsa, koska mitään äärimmäisen šokeeraavaa ei sillä saralla nähdä. Ehkä 1980-luvulla standardit olivat erilaiset, mutta toisaalta italo-ohjaajien osaavissa käsissä kyntensä näyttänyt kannibaalibuumi oli ennen Evil Deadia jo vienyt silmittömällä väkivallalla luodun ahdistavan tunnelman huippuunsa. Näyttelijöiden suoritukset ovat myös aika kyseenalaisia. Bruce Campbell on roolissaan toimiva, pari näisnäyttelijää kelvollisia, mutta kyllä taso aika alhainen on. Toisaalta elokuvassa onkin vain viisi näyttelijää, joten voisihan sitä sanoa että 1/5 näyttelijöistä oli hyviä.
Vaikka Evil Dead onkin sinällään ihan toimiva kauhuelokuva joka virittelee silloin tällöin mukaan myös komediaa, ei se ole aivan niin hyvä kuin sanotaan. Omana aikanaan se aloitti kauhuelokuvien valtavirran väkivaltaisen suuntauksen, ja oli omalla tavallaan innovatiivinen. Mutta nyt, lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin se on menettänyt suuren osan šokkiarvostaan. Kaksi jatko-osaa poikineena sitä on myöskään vaikea nähdä mestariteoksena kun sarja puhkesi koreimpaan kukkaansa vasta Evil Dead 2:n myötä.
Todennäköisesti kaikki, jotka ovat kauhuleffoihin perehtyneet, ovat kuulleet tästä elokuvasta, jota pidetään erittäin pahamaineisena kuten Tobe Hopperin Teksasin moottorisahamurhaajaa. Kun sain mahdollisuuden tehdä tuttavuutta tämän pätkän kanssa, ei tarvinnut minua kahdesti käskeä.
The Evil Dead, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Kauhun riivaamat, on yksi elokuvahistorian mielenkiintoisemmista kauhuelokuvista koskaan. Elokuva tehtiin mitättömällä budjetilla (350 000 $), mutta siitä oli silti onnistuttu saamaan niin hirveä kauhuraina, että se kiellettiin monissa mainessa - mm. täällä Suomessa, kunnes vuonna 2004 se pääsi viimeinkin esitettäväksi, saaden Suomen ikärajasssa K-18 -leiman. Esityskieltonsa aikana Evil Dead oli päässyt kulttileffaksi pahamaineisuutensa takia, ja nykyään tämä yksi ylistetyistä.
Entäs minä sitten? Mikä on minun mielipiteeni Evil Deadista? Onko se todellakin maineensa ansainnut? En voi kylläkään sanoa Stephen Kingin tapaan pelottavaksi koskaan, mutta... Kyllä! Pahamaineisuus on ymmärrettävää. Vaikka jotkut asiat tehdään jopa puuroa ja muovailuvahaa käyttäen, on kyseessä aika raju elokuva.
Juonesta tämän verran: viisi nuorta - mukaan lukien leffan hero Ash Williams (Bruce Cambell), joka pääsee vasta jatko-osissa revittelemään kunnolla - lähtee yöpymään vanhalle mökille keskelle metsää, mikä on öisin tosi synkkä. Kun yö on juuri lähtemässä käyntiin, kellarin luukku tärisee pahaenteisesti. Kellarissa ei tietystikkään ole ketään, mutta mielenkiintoisia esineitä se pitää sisällään: haulikon, ihmisnahalla päällystetyn ja verelle kirjoitetun kuolleiden kirjan, ja nauhurin, johon eräs demoneita tutkinut professori on äänittänyt loitsun, jota nuoret kuuntelevat. Ja ennen kuin he arvaavatkaan, yö ei olekkaan enää tavallinen, kun jokin ääretön pahuus herää nokosiltaan...
Olen sitä mieltä, että juoni on melko yksinkertainen. Silti toteutus on niin hienoa, että juonen yksinkertaisuus ei edes haittaa nautintoa, jota leffassa pääsee näkemään. Sam Raimi ohjaa elokuvan tyylikkäästi. En tiedä, tekikö hän tämän rakkaudella, kun vasta Evil Dead 2:ssa hän pääsi tekemään juuri sitä, mitä hän alunperin halusi. Ensimmäisen Evil Deadin aikaan kauhukomedia oli niin outo käsite, että kauhuna oli pakko tehdä. Ei yhtään huono suoritus, vaikka olen sitä mieltä, että Evil Deadin ensimmäinen jatko-osa on koko sarjan paras osa.
Leffa turvautuu äärettömän väkivaltansa lisäksi säikyttelyyn ja painostavan ilmapiiriin, joka ei siksi tee tästä mitään roskaa. Leffassa pimeys, shokkikohdat ja upeat kameratakaa-ajot luovat leffaan tunnelman, jolle ei voi muuta kuin nostaa hattua.
Jos Sam Raimi on työstänyt tämän kaiken erinomaisesti, miten on sitten näyttelijöiden laita? No, tässä naisnäyttelijät toimivat ihan hyvin - eritisesti Cheriliä näytellyt Ellen Sandweiss. Kahdesta miespääosasta vain yksi kohoaa koko leffan näyttelijäkaartin kärkeen, eli, ladies and centlemen, Bruce Cambell! Hän näyttelee todella hyvin, mutta - kuten sanoin jo aiemmin - hän pääsee vasta kunnolla rokkaamaan jatko-osissa.
Jos olet suuri kauhufani, älä jätä tätä näkemättä. Jos haluat nähdä parhaan Evil Deadin, valitse kakkonen, mutta suosittelen valitsemaan myös tämän, jos leffan kulttimaine, klassisuus ja pahamaineisuus kiinnostaa. Et tule pettymään!
SubTV teki oikean kulttuuriteon näyttäessään Evil Deadin Suomen telkkarissa - ja vielä leikkaamattomana. Pakkohan sellainen kulttiklassikko oli katsoa, ja tallentaa vielä DVD-levyllekin.
