6.6. kello 6 tapahtuu kummia. Suurlähettilään lapsi kuolee synnytyksessä, mutta kuinka ollakkaan, on sairaalassa sattumoisin syntynyt poikalapsi täysin vailla omaisia. Lähettiläs suostuu ottamaan lapsen ja parskunta kasvattaa hänet omanaan. Mutta, Damieniksi ristityn pojan viisivuotissyntymäpäivän aikoihin alkaa tapahtua kummia, kun hänen lastenhoitajansa ottaa ja tekee itsemurhan. Pian Damien saa uuden lapsenvahdin, jonka lisäksi häntä vaistomaisesti seuraa suuri musta koira. Tästä pyörähtää käyntiin outo tapaturmien sarja, mutta eihän pienellä viattomalla Damienilla voi olla mitään tekemistä asian kanssa…
Ennustus oli valmistuessaan vuonna 1976 ensimmäisiä antikristillisillä aiheilla todenteolla leikkiviä elokuvia ja se loi sille aikojen saatossa vankan kulttimaineen. Eikä suotta tuo maine tullut, sillä Ennustus oli, ja on edelleen yksi toimivimpia kauhudraamoja koskaan.
Antikristillinen aihepiiri on valmiiksi synkkä, mutta myös mielenkiintoinen. Oman hyytävän mausteensa siihen luo se seikka, että niin moni pitää siihen liittyviä juttuja totena. Itse olen melkolailla ateisti (tai oikeammin agnostikko, mutta kristilliseen mustavalkoiseen maailmankatsomukseen minun on vaikea uskoa) mutta aihe puree silti. Kyseessähän on kuitenkin vain elokuvan nimen mukaisesti ennustus, joka on annettu muutama tuhat vuotta sitten ilmestyneessä uskomuksien ja paisuteltujen, kenties tosiperäistenkin tarinoiden kokoelmassa.
Elokuva on rakennettu erittäin hyvin. Elokuva lämpenee (tai ”viilenee”) hitaasti ja onnistuu olemaan välillä yllättäväkin. Tapahtumien suhde on hyvä ja pohdintaakin on saatu mukaan. Perinteisen kummittelun sijasta elokuva tarjoaa pohdiskelevaa ja psykologista kauhua, jotka ovat tarinan keskeisiä pointteja. Myös ajatukset siitä, että nämä oudot, yliluonnolliset tapahtumat tapahtuvat täydessä päivänvalossa nykypäivänä (1976) tarjoavat loppuakohti mielenkiintoisia kysymyksia, kuinka uskovainen ihmisen täytyy olla, että hän voi toimia vaaditulla tavalla (käytän tälläistä muotoilua varoakseni spoilausta, mutta elokuvan katsoneet varmaan tajuavat). Elokuva ei myöskään loukkaa ei-kristillisiä, sillä kuten aina, kyseessä on vain elokuva ja kyseessä voisi olla vaikka intiaanijumalten kirous tai vastaava.
Elokuva on myös hienosti tehty; Richard Donner oli ehdottomasti oikea mies tämän leffan puikkoihin. Ennustuksessa on paljon upeita kohtauksia ja yksi todella shokeeraava kuolema, jonka johdosta elokuvaa ei voi ihan pienimmille suositella, vaikka K18 onkin mielestäni turhan korkea ikäraja tälle elokuvalle. Näytelijöistä kirkkaimmin loistaa tietenkin Gregory Peck, jonka vakuuttava roolisuoritus tulisi olla kaikkien ”lapsessani on jotain vikaa” -elokuvien päätähtien esikuvana. Ja Jerry Goldsmithin musiikki korottaa elokuvan vielä aivan toiseen potenssiin.
Loppujen lopuksi Ennustuksesta on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Se on, kuten jo mainitsin, yksi toimivimpia kauhudraamoja, mitä on koskaan tehty. Mielenkiintoisen aihe ja erinomainen toteutus takaavat sille ansaitun klassikon arvon ja sitä voi suositella kaikille kauhun ja kauhudraaman ystäville.
nimimerkki: Sano mitä sanot
