Ennustus (1976)

Remake-Omenin tullessa päätin katsastaa alkuperäisen version tästä kauhu klassikosta. Ja se todellakin kannatti.

Juoni menee pääpiirteittään näin: 6. kesäkuuta(kello 6 iltapäivällä,666!!!) mukavaan ja idylliseen perheeseen syntyy ihana ja suloinen pikkulapsi (vai syntyykö?) jolle annetaan nimeksi Damien. Kaikki tuntuu olevan hyvin, mies on hyvin menestyvä, lapsi ei ole kertaakaan sairastunut (eikö muka ole kummallista), ja mies ja nainen rakastavat toisiaan. Elämä on ihanaa. Mutta Damienin 5-vuotissynttäreillä kaikki paha saa alkuunsa. Isojen kekkereiden huomion varastaakin Damienin lapsenvahti hirttäytymällä. Onko tässä paholaisella sormensa pelissä? Tämän jälkeen perhe-elämä muuttuu aivan joksikin muuksi kuin hyväksi, ja saatanalliset voimat saavat vallan.

Tämän kauhuklassikon kantavia voimia on kyllä aivan mahtava tunnelma, joka kantaa leffan alusta loppuun leikiten, kertaakaan ei tarvinnut kelloa katsoa! Toisen erikoismaininnan ansaitsee aivan loistava musikaalinen puoli. Suorastaan hyytävä musiikki tekee yli puolet elokuvat kauhusta. Uskallan väittää että ilman loistavaa musiikkia elokuvaa ei kehtaisi edes sanoa kauhuelokuvaksi.

Näyttelijöistä sen verran, että Damienina oleva Harvey Stephens on jäätävä. Harmi, että pojan ainoa rooli jäi vaan tähän leffaan. Myös muut hoitavat roolinsa moitteettomasti. Tykkäsin etenkin päänäyttelijä Gregory Peckin suorituksesta.

Elokuvaa voi suositella kaikille. Jopa heikkohermoisillekin. Leffa ei ole juurikaan raaka, ainoastaan hyytävä tunnelma, joka välillä yltyy jopa sairaaksi, tekee elokuvasta pelottavan. Minä löysin elokuvasta kaiken hyvän elokuvan merkit, joten en voi muuta kun näyttää 5 pojoa tälle klassikolle. 70-luvulla sitä osattiin tehdä leffoja.

nimimerkki: juhnu

Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

juhnu
Vieras

6.6. kello 6 tapahtuu kummia. Suurlähettilään lapsi kuolee synnytyksessä, mutta kuinka ollakkaan, on sairaalassa sattumoisin syntynyt poikalapsi täysin vailla omaisia. Lähettiläs suostuu ottamaan lapsen ja parskunta kasvattaa hänet omanaan. Mutta, Damieniksi ristityn pojan viisivuotissyntymäpäivän aikoihin alkaa tapahtua kummia, kun hänen lastenhoitajansa ottaa ja tekee itsemurhan. Pian Damien saa uuden lapsenvahdin, jonka lisäksi häntä vaistomaisesti seuraa suuri musta koira. Tästä pyörähtää käyntiin outo tapaturmien sarja, mutta eihän pienellä viattomalla Damienilla voi olla mitään tekemistä asian kanssa...

Ennustus oli valmistuessaan vuonna 1976 ensimmäisiä antikristillisillä aiheilla todenteolla leikkiviä elokuvia ja se loi sille aikojen saatossa vankan kulttimaineen. Eikä suotta tuo maine tullut, sillä Ennustus oli, ja on edelleen yksi toimivimpia kauhudraamoja koskaan.

Antikristillinen aihepiiri on valmiiksi synkkä, mutta myös mielenkiintoinen. Oman hyytävän mausteensa siihen luo se seikka, että niin moni pitää siihen liittyviä juttuja totena. Itse olen melkolailla ateisti (tai oikeammin agnostikko, mutta kristilliseen mustavalkoiseen maailmankatsomukseen minun on vaikea uskoa) mutta aihe puree silti. Kyseessähän on kuitenkin vain elokuvan nimen mukaisesti ennustus, joka on annettu muutama tuhat vuotta sitten ilmestyneessä uskomuksien ja paisuteltujen, kenties tosiperäistenkin tarinoiden kokoelmassa.