Alkuperäinen Evil Dead on trilogian paras ja pelottavin osa, mutta kyllä sille kieli poskessa -asenteelle saa nauraakin. Ja hyvä niin, sillä ilman huumoria Evil Dead olisi monelle liian kova pala nieltäväksi. Evil Dead on jokatapauksessa pohjattoman pelottava ja ahdistava elokuva, tämä tosin vaatii oikeanlaisen asennoitumisen. Sensuurin synkkinä vuosina, jolloin Evil Dead on ollut joko pannassa tai torsoksi leikeltynä, on aivan varmasti leffasta kiertänyt paljon kopion kopion kopioita kaverilta toiselle. Evil Dead olikin silloin jokaisen pakko nähdä tavalla tai toisella, ja se muun muassa toimi edellytyksenä nykyiselle hyvin ansaitulle kultti-statukselle. Vasta 2000-luvun alussa Evil Dead vapautui monien muiden pannattujen elokuvien tapaan sensuurin kylmistä kahleista ja pääsi jopa teatterilevitykseen harvoihin ja valittuihin teattereihin.
Sam Raimilla ja Wes Cravenilla on ollut jonkinnäköinen leikkimielinen kilpailu meneillään. He lainailvat toistensa elokuvien sisältöä ja kaikkea muutakin omissa elokuvissaan. Evil Deadissa löytyy mökin kellarista kahtia revitty The Hills Have Eyes -juliste. Tällä Raimi halusi tuoda esille, että Evil Dead on pelottavampi elokuva. (Vaikka The Hills Have Eyes on pelottava ja ahdistava, seison tässä tapauksessa Raimin takana.) Craven käytti itse samaa kikkaa Spielbergin Tappajahaita kohtaan. Evil Dead 2:ssa oven yläpuolella lojuu Freddyn hanska, joka johtuu siitä, että Craven pilkkasi leikkisästi Evil Deadia Painajainen Elm Streetillä-leffassa jälleen revityllä julisteella. Ja Nancy katsoo Evil Deadia pysyäkseen hereillä. Lisää viitauksia on oletettavasti vielä olemassa, mutta itse löysin nämä. Raimi ja Craven ovat tiettävästi pysyneet väleissä, sillä eihän leikkimielisestä kilpailusta voi olla kenellekään haittaa - päinvastoin.
Juoni on yksinkertainen ja moneen otteseen myöhemmin koettu - kiitos Evil Deadin. Viisi nuorta lähtee metsään ränsistyneeseen mökkiin. Mökin kellarista (The Hills Have Eyes-julisteen vierestä) löytyy vanha nauhuri, joka siältää lainauksia Book of the Deadista. Nuoret kuuntelevat nauhan ja äkkiä metsän pahat voimat iskevät päälle. Sitä seuraa demonizombien kirkumiset ja huikeat Raimille vielä nykyisinkin tutut kamera-ajot.
Näyttelijät Evil Deadissa ovat amatöörejä vailla minkäännäköistä koulutusta. Mutta yksi on ylitse muiden: itse Kuningas, Bruce Campbell. Campbell on kaimansa Bruce Leen ohella karismaattisimpia näyttelijöitä. Ainoa asia, joka Evil Deadissa jäi vaivaamaan on, että Bruce Campbell ei pääse vielä irroittelemaan, eikä trilogian ykkösosassa vielä kuulla legendaarisia one-linereita, mutta jatko-osien one-linerien määrä kyllä korvaa tämän pikkuvian.
Leffan K18-merkintä on kieltämättä ansaittu, vaikka olen koko merkinnän olemassa oloa vastaan, sillä eihän sitä ole esimerkiksi Ruotsissa tai Tanskassakaan. Mutta kyllä verta lentää siihen malliin, että ihan pienimpien ei ole syytä edes haaveilla leffan katsomisesta.
Evil Dead on eräs omaperäisimmistä kauhuleffoista. Sen lähes nollabudjetti ja kieli poskessa -asenne takaavat ainutlaatuisen nautinnon, eikä kannata ihmetellä jos leffa tulee katsottua moneen otteseen. Budjetti on naurettavan pieni, mutta tulos on kekseliästä ja hyvän näköistä. Ennen kaikkea leffassa näkyy tekemisen ilo. Kuinkahan monessa muussa hard core -veriurheiluleffassa nähdään stop motion muovailuvaha-animaatoita? Kuten jo sanoin - kekseliästä. Ja maidolle ja puurollekin annetaan ihan uusi merkitys.
Evil Dead on trilogian paras ja Raimin ehdottomasti paras elokuva, ja omasta mielestäni paras kauhuleffa heti Kubrickin Hohdon jälkeen. Ymmärrän kyllä täysin, miten jotkut eivät voi sietää Evil Deadia, mutta en keksi mitään syytä olla suosittelematta sitä kaikille hyvistä elokuvista pitäville. Uusintaversiokin on suunnitteilla, mutta huhun mukaan kokonaan ilman Ashiä. Voi rähmä, sanon minä.
Jälleen kerran: Älä ota sitä vakavasti.
"You will die! Like the others before you. One by one, we will take you."
nimimerkki: The Wolf
Sain vihdoin ja viimein katsottua tämän niin kehutun ja pahamaineisen elokuvan. Onko Evil Dead siis ansainnut maineensa yhtenä karmivimmista kauhuelokuvista, mitä ollaan koskaan tehty? Vastaus on yksinkertainen. Ei todellakaan. Elokuva on kyllä hyvin raaka ja tunnelmaltaan paikoin jopa jännittävä, mutta karmivaksi elokuvaksi Evil Deadia ei voi sanoa.
Elokuvan juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Viisi kaverusta matkaa syrjäiselle mökinpahaselle, löytävät mökin ullakolta salaperäisen ihmisen nahalla päällystetyn kirjan ja vanhan nauhurin. Kun he kuuntelevat nauhalta jonkinlaisen manauksen, heräävät metsän demonit henkiin ja verilöyly voi alkaa.
Elokuvan näyttelijät ovat täysin surkeita, Campbelia lukuunottamatta. Juuri Campbell onkin yksi elokuvan kantavia voimia, nimittäin mies vääntelee naamaansa kuin pullapitkoa tiukan tilanteen tullessa.
