Amerikkalainen suurlähettiläs saa lapsen, mutta se kuolee heti. Vaimo ei vielä tiedä tätä, ja paikallinen pappi tarjoaa adoptoitavaksi lasta, joka syntyi samaan aikaan ja jonka äiti kuoli heti synnytyksen jälkeen. ”Se on parhaaksi vaimollenne, ja lapselle.” Pappi toteaa. Kun lähettiläs vielä epäröi, pappi sanoo ennustavasti: ”This night, the god has given you a son.” Mutta ihan niinhän se ei ollut. Vaimo ei saa tietää tästä, ja viidessä vuodessa lähettiläskin oppii pitämään pikku Damienia omanaan. Valitettavasti tämän ympärille alkaa kerääntymään ”onnettomuuksia.” Lastenhoitaja tekee julkisen itsemurhan Damienin viisivuotissynttäreillä. Eräs valokuvaaja alkaa aavistella jotain, sillä hetken ennen lapsenhoitajan kuolemaa tästä otetussa kuvassa näkyy tämän kaulan ympärillä heikko varjo, kuin köysi. Hetkeä kuoleman jälkeen otetussa kuvassa tämä on hirttäytynyt. Sama tapahtuu eräälle kuvatulle papille, joka yrittää varoittaa lähettilästä. Tämän lävistää kuvassa pitkulainen varjo. Myöhemmin tämä löytyy seivästettynä. Kuvaaja ajautuu juttuun mukaan kunnolla, kun hänen kuvansa näkyy eräässä kuvassa peilin heijastuksena. Hänen kaulansa poikki kulkee rosoinen viiva. Merkkejä on ilmassa, ja lähettilästä piinaa kysymys, mitä tehdä? No, lainatakseni erästä TV-sarjaa, ”jos kakaran päänahassa lukee 666, kaikki ei ole kohdallaan.”
Ihan hyvä, Hitchcockmaisesti jännitystä luova kauhuleffa on kyseessä. Ei kyllä ihan heti uskoisi että Ennustuksen ohjaaja Richard Donner ohjasi 11 vuotta myöhemmin väkivaltakomedian Tappava Ase. Hyvin mies kuitenkin hoitaa hommansa, kummankin leffan kanssa. Näyttelijät ovat myös hyviä, mainittakoon ennenkaikkea veteraaniäijä Gregory Peck.
Kauhuleffafaneihin iskee varmasti, muillekin suosittelen. Pelottava Omen ei ole, mutta muutama shokkikohta on mukana. Tyylikäs päänirtoaminen muunmuassa.