Elokuva on rakennettu erittäin hyvin. Elokuva lämpenee (tai "viilenee") hitaasti ja onnistuu olemaan välillä yllättäväkin. Tapahtumien suhde on hyvä ja pohdintaakin on saatu mukaan. Perinteisen kummittelun sijasta elokuva tarjoaa pohdiskelevaa ja psykologista kauhua, jotka ovat tarinan keskeisiä pointteja. Myös ajatukset siitä, että nämä oudot, yliluonnolliset tapahtumat tapahtuvat täydessä päivänvalossa nykypäivänä (1976) tarjoavat loppuakohti mielenkiintoisia kysymyksia, kuinka uskovainen ihmisen täytyy olla, että hän voi toimia vaaditulla tavalla (käytän tälläistä muotoilua varoakseni spoilausta, mutta elokuvan katsoneet varmaan tajuavat). Elokuva ei myöskään loukkaa ei-kristillisiä, sillä kuten aina, kyseessä on vain elokuva ja kyseessä voisi olla vaikka intiaanijumalten kirous tai vastaava.

Elokuva on myös hienosti tehty; Richard Donner oli ehdottomasti oikea mies tämän leffan puikkoihin. Ennustuksessa on paljon upeita kohtauksia ja yksi todella shokeeraava kuolema, jonka johdosta elokuvaa ei voi ihan pienimmille suositella, vaikka K18 onkin mielestäni turhan korkea ikäraja tälle elokuvalle. Näytelijöistä kirkkaimmin loistaa tietenkin Gregory Peck, jonka vakuuttava roolisuoritus tulisi olla kaikkien "lapsessani on jotain vikaa" -elokuvien päätähtien esikuvana. Ja Jerry Goldsmithin musiikki korottaa elokuvan vielä aivan toiseen potenssiin.

Loppujen lopuksi Ennustuksesta on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Se on, kuten jo mainitsin, yksi toimivimpia kauhudraamoja, mitä on koskaan tehty. Mielenkiintoisen aihe ja erinomainen toteutus takaavat sille ansaitun klassikon arvon ja sitä voi suositella kaikille kauhun ja kauhudraaman ystäville.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 22.05.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua

Lähettiläs Robert Thornin (Gregory Peck) lapsi kuolee pian syntymänsä jälkeen. Thorn saa salaperäiseltä papilta vauvan, joka on syntynyt samalla hetkellä, kun Thornin vauva kuoli. Vaimo Katherine (Lee Remick) ei saa tietää tapauksesta. On vuoden kuudennen kuukauden kuudes päivä ja kello on 6.00. Mutta Robert ei epäile mitään. Viisi vuotta myöhemmin Thornien Damien-pojan (Harvey Stephens) syntymäpäivillä lastenhoitaja vetää yhtäkkiä itsensä hirteen. Muutakin yliluonnollista alkaa tapahtumaan. Lopun ajat ovat lähellä.

Kuten hyvin tiedetään, niin 1970- ja 1980-luku oli kauhuelokuvien loistokautta. Tällöin valmistui lukuisia loistokauhuleffoja, joihin Ennustuksen voi laskea epäröimättä. Ennustus on todella upea leffa. Tämä on melko aliarvostettu leffa. Jo elokuvan musiikki on karmivaa. Mutta yhtä karmivaa on silloinkin, kun mitään ääntä ei kuulu. Tämä ei ehkä tunnu pelottavalta, mutta kyllä se karmaisee omalla tavallaan. Myös Damien-poika on aika pelottava. Ei monikaan viisivuotias lapsi ala kirkumaan, kun näkee kirkon. Ja se virnistys lopussa... Todella pelottavaa. Muutenkin kauhupuoli toimii hyvin. Valokuvat henkilöistä, jotka tulevat kuolemaan ovat aika hurjia. Eikä elokuvan teho ole hiipunut lähes kolmenkymmenen vuoden aikana juuri lainkaan.