Evil Deadin tehosteet ovat lievästi sanottuna vanhentuneet, mutta se ei menoa haittaa, sillä elokuvan hilpeä tunnelma ja tyylikkäät kamerakikkailut pelastavat hyvin paljon. Pienestä budjetistaan ja iästään huolimatta Evil Dead on vielläkin hyvin tehokas ja jännittävä elokuva, jonka viähätys ei ole vuosien varrella hävinnyt mihinkään.
nimimerkki: Nutipää pohjolasta
Suomessa pitkään kielletty, splatterviihteen merkkiteos, Evil Dead, kuuluu jokaisen elokuvafriikin yleissivistykseen. Sain eilen illalla katsottua Evil Deadin seitsemännen kerran. Ja se olikin paljon viihdyttävämpi kuin odotin. Paljon verta ja suolenpätkiä, huonoja muovailuvahatehosteita ja puuroutuvia jäseniä. Evil Dead onnistuu välillä oikeasti pelottamaan, säikäyttelemään, ja ennen kaikkea naurattamaan. Uskokaa tai älkää, Evil Dead on mitä parhain kauhukomedia.
Viisi kaverusta on vuokrannut mökin korvesta viikonlopuksi. Illalla he tutkivat kellaria, josta he löytävät ihmisnahalla päällystetyn "Kuolleiden Kirjan", kasettinauhurin ja haulikon. He kuuntelevat kasettia, jonka loitsu herättää metsän demonit henkiin. Ja sitten seuraakain litrakaupalla verta ja sisäelimiä.
Evil Deadin erikoistehosteet ovat nykyään todella vanhanaikaisia ja koomisia. Esim. mätänevät ruumit on tehty jostain muovailuvahasta ja loput voittekin itse päätellä. Lisäksi kuolevien demonien ruumiit muuttevat puuroksi. Lisäksi elokuva pursuaa virheitä: projektorin linssiin tulee veritippoja, mutta projektorin heijastamassa kuvassa veri kuitenkin valuu. Veriroiskeet seinällä vaihtuvat, oven reiät ovat välillä selvästi maalattuja, ja välillä sahattuja.
Future Filmin julkaiseman Special Editionin kuvanlaatu on kohtalainen: naarmuja, pehmeyttä, rakeisuutta ja roskia on jonkin verran. Äänenlaatukin on kelvollinen. Ekstrojakin on ihan kohtalaisesti. Kaikki ekstrat ovat kattavia. Varsinkin pahvilaatikosta löytyvät lehtinen.
nimimerkki: pasa
Aina, kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista, ja pelottavimmista filmeistä ikinä, joku mainitsee Evil Deadin. Evil Dead on klassikko, joka on onnistunut pelottamaan ihmisiä jo kahdeksankymmentäluvun alusta lähtien (suomalaiset tosin tulevat jälkijunassa, kiellettiinhän tämäkin filmi meillä aikanaan viemästä nuorisomme yöunia), näyttämään tien yhä uusille ja uusille vastaaville, hurmeentäytteisille zombiemätöille ja nostamaan ohjaajansa Sam Raimin kuuluisuuteen ja maineeseen. Jatko-osiakin filmille on siunaantunut muutama kipale, ja kun itse Stephen Kingkin kerran on mennyt väittämään pätkää kaikkien aikojen karmivimmaksi, niin päätin minäkin sitten investoida vähistä varoistani muutaman euron ja päästää pahuuden voimat valloilleen. Eikun...
Kannattihan se, sillä Sam Raimi on onnistunut vääntämään nollabudjetilla kasaan erittäin viihdyttävän tuotoksen. Kameratyöskentely on suorastaan loistavaa, pläjäys ei junnaa paikallaan ja splatterefektit ovat komeita, joten mikäs tässä on katsellessa. Miinusta voisi tietenkin pistää ropisemaan vaikkapa näyttelijöiden surkeudesta, mutta jätetään antamatta, sillä ainoa, jolla on hieman isompi osa, on Bruce Campbell, joka tietää olevansa huono, ja on tämän avulla onnistunut luomaan itselleen hyvin ansaittua kulttimainetta, ja vetää homman niin pahasti yli, että ei ärsytä ollenkaan, vaan oikeastaan päinvastoin.
"Pelottava" ei silti todellakaan ole ensimmäinen adjektiivi, joka minun mieleeni tulee, jos pyydetään kuvailemaan Evil Deadia jotenkin. Splatterjutut eivät oikeastaan koskaan ole erikoisemmin aiheuttaneet väristyksiä meikäläiselle, verenroiskeessa ja jatkuvassa goressa kun ei oikeastaan ole mitään jännittävää tai pelottavaa mielestäni, mutta jos jotakuta pyörryttää tuo elämännesteen näkeminen, niin aivan varmasti rupeaa pikkaisen huippaamaan Kauhun riivaamia katsellessa. Rujoja zombeja, verta ja irtoraajoja vyörytetään katsojan silmille sellaista tahtia, että Bad Tastellakin on vaikeuksia pysyä tahdissa.
Mutta siinä, missä Bad Taste on puhdas komedia, Evil Dead on astetta totisempi teos. Mukana on oikeaakin kauhua, mutta Raimi on silti lähtenyt liikkeelle kieli poskessa-asenteella, ja hyvä niin. Kyseessä on siis erittäin viihdyttävä, satiirin aineksia omaava kauhusplatter, joka käy mallikkaasti läpi suurimman osan kauhuelokuvan kliseistä, ja loi mallikkaasti muutaman lisää. Suosittelen kaikille elokuvaharrastajille jo ihan sen takia, että kyseessä on merkkiteos, joka täytyy nähdä. Mainittakoon nyt vielä se, että pätkä loppuu kuin seinään, joten jatko-osat pitää myös katsastaa. Pahus.
"Haloo?"
"Herra kriitikko, miten suhtautua siihen faktaan, että Evil Dead näytetään leikkaamattomana televisiossa?"
"Tanssikaamme kaikki huomenna yhdessä kukkalaitumella, nyt pitää lopettaa, koska leffa alkaa!"
*Klik*
Viisi ystävystä matkaavat kohti keskellä ei mitään sijaitsevaa mökkiään. Matka ei ole sujunut hyvin: auto on vihoitellut, juntit vilkuttelivat tien vieressä ja meinasipa viisikko joutua kolariin ja suistua sillalta alas. Helpotus on suuri, kun mökki vihdoin löytyy, vaikkakin se on hieman ränsistynyt ja täynnä epäilyttävää tunnelmaa. Pidempien tutkimusten jälkeen löytyy talosta suhteellisen laaja kellari, josta löytyy mitä erilaisempia tavaroita; aina haulikosta vanhaan kirjaan ja kasettinauhuriin. Kasettinauhurin kuuntelu ei kuitenkaan tiedä viisikolle yhtään hyvää, sillä ihmisnahalla päällystetty kirja kätkee sisäänsä kauhean salaisuuden, joka taas saa surullisen kuuluisan elokuvan olemaan sitä mitä se on.
Evil Dead oli pitkään kielletty elokuva Suomessa ja se ilmestyi videonakin kauhean pätkittynä versiona. Sensuurin kaaduttua tämäkin kauhu-elokuvan ja indie-elokuvan uranuurtaja saatiin hyllyille leikkaamattomana ja jopa töllöttimeen asti. Se outo tunnelma, mikä tästä elokuvasta teki aikanaan pelottavan ja ne erikoistehosteet, jotka saivat kahdeksankymmentä -luvulla lapset näkemään painajaisia ovat nyt kaikkien saatavilla, mikä on klassikon arvolle vähintäänkin sopivaa.
Elokuva on varsinainen oppitunti: Miten tehdä pienellä budjetilla (350000$) loistava elokuva? Ensinnäkin kiitos kuuluu ohjaajalle: Sam Raimi käyttää uskomattoman hienolla tavalla kameraa, luoden näin tunnelmaa. Herra on myös panostanut erikoistehosteisiin, vaikkakin ne hieman vanhentuneita ovat. Lisäksi näyttelijäkaarti hoitaa homman kotiin, etenkin Bruce Campbell jonka näyttelijäntaitoja on joskus verrattu Matti Nykäsen laulajantaitoihin. Tarina on mitä on, mutta tunnelma on korkealla koko ajan. Ja veri lentää, splatter ja gore -miehet ja naiset saavat kiksinsä täältä.
Evil Dead on monta kertaa valittu maailman parhaimmaksi kauhu-elokuvaksi. Siinä suhteessa se on aika yliarvostettu tekele, mutta viihdyttävää katseltavaa se on silti. Elokuva ei pelota, mutta takaa viihtyvyyden koko vajaaksi puolitoista tuntiseksi.
nimimerkki: Warrior Of The World
Arvostelija
Warrior Of The World
Vieras
The Evil Dead on Sam Raimin ohjaama kulttikauhuelokuva 80-luvun alusta. Elokuvaa kuvattiin muutaman vuoden ajan pienellä porukalla ja pienellä budjetilla. Elokuvan juoni ei ollut kummoinen eikä elokuvassa ollut tähtinäyttelijöitä. Silti sen yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista.
The Evil Dead kertoo viidestä nuoresta jotka lähtevät lomailemaan mökille. Mökin kellarista löytyy ihmisennahalla päällystetty kirja ja nauhuri. Nuoret tietenkin kuuntelevat nauhurissa olevan nauhan ja joutuvat viereisen metsän demonien uhreiksi. Eli juoni ei ole kummoinen. Raimilla on silti ollut selvä visio eikä ole suostunut kompromisseihin. Kuvakulmat olivat aikaansa edellä ja tunnelma piinaava. Gore-kohtaukset ovat iästä huolimatta toimivia ja meno on paikoitellen jopa melko sairasta. Näyttelijät ovat amatööreiksi yllättävän hyviä. Etenkin Bruce Campbell selviytyy roolistaan vaikka hän itse luonnethtikin asian näin: "Pystyn katsomaan elokuvaa puoli tuntia ennen kuin alan itkeä!".
The Evil Dead on Hohdon jälkeen varmaan tärkein 80-luvun kauhuelokuvista. Se turmeli kokonaisen sukupolven ja sai kymmeniä jäljittelijöitä. Sen tehoa ei ole aika tuhonnut eikä tule tuhoamaan. The Evil Dead on mahtava!
nimimerkki: Daniel Baldwin
Arvostelija
Daniel Baldwin
Vieras
Tulipa pitkästä aikaa katsottua eräs lempielokuvistani, Sam Raimin debyyttiohjaus, kauhuelokuvien aatelistoa edeustava Evil Dead.
Viiden hengen poppoo nuorisoa lähtee vuokraamaansa mökkiin keskelle synkkää metsää ja vuoristoa viettämään viikonloppua. Autionoloinen mökki ja sen ympärille kuhiseva metsä vaikuttaa alusta asti mystiseltä ja karmivalta, mutta kun kellarista löyty verellä kirjoitettu kirja, sekä manauksia sisältävä nauhuri alkaa meno vasta karmivaksi mennäkkin. Demonit ottavat nuoret yksikerrallaan haltuunsa ja ainoa tapa tappaa demonit on pilkkoa ne kappaleiksi.
Sam Raimin elokuvan juoni ei ollut uuden karhea edes ilmestyessään. Tänä päivänä tarinaa on kierrätetty isältä pojalle, mutta yksikään kopio ei ole saanut samanlaista tunnelmaa kuin Evil Dead. Mitättömällä soppakauhabudjetilla kokoonväsätty leffa on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista kauhuleffoista, eikä se ole lannistunut mihinkään reilussa 20 vuodessa. Raimi tykittää visuaalisesti hienoja kamera-ajoja, toimivia kuvakulmia ja karmivan ahdistavia kohtauksia. Budjetin pienuutta on paikattu tekijöiden kekseliäisyydellä ja täytyy sanoa että Raimi & kumppanit hoitavat homman hienosti kotiin, vaikka pieni amatöörimäisyys välttyykin leffasta, mutta se ei pääse haittamaan, tai latistamaan tunnelmaa, oikeastaan pienimuotoinen amatöörimaisuus kuuluu erottamattomasti Evil Deaddiin.
Henkilöhahmot eivät ole kovinkaan uskottavia, eikä näyttelijätkään mitään erikoisia. Bruce Campbell hoitaa hommansa hyvin ja todistaa jo näin varhain omaavansa pontentiaalia kunnon rooleihinkin. Kuitenkin amatööriasteikoilla näyttelijät hoitavat roolinsa ihan kympillä ja Campbell vielä astetta paremmin. Henkilöhahmojen sijaan Evil Dead keskittyykin siihen olennaisipaan eli kauhistuttavaan tunnelmaan ja onnistuu siinä enemmän kuin hyvin. Melko yksinkertainen tarina toimii ihan hyvin, vaikka onkin turhan yksinkertainen. Pientä draamanpoikasta yritetään saada aikaan, mutta suurinlataus on säästetty silti gore-efekteihin ja kauhuiluun ja hyvä niin. Heikkohermoisille leffa voi olla liikaa, sillä kekseliäästi väsätyt goreilut toimivat ihan hyvin vielä tänäpäivänäkin, loppurätinän savianimaatioistakin huojuu tekijöiden kunnianhimo ja könkköyden antaa helposti anteeksi.