Näyttelijäpuolikin toimii loistavasti. Gregory Peck tekee Robert Thornin roolissa vakuuttavaa työtä. Myös Harvey Stephens Damienin roolissa on todella hyvä. Hän osoittaa olevansa todella loistava lapsinäyttelijä. Ei hän ihan Danny Lloydin ja Haley Joel Osmentin tasoinen ole, mutta hyvä siltikin. Myös muu näyttelijäkaarti tekee hommansa hyvin.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.10.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Ennustus on tyylikäs ja vähäeleinen kauhuleffa kauhun kulta-ajaksi kutsutulta 70-luvulta. Kirkkoa kammoksuva, vihainen pikkupoika on todella pelottavampi kuin vihreitä mömmöjä oksenteleva teinityttö tai puukko kädessä hyppelevä hullu.

Jotenkin Ennustus onnistuu olemaan saatanallisen pelottava (anteeksi kielenkäyttöni, mutta antikristuksen parissa leikittelevä leffa vain nyt ei ole kaikkein kiltein aihe). 666 numerolla leikitellään ensimmäistä kertaa kunnolla: rainan ensi-ilta ajoitettiin aikoinaan 6.6.1976 ja kaikki kuutoset oli merkattu tarkalleen esiin. Samalla lailla elokuvan tuotantoprosessinkin mainostettiin olevan kirottu. No, ehkei kuitenkaan, mutta varsin iso määrä henkilötappioita kuvausten ajoille sattui.

Yllättävää on se, että ohjaajan pallilla häärii Richard Donner, joka 70-luvun jälkeen on filmannut lähinnä vain vähäistä aivotoimintaa vaativaa ryskettä. Tällä kertaa kameraa liikutellaan varovaisesti ja pahuutta henkivän ilkeästi. Kylmät hikikarpalot liukuvat hetkittäin katsojan otsalla.

Juonesta sen verran, että aviopari menettää lapsen synnytyksessä, mutta aviomies (Peck) onnistuu salaperäisten kauppojen avulla hankkimaan tilalle uuden poikalapsen nimeltä Damien. Vaimo (Remick) ei tiedä treidauksesta mitään, eikä mieskään voi aavistaa mitä on tullut juuri tehneeksi Damienin varttuessa pahuus tekee tuloaan ja sen jälkeen myyteillä leikitään taidokkaasti.

Hieman aika on syönyt tummanpuhuvan synkistelyn voimaa, mutta mystiset ennustukset edessä häämöttävästä tuhosta ovat voimissaan. Gregory Peck on leffan suurtähtenä, ja palkkauksestaan hän ei ainakaan voi valittaa kerättyään mm. bonuksena 10% kassahittileffan tuloista. Jerry Goldsmith vastaa leffan todella pelottavasta tunnuksesta: Ave satanin soidessa kylmät väreet todella kulkevat selkäpiin läpi.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.10.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
702 arvostelua

Amerikkalainen suurlähettiläs Robert Thorn(Gregory Peck) saapuu italialaiseen sairaalaan. Hänelle on kerrottu hänen vaimonsa Kathyn(Lee Remick) synnytyksestä. Lapsi on kuollut ja lähettiläs pelkää vaimonsa mielenterveyden puolesta. Hän adoptoi epävirallisesti samana yönä kello 06:00 syntyneen pojan. Vaimo ei tiedä mitää ja perhe elää viisi vuotta rauhallisesti kunnes alkaa tapahtua kummia...

Koko tämä "lapseni on paha"-villitys sai alkunsa 60-luvun lopulla, kun teattereihin ilmestyi Rosemaryn painajainen. Yliarvostettu Manaaja jatkoi genreä 70-luvun alkupuolella ja 70-luvun lopusta piti huolen Omen eli Ennustus.