Muutamista amatöörivirheistä huolimatta Evil Dead on täyden 5 tähden elokuva. Ajaton kauhuklassikko, joka todisti miten upeaa jälkeä pikkurahalla voi saada aikaan, jos tekijöillä riittää kunnianhimoa, yrittäneisyyttä ja elokuvallista silmää. Vielä täytyy sanoa että Evil Deadin loppu on yksi elokuvahistorian parhaista. Karmiva, kekseliäs ja istuu täysin leffan tunnelmaan.
nimimerkki: Siperia Jones
Evil Deadia on kehuttu aivan järjettömästi kauhuleffojen avainteokseksi ja huippupelottavaksi leffaksi. Hohhoijaa, saapahan ainakin nauraa, kun lukee leffan takakannen. Tämän jälkeen tuntuu Perjantai 13. päivä ja Manaajan jatko-osatkin melkein hyviltä. Budjetti oli pieni ja se näkyy. Onhan tämä yli 20 vuotta vanha, mutta silti todella kökkö.
Juoni tuntuu nyt (ei ehkä silloin) niin kliseiseltä kuin olla voi. Pieni porukka lähtee metsään, jossa he aikovat yöpyä. Porukka menee mökkiin, josta löytyy jonkun hullun tekemä kasetti, joka sisältää miehen puhetta. Kasetilla olevat sanat saavat metsän elämään, ja kohta porukka alkaa vähenemään kummasti. Ainoa tapa tappaa kammottavat örkit on kirveellä pilkkominen. Siinähän lentää veri, mutta täysin liioitellusti.
En oikein tiedä, miten tämä leffa tulisi ottaa. Enimmäkseen se tuntuu olevan totisesti tehty, mutta taas hetken voi huomata, kuinka ohjaaja liioittelee tahallaan. Henkilöissä ei ole milliäkään syvyyttä, eikä näiltä näyttelijöiltä varmasti onnistuisikaan mikään muu kuin tämä järjetön koheltaminen. Miksi tätä on väitetty niin pelottavaksi? Niin, sen kun tietäisin. Lähinnä tahotonta komiikkaa tarjoavat tehosteet ja maskeeraukset ovat kaikkea muuta kuin pelottavia.
Kiteytettynä voi väittää, että Evil Dead on yksi elokuvahistorian yliarvostetuimpia teoksia, jota katsellessa ei tiedä pitäisikö pelätä, itkeä vaiko nauraa. Yksi piste, ei epäilystäkään. Olkoon vaikka mikä kauhuklassikko, mutta ainakin hemmetin huono sellainen.
Roskaa...
Nimimerkki: Viisas
Löysinpäs tämänkin kun oli jo aika kauan ollut kadoksissa. Mikäs siinä sitten, perjantai-ilta ja kello läheni 12 niin päätinpä huvikseni katsoa. Ja siis olen tämän kerran ennenkin katsonut, mutta en muistanut mitään.
Alussa nuoret menevät vuokraamalleen vuoristomökille. Kaikki sujuu suurimmilta osilta hyvin, mutta lattialuukku tärisee aina välillä. Lopulta nuoret menevät katsomaan alas ja löytävät sieltä nauhurin ja "Kuolleiden Kirjan". Hehän kuuntelevat nauhan läpi, ja se herättää kuolleet eloon...
Verta lentää todella paljon ja K-18 leima taitaa olla ihan ansaittu. Mutta sitten pääsen siihen asiaan mistä halusin puhua, nimittäin maskeeraus. Se oli todella hyvää, zombit jopa näyttivät hirveiltä. Joskus pelästyin ihan oikeasti. Välillä taas tuli tahattomia naurunpuuskia, se vain näytti niin hassulta. Kameran meno oli myös hurjaa.
Annan neljä pistettä koska pidin tästä elokuvasta, ja tämä on ja tulee olemaan vielä pitkään kaikkien kauhufriikkien suosikki, todellinen legenda. Jatko-osat ovatkin sitten jo aivan potaskaa. Aito ja alkuperäinen, se sen pitää olla!
nimimerkki: Lityanko
Evil Dead. Jokainen varmasti tuntee, tai on ainakin kuullut nimen. Kyseessä on siis kengännauhabujetilla kasaan kyhätty "kauhu"klassikko. Ja todellakin kaveriporukalla tehty.
Viisi nuorta lähtee ikivanhalle mökille juhlimaan ja kaikki tuntuu menevän ihan hyvin. Lukuunottamatta sitä että kellariin johtavalla lattialuukulla on tapana pomppia itsestään. Sehän on erikoista joten pari nuorta änkeää kellariin ja löytää siektä kaikkea tuikitarpeellista: mm kirveen, haulikon, ihmisen nahasta tehdyn kirjan, erikoisen tikarin ja nauhan. Suuressa typeryydessään he sitten kuuntelevat nauhan joka kuitenkin herättää kuolleita sieluja henkiin. Yksi toisensa jälkeen nuoret alkavat muuttua rupisiksi mölisijöiksi. Kaikki paitsi Ash(Bruce Campbell) joka yksinään alkaa hoidella zombeja pois päiväjärjestyksestä.
Sam Raimin Evil Dead nauttii edelleen kulttimainetta ja nykyajan puolivillaiset ja täysin aivottomat teinikauhuleffat ovat paljon velkaa Evil Deadille.
Ja miksi neljä tähteä. Ensinnäkin kamerankäyttö on suoraansanottuna upeaa ja lukuisat kamera- ajot "mörköjen" silmistä luovat sopivaa tunnelmaa. Leffan musiikkina toimii henkien ulina ja zombien örinä joka on oikeasti hyvä ratkaisu tämänkaltaiseen leffaan.
Ja ne paljon puhutut tehosteet. Huomaa kyllä että paljon rahaa ei olla käytetty. Maskeeraus on kyllä hienoa muta otetaan esimerkiksi loppupuoli joka tahattomasti aiheuttaa naurunpuuskia. Leffan näyttelytyö ei ole mitenkään erikoista mutta maininnan ansaitsee kuitenkin Ashin roolissa nähtävä Bruce Campbell. Campbelin Ashista on tullut Evil Dead leffojen myötä myös kulttihahmo. Leffalle tehtiin myös kaksi jatko-osaa. Evil Dead 2 Dead by dawn ja Army of darkness. Jotka molemmat ovat kuitenkin silkkaa aivotonta splatter-mäiskettä ja ne onkin luokiteltu komedioiksi. Alkuperäinen!
Evil Dead on kuitenkin kyseenalainen lajityyppinsä klassikko joka on ihme kyllä oikeastikin pelottava. Etenkin tunnelmallisen musiikkinsa ja kamera-ajojensa ansiosta.
nimimerkki: Cuomi
Evil Dead. Kauhufriikkien Raamattu, Koraani, Suunnannäyttäjä, Aapinen, Sanakirja ja kaikki mitä kauhuelokuvalta voi toivoa. Se on raaka. Veri virtaa, riisipuuro saa ihan uuden käyttömerkityksen samoin kuin maitokin. Hirviöiden naamat ovat karuimpia ja häiriintyneimpiä mitä on ikinä valkokankaalla nähty. Ensimmäinen suomijulkaisukin ilmestyi vasta tänä vuonna 2004. Ja ikärajakin on K-18. Mitä muuta voi odottaa hyvältä kauhuleffalta?
Tarina on sinänsä on hyvin simppeli ja kierrätetty: Viisi nuorta lähtee hauskanviettoon keskelle metsää ränsistyneeseen puuhökkeliin(?). Päivää alkaa mitä normaaleimmin. Kynä saa ihme kohtauksen, kellon kumahdukset eivät täsmää viisareiden kanssa ja kellarista löytvät pakolliset taloustarvikkeet. Haulikko, kirves, nauhuri ja kirja. Nauha kertoo, että manaamalla kirjasta voi herättää sumerialaiset metsän henget, joilla on mahdollisuus ottaa ihmiskeho haltuunsa. Ja kuten saattaa arvata uteliaisuudesta/tyhmyydestä rokotetaan... Kohta onkin täysi työ selvitä hengissä aamuun saakka.
Sam Raimin visio kauhuelokuvasta oli vuonna 1982 noin 50 vuotta vanha. Autiotalo tarjoaa miljöön ja möröt ahdistelevat talon muutamia asukkeja. Kuinka moni on kuullut tällaisen juonen ennenkin? Tosin 30-luvulla möröt rajoittuivat vain Frankensteinin hirviöön, Draculaan, zombeihin jne. 80-luvulla tarvittiin visvaa, verta ja oksennusta. Tämä todistaa, että jos tuo vanhaan ideaan jotain uutta niin homma saattaa toimiakin. Huimat kamera-ajot, mörökölliperspektiivi ja pumppua härnäävät äänet, sekä musiikki luovat yhdessä sanoin kuvaamattoman tunnelman, joka piinaa jo ensimmäisillä minuuteilla ja loppuu vasta kun lopputekstit loppuvat.
Koko kuvausryhmä oli sangen pieni. Itse asiassa näyttää siltä, että Raimi oli kutsunut vain muutamia kavereita paikalle ja luottanut tarinansa pelottavuuteen. Raimilta löytyi kyllä itseluottamusta, se täytyy sanoa. Näyttelijätkin Bruce Campbellia lukuunottamatta ovat jättäneet Evil Deadin lähes ainoaksi elokuvaksi ansioluettelossaan. Eikä ihmekkään, näyttely on kyllä aika kankeaa. Bruce Campbell on ainut joka pääsee hieman pintaa syvemmälle, mutta sekin leikki loppuu jo lyhyeen. Muut näyttlijät olisi voitu korvata teurasporsailla ja laittaa kävelemään uhkarohkeasti metsään vaikka mörökölli valvoo. Tässä asiassa realistisuus on muuten kaukana. Lähtisitkö ulos hortoilemaan ja hautaamaan kavereitasi, kun jokin rölli tuijottaa? Teräsmieskin olisi ajatellut toisen kerran tällaisessa tilanteessa. Vaikka muuten leffa ei jätä muuta mitenkään epärealistiseksi, varsinkaan hirviöiden ja teurastuksen kohdalla niin tämä kohta jäi härnäämään.
Raimi on siis avain tämän leffan kohdalla. Ohjaus, käsikirjoitus ja erikoistehosteet ovat hänen alaansa. Ja ne jyrää meitin ällikällä! Vaikka budjetti olikin mitätön niin Raimi osasi loihtia ihmeellisen hyvän näköisiä naamioita ja nykypäivänkin meikkaustasolla aknemonsterit ovat kyllä ihan huipputasoa, vaikka tietokoneella tehdyt tehosteet ovatkin päässeet valtaamaan alaa. Toivottavasti kauhuelokuvista löytyy töitä vielä Raimin ja Tom Savinin kaltaisille neroille, joille ei tarvitse antaa kuin muutama kolikko ja värianeita niin voilà... Karmein hirviö mitä on ikinä nähty. Raimin aitoudentavoittelun tahdosta kertoo myös se, että koko elokuva oli kuvattu aidolla autiotalolla. Missäköhän mahtaa rotisko sijaita? Filkka tarjoaa myös erään "seksikohtauksen" joka jättää Kellopeli Appelsiinin joukkoraiskaukset auttamattomasti varjoonsa. Miten ihmeessä Raimi on voinut keksiä jotain näinkin oksettavaa ja kuvottavaa. Harvinaisen kieroutunut mielikuvitus täytyy olla miehellä.
Mutta tehdäänhän nykyisinkin hirviöleffoja, miksi ne eivät pääse samanlaisen arvostuksen pariin kuin Evil Dead? Olisiko syynä sarjatuotannon maku? Normaali Hollywood-toimintaleffa maksaa noin 65 miljoonaa erikoistehosteineen päivineen ja ilmeisesti pamput uskovat saman pätevän kauhuun. Kummasti nykypäivänä arvostetut kauhuelokuvat sijoittuvat valmistumisajaltaan 80-luvulle juuri teinikauhun alkuvuosille. Teinikauhu pakottaa jokaiseen slasheriin ja splatteriin naamiopäisen murhaajan, mutta kunnon kauhuelokuvissa pelko voi löytyä metsän hengistäkin. Vai olisiko syynä se, että Raimin kaltaiset henkilöt rakastavat tehdä kauhuelokuvia ja tämä rakkaus sisäelimien ulos turskahduksiin näkyy elokuvassa. Kuka tietää?