Voi rehellisesti sanoa, että Omen on paljon parempi kuin Manaaja. Siis kertokaa minulle kumpi on pelottavampaa: 5-vuotias poika, joka tuntuu kylvävän pahaa kaikkialle vai 12-vuotias tyttö, joka kiroilee kuin Ozzy Osbourne ja masturboi krusifiksilla? Eikö tyttöjen murrosikä ala juuri tuolloin, joten hieman epävakaata käytöstä on odotettavissa. Mutta 5-vuotias poika, joka kirkuu nähdessään kirkon... Onko se normaalia? Nooh, en minäkään ole uskonnollinen ihminen. Mistä johtuu siis Manaajan suosia ja miksi tämä on jäänyt taka-alalle. Manaaja näyttää osittain järkyttäviä kuvia, mutta Omen osaa luoda taitavan pelon tunteen aika pienillä asioilla.

Näyttelijöistä loistaa eniten Gregory Peck. Ikä oli suhteellisen suuri siihen, että heppu olisi juuri tullut isäksi, mutta on siihen kaikki biologiset mahdollisuudet. Peck osaa näytellä taitavasti huolehtivaa isää, jota kumminkin kalvaa jokin asia sisältä päin. Damieniksi valittu Harvey Stephens voittaa lapsinäyttelijänä Macaulay Culkinit koska tahansa. Damienin "suojelija" jota tulkitsee Billie Whitelaw on myös hyvin värisyttävä rauhallisuudellaan.

Richard Donner on ansioitunut varmasti eniten Tappavilla Aseilla, mutta heppu osaa ohjata hyvin kauhuakin. Musiikiksi on valittu kirkollisia lurituksia ja ovathan nuo yllättävän miellyttäviä. Filkkaan on luotu myös jännittäviä jippoja, jotka antavat pelolle mukavan sysäyksen. Valokuvat ja koirat. Ilmeisesti tekijät eivät ole lukeneet, että pirua on ennustettu ilmestyvän kissana ja vuohena. Kissa olisi ollut kumminkin hirveä klisee, joten parempi näin. Leffa mässäilee myös uskomattoman paljon raamatullisilla horinoilla eli ilmestyskirjaa siteerataan jne. Kaikelle tapahtuvalle haetaan vertaus raamatusta. Se toimii hienosti, jos on uskonnollinen, mutta jos et ole niin se on vähän niin ja näin.

Viimeinen asia mitä leffasta haetaan on 666 eli pedon numero. Tämäkin löytyy bibliasta ja kyllä se pelottaa, jos läheiseltä löytyy sellainen ihosta. Leffasta jäi kumminkin jotenkin B-leffan maku. Siis, en osaa kertoa miten sellaisen tunteen saa, mutta se tunne oli vähän samanlainen kuin Perjantai 13. jälkeen. Ihan kuin tämä olisi tehty hätäisesti rahaa varten. Nämä ovat pelkkiä olettamuksia ja onhan leffa kokonaisuutena ihailtava kauhuteos. Suosittelen lapsia pelkääville.

Pisteet:
Arvosteltu: 04.12.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua

Amerikkalainen suurlähettiläs saa lapsen, mutta se kuolee heti. Vaimo ei vielä tiedä tätä, ja paikallinen pappi tarjoaa adoptoitavaksi lasta, joka syntyi samaan aikaan ja jonka äiti kuoli heti synnytyksen jälkeen. "Se on parhaaksi vaimollenne, ja lapselle." Pappi toteaa. Kun lähettiläs vielä epäröi, pappi sanoo ennustavasti: "This night, the god has given you a son." Mutta ihan niinhän se ei ollut. Vaimo ei saa tietää tästä, ja viidessä vuodessa lähettiläskin oppii pitämään pikku Damienia omanaan. Valitettavasti tämän ympärille alkaa kerääntymään "onnettomuuksia." Lastenhoitaja tekee julkisen itsemurhan Damienin viisivuotissynttäreillä. Eräs valokuvaaja alkaa aavistella jotain, sillä hetken ennen lapsenhoitajan kuolemaa tästä otetussa kuvassa näkyy tämän kaulan ympärillä heikko varjo, kuin köysi. Hetkeä kuoleman jälkeen otetussa kuvassa tämä on hirttäytynyt. Sama tapahtuu eräälle kuvatulle papille, joka yrittää varoittaa lähettilästä. Tämän lävistää kuvassa pitkulainen varjo. Myöhemmin tämä löytyy seivästettynä. Kuvaaja ajautuu juttuun mukaan kunnolla, kun hänen kuvansa näkyy eräässä kuvassa peilin heijastuksena. Hänen kaulansa poikki kulkee rosoinen viiva. Merkkejä on ilmassa, ja lähettilästä piinaa kysymys, mitä tehdä? No, lainatakseni erästä TV-sarjaa, "jos kakaran päänahassa lukee 666, kaikki ei ole kohdallaan."