Se ainakin on varmaa, että Evil dead on ja tulee olemaan kauhufanien ikuinen opas. Nyt ja aina. Teinikauhupätkiä tulee ja menee, mutta Evil Deadin kaltaiset teokset ovat tulleet jäädäkseen ja näyttämään suuntaa tulevien sukupolvien Raimeille. Nykypäivänä ei vain uskalleta tehdä mitään näin shokeeraavaa, sillä mikään suuri studio ei halua riskeerata rahaa leffaan, jonka korkea ikäraja ajaisi perusteinit pois lippuluukuilta.
Evil Dead on sittemmin Spider-manista tunnetuksi tulleen Sam Raimin kulttimainetta saavuttanut legendaarinen kauhueepos, joka poiki pari jatko-osaakin. Näissä jatko-osissa koko sarjan punainen lanka alkoi hipsua kokonaan komedian puolelle, mutta tämä 80-luvun alussa valmistunut ykkösosa on puhdasta kauhua. Kauhua sanan varsinaisessa merkityksessä. Kauhua... Varoitan jo tykityksen alussa: tämä elokuva ei todellakaan sovi vähääkään heikkohermoisille tai lapsenomaisille. Kauhua...
Viiden hengen kaveripoppoo lähtee viettämään kaunista kesäviikonloppua vuokramökille erääseen saareen. Seutu vaikuttaa kovin kolkolta ja mökillä tapahtuu kummalta tuntuvia asioita, mutta nuoret eivät anna sen pilata lomafiilistä. Kellarin luukun heiluminen valtoimenaan kuitenkin häiritsee heeboja siinä määrin että he päättävät laskeutua tutkimaan kellariin. Sieltähän taas löytyy joka perheen välttämätöntä kodinhoitovarustusta, mm. haulikko, kirja, johon ei kansien perusteella ihan heti törmäisi Akateemisen joulualessa, sekä nauhuri.
Nauhalta paljastuu kovin kolkko lomakertomus: mökissä elellyt professori epäilee vahvaa pimeiden voimien toimintaa paikalla ja ikävä kyllä he erehtyvät kuuntelemaan nauhalta kun professori messuaa muinaisella kielellä loitsua. Se on kovin ikävää, sillä tämän jälkeen ulkoa alkaa kantautua outoja ääniä, puut yrittävät käyttää seksualisesti hyväksi porukan naispuolista osanottajaa ja pikku hiljaa hemmot yksi kerrallaan muuttuvat synkän demonin välikappaleiksi, jotka olisivat kipeästi Clearasilin tarpeessa. Kaikki paitsi Ash (Bruce Campbell), joka ystäviensä menetyksestä toivuttuaan ottaa kirveen ja tussarin kauniiseen käteen ja alkaa siivota mökin ympärystöä epätoivotuista vieraista. K-18- henkeen, tuskallisesti, verta ja suolenpätkiä säästelemättä.
Juoni ei ole siis kovin hääppöistä kamaa, ja tarina pimeyden voimien kanssa lähikontaktia tekevistä opiskelijoista (nyt ei lasketa Delta-jengiä) on kerrottu ja tullaan varmasti kertomaan tsiljoona kertaa. Mutta tässä rainassa on totisesti sitä jotain. Seksiä ei ole kun nimeksi (riippuu toki siitä mikä tässä tapauksessa seksiksi lasketaan) ja hahmot ovat karikatyyrimäisiä, saippuaoopperamaisia nalkuttajia, joilla eivät asiat ole koskaan hyvin ja joiden kohtalosta katsoja ei juuri välitä pa###n vertaa. Upean käsikirjoituksen lisäksi Sam Raimin ohjaus on loistavaa, tästä elokuvasta kauhuelokuvien huikeat kamera-ajot saivat alkunsa, ja vaikka elokuva tehtiin lähes kengännauhabudjetilla, se ei juuri näy kuvauksessa ja ohjauksessa. Tämä elokuva pitäisi näyttää kaikille ohjaajiksi tai kuvaajiksi opiskelevile.
Mutta, vaikka Evil Deadista olisi syytä muistaa myös elokuvalliset ansiot, yleensä siitä puhuttaessa esiin tulee vain elokuvan kieltämättä yliampuva ja sarjakuvamainen väkivaltaisuus. Ihan totta, tämän kyhäelmän lihallinen sisältö vetää vertoja Ravattulan Citymarketin lihatiskille. Muistutan vielä kerran, jos olet yli 5 vuotta täysi-ikäistä nuorempi, heikkohermoinen, kukkahattutäti, poliittista äärilaitaa edustava tai hengityksesi on kiinni jonkin koneen toiminnasta, suosittelen että pysyt kaukana tästä leffasta. Okei? Olen tosissani. Menkää kauemmaksi. No niin.
Gore-kohtauksissa paistaa vähän turhankin pahasti läpi se että filmi tehtiin pullonpalautusrahoilla ja elokuvan kauhuosuus rakentuukin melkein täysin Raimin taitavasti luomasta ilmapiiristä. Erikoistehosteiden taso vaihtelee melko rajusti: toisissa kohtauksissa tehosteiden inhorealistisuus suorastaan järkyttää, toisissa taas paatunut leffadiggari nauraa itsensä kuoliaaksi. Mitään suurempaa valituksen aihetta ei kuitenkaan ole, on sitä ankeampiakin pätkiä nähty ja sitä paitsi Evil Dead tehtiin enemmän tai vähemmän huumorilla, useimpia vielä kamalampia kauhurainoja ihan tosissaan.
Näyttelijöitä on viisi kappaletta plus örkkien esittäjät. Heistä kaikkien yläpuolelle nousee tietenkin Raimin koulukaveri Bruce Cambpell, jonka karmean huono roolityö on jo legendaarinen. Jatko-osissa heebo on vieläkin kamalampi, joten nekin pitäisi kait katsoa uudestaan muistin virkistämiseksi. Kunniamaininnan kaiken yllämainitun lisäksi ansaitsee elokuvan tunnelmaa luova musiikki, joka kaiken muun ohessa on antanut inspiraatiota useille elokuvantekijöille.
Kaiken kaikkiaan elokuva-ja kauhudiggareiden on vaikea kieltäytyä tästä mestariteoksesta. Jos hermot vain kestävät, muidenkin kannattaisi se katsoa, koska raina on tosiaan elokuvateknisestikin nerokas. Kuten elokuvassa luvataan, one by one I take you all...
Kaikki elokuvaharrastajat tuntevat elokuvan nimeltä Evil Dead. Onhan kyseessä todellinen kulttiklassikko ja yksi parhaista kauhuelokuvista, jossa myös viihtyy ja naurattaa välillä. Ei uskoisi, että Sam Raimi teki elokuvan kengännauhabudjetilla, 150,000 dollarilla. Toki sen huomaa erikoistehosteista mutta se tekee elokuvasta maittavamman.
Ash (Bruce Campbell) kavereineen lähtevät pienelle mökille lomaa viettämään. He löytävät nauhurin ja kirjan nimeltä Book of the Dead. Mielenkiinnon yllättäessä he alkavat kuuntelemaan nauhaa ja sieltä kuuluu kirous, joka herättää kuolleita henkiä eloon. Kohta niitä tulee, eikä heillä ole mitään kivaa mielessä. Ash kavereineen joutuvat taistelemaan kuolleita henkiä vastaan, oman henkensä uhalla. Kaikkea pitää käyttää niin haulikkoa kuin moottorisahaa.
Vaikka Evil Deadin juoni olekaan mikään kummoinen niin tunnelma on se mikä tekee Evil Deadista loistavan. Evil Dead roikkuu kauhun, splatterin kuin mustan huumorin puolella ja yhdistelee niitä loistavasti. Myös kameran käyttö on silmille hyvää katsottavaa, nopeat leikkaukset. Entäpäs äänet, VAU, erityisesti kuolleiden henkien.
Bruce Campbell hoitaa hommansa hyvin vaikka ylinäyttelemistä on mukana samoin kuin muillakin näyttelijöillä, mutta se toimii Evil Deadissa positiivisesti.
Evil Dead on loistavasti tehty elokuva (vielä halvalla) millaista ei tulla enää varmaan näkemään. Ei enää 80-luvun jälkeen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), kuitenkin voi aina ostaa 70- ja 80-luvun kauhuelokuvia dvd:lle ja nauttia ajasta jollaista ei tulla ehkä enää näkemään.
Evil Deadin menestyksen jälkeen sille poiki kaksi jatko-osaa, jotka kummatkin ovat erittäin hyviä mutta eivät yllä ykkösen tasolle. Evil Dead kuuluu niin leffafriikin kuin kauhujen ystävien hyllylle kauhistuttumaan.
Viisi nuorta lähtevät mökille. Mökille päästyään he löytävät kellarista kelanauhurin ja kuolleiden kirjan. Kelanauhaa kuunnellessaan he herättävät metsässä uinuneet demonit. Demonit käyvät nuorien mökkeilijöiden kimppuun ja heistä se vahvin lenkki on Ash (Bruce Campbell) joka on myös joukon suurin pelkuri.
Evil deadin juoni ei ehkä ole hääppöinen, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Gorea ja splatteria on luvassa yllinkyllin kun päästään kunnolla vauhtiin. Suomeen Evil Dead ei ole päässyt kuin erittäin leikattuna(sitä leikattiin n.20 min) ja nyt se on viimein tulossa meillekin leikkaamattomana syyskuussa. Mahtavaa!
Sam Raimin esikoisojhjaus on hänen toiseksi paras elokuvansa (Evil Dead II on parempi). Raimin ohjauksessa on sitä intoa ja mielikuvituksellisuutta, joka puuttuu monilta ohjaajilta. Raimi on yksinkertaisesti loistava ja lahjakas ohjaaja jonka uusin elokuva Spider-Man oli myös hyvä.
Pääroolin vetäjä, Bruce Campbell, on loistava näyttelijä joka on turhan aliarvoste!ttu, mutta kyllä hänellä faneja riittää (kuten minä). Muista näyttelijöistä mainittakoon Scottyä esittävä Hal Delrich joka on myös upeassa vedossa ja Shellyä esittävä Sarah York (oikealta nimeltään Theresa Tilly) joka vetää elokuvan naisista parhaiten roolinsa.
DVD joka minulla on limited edition, Book of the Dead, jolla on mukava määrä ekstroja ja näistä ekstroista paras on Bruce Campbellin kommenttiraita. Ekstroista selviää myös, että alunperin elokuvan nimeksi piti tulla Book of the Dead. Jos haluat nähdä oikeasti peloittavan, loistavan ja verisen elokuvan katso The Evil Dead.
nimimerkki: Ash
Sam Raimin (Spiderman) ohjaajauran alkumetreille sijoittuva ajaton kauhuklassikko, jossa viisi nuorta lähtee eräkämpälle "keskelle ei mitään" viettämään lomaa. Nämä löytävät kellarista mystisen kirjan (Book of the dead) ja kelanauhan, jossa piilevä loitsu herättää pahan henkiin. Demonit alkavat väijymään ja riivaamaan nuoria mökkeilijöitä.
Leffa on onnistuttu luomaan kaikinpuolin pelottavaksi. Tarina on ihan perus ok, mutta ympäristö, toteutustapa ja äänimaailma pelottavat ihan tosissaan. Tämänpäivän leffoissa näitä Evil Deadissa nähtyjä tehokeinoja voidaan kutsua jo klisheiksi.
Pläjäyksen ajattomuus tulee siitä että hommaan ei ole sotkettu oikeastaan mitään digiefektejä paljastamaan tuotantovuosikymmentä. No, ehkä pari kohtaa kuitenkin. Kaikki hoidellaan tyylikkäästi kamera-ajoilla, maskeerauksilla yms. Pieni tuotantobudjetti vaikutti väkisinkin kalliiden efektien pois jättämiseen ja pakotti Raimin tekemään asiat eri tavalla. 50 000$:n budjetilla ei paljoa elvistellä, mutta leffa saa nykypäivän megabudjettiset leffat kyykkyyn komeasti pelottavuudellaan.
Leffa kannattaa jättää väliin jos tästä kauhu-genrestä ei piittaa. Pumppu on katsoessa kovilla varsinkin kun DVD:n äänet säätää riittävän isolle. Evil Dead on suorastaan pakko nähdä jos pitää kauhuleffoista.























