Ihan hyvä, Hitchcockmaisesti jännitystä luova kauhuleffa on kyseessä. Ei kyllä ihan heti uskoisi että Ennustuksen ohjaaja Richard Donner ohjasi 11 vuotta myöhemmin väkivaltakomedian Tappava Ase. Hyvin mies kuitenkin hoitaa hommansa, kummankin leffan kanssa. Näyttelijät ovat myös hyviä, mainittakoon ennenkaikkea veteraaniäijä Gregory Peck.

Kauhuleffafaneihin iskee varmasti, muillekin suosittelen. Pelottava Omen ei ole, mutta muutama shokkikohta on mukana. Tyylikäs päänirtoaminen muunmuassa.

Pisteet:
Arvosteltu: 04.12.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Ennustus-trilogian 25-vuotis juhlajulkaisu tarttui sitten mukaan kaupasta. Joten kaikki kolme leffaa tykitetään kun keretään. Aloitetaan luonnollisesti ykkösestä eli siitä alkuperäisestä Ennustuksesta. Leffat on tullut kaikki nähtyä joskus 15-vuotta sitten ja ne tuntuivat erinomaisilta jo silloin. Oli aika tarkistaa miltä ne näyttävät plättyformaatissa. Ykkösosa masiinaan ja menoksi.

Alusta lähtien huomaa että kokonaisuuteen on panostettu. Jo pelkkien valikoiden putkahtaminen kuvaruutuun 16:9 leveydeltä sai kylmäväreet kulkemaan pitkin selkää. Vanhojen klassikkojen DVD-julkaisu on hieno juttu sillä hommat kilpailee täysiverisesti tämänpäivän tapausten kanssa eivätkä jää jalkoihin suttuisuuden takia. Ennustusta ei kuvan- ja äänenlaadun perusteella jaksa millään uskoa neljännesvuosisadan takaiseksi tapaukseksi. Loistavaa sanon minä ja näin nuoremmatkin katsojat (kuitenkin yli 18v) löytävät nämä joskus tehdyt hienoudet.

Pläjäys on todellinen helmi. Vaikka Ennustus painii ns. kauhukategoriassa niin se on enemmän sivistynyttä kylmähikimeininkiä kuin kasa järjettömien töräyttelyiden sarjaa jolla katsoja pelotellaan unohtamaan huono juoni. Ennustuksessa on jotain samaa ainutlaatuista jännitettä kuin esim. Hohdossa.

Jos joku ei tiedä mistä Ennustus kertoo niin tässä pikakatsaus aiheeseen. Ameriikan suurlähettilään (Gregory Peck) perheen esikoislapsi kuolee synnytyksessä ja nämä saavat tilalle kuin tilauksesta poikalapsen. Vaimo on vaihtokaupoista autuaan tiedoton. Lapsen varttuessa sattuu sekä tapahtuu ja perhe huomaa että nuoressa hurmurissa on jotain vialla. Koko kauheus aukenee vähitellen ja lähettiläs tajuaa ottolapsensa olevan itse vihtahousu kasvamassa maailmanvaltiaan 666 numeroisiin saappaisiin.

Yksi kaikkien aikojen shakin' kuvista. Homma toimii eikä kalpene minkään ns. tämän päivän leffan rinnalla missään suhteessa.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.03.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua