Con Air - lento vapauteen (1997)
- Alkuperäinen nimi:
- Con Air
- Tuotantovuosi:
- 1997
- Ohjaajat:
- Simon West
- Pääosissa:
- John Cusack, John Malkovich, Nicolas Cage, Steve Buscemi
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 113 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (291):
Oma pikatuomio
Ja jälleen kerran lisää Jerry Bruckeimer tuotantoa. Bruckheimerin tuottamat elokuvat kyllä tiedetään varsin hyvin. Miehen rahasalkku senkun venyy venymistään, mutta elokuvien laatu on todella alhaista. Kaikki elokuvat mihin mies on tähän menessä näppinsä tunkenut ovat olleet suurta rahastusta ja vielä suurempaa pettymystä. Poikkeuksena luonnollisesti aina yhtä hyvä Top Gun, sekä vuonna 1997 valmistunut Con Air.
Tarina alkaa kun entinen kommando Cameron Poe (Nicolas Cage) on palaamassa kotiin raskaana olevan vaimonsa luo. Kuitenkin parin epäonnisen tapahtuman jälkeen Cameron tulee tappaneeksi miehen itsepuolustukseksi. Ei auta itku markkinoilla, vankila kutsuu kahdeksaksi vuodeksi. Vuodet vankilassa vierähtävätkin nopeasti tyttären kasvua seuratessa kirjeitä lukemalla. Cameronin päästyä vapaaksi hänet kuljetetaan määränpäähänsä uudella vankien kuljetukseen suunnitellulla lentokoneella. Lentsikassa sattuukin olemaan pari erittäin psykooppattista vankia, jotka kaappavat koneen. Täten Cameronin kotimatka vierähti hiukan odotettua pitemmäksi...
Con Air on pitkästä aikaa hyvää Bruckheimer-tuotantoa. Ihme, että sellaista vielä tulikin. Järkeä ja todenmukaisuutta tähän ei olla viitsitty laittaa mukaan, mutta no mikäpäs siinä kun kaksituntinen vierähtää vallan jännittävälla ja leppoisalla meiningillä. Nicolas Cage tekee karskin roolisuorituksen melkeinpä yhdellä ilmeellä. Status on todellakin muuttunut astetta kovemmaksi. Takatukka kasvanut jne... Tuleehan mieheltä pari hyvää heittoa elokuvan aikana. Myös John Malkovich on todella pätevä seinähullun Cyrus The Virus Grissomin roolissa joka johtaa lentokoneen kaappausta. Lisäksi myös Ving Rhames, Steve Buscemi, sekä John Cusack onnistuvat rooleissaan hyvin.
Hyvät näyttelijät tuovat juuri Con Airille sen leppoisan tunnelman. Jännitystä ja toimintaa löytyy todella paljon. Ihan aitoa jännitystä ja ihan järjetöntä toimintaa. Aivot kannattaa jättää suosiolla narikkaan. Tämä järjettömyys korostuu parissa hiukan typerähkössä kohtauksessa mm. lopun Las Vegas kohtauksessa sekä alun lentokoneammuntakohtauksessa. Tuo kyseinen loppuratkaisu onkin ainoa asia mikä tässä hyvin rullaavassa tarinassa ontuu. Se pilaa jonkun verran tunnelmaa.
Tunnelma ei ole kuitenkaan kokonaan pilalla. Con Air onnistuu silti sekosta loppuratkaisusta huolimatta olemaan viihdyttävä ja järjetön adrenaliinipommi. Tarina kulkee leppoisaan tahtiin ja katsominen on miellyttävää. Missään vaiheessa aika ei käy pitkäksi. On hyvää viihdettä aksönriippuvaisille, sekä kepeää viihdettä etsiville.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.07.2008
Katsottu: Kotona
Lento vapauteen -elokuva vaatii tietynlaista asennoitumista katsojaltaan. Minkäänlaista järkeä tai uutta ja mullistavaa ei kannata odottaa. Mitään lumoavaa käsikirjoitusta tällä elokuvalla ei ole. Myöskään katsoja ei saisi olla yliherkkä toimintaelokuvakliseille - tässä elokuvassa niitä nimittäin toden totta riittää. Aivot narikkaan on ainoa oikea genre tälle pätkälle, ja siihen kuuluvana tämä ajaa asiansa erinomaisesti.
Jos aloitetaan kliseistä. Tässä toimintapätkässä on imelä rakkaustarina, moraalisesti mallikelpoinen supersankari, neroutta hipova pahis jne. Leffa vilisee amerikkalaisille actionleffoille tyypillisiä typeriä läppiä sekä suuren budjetin räiskettä. Lisäksi tähän elokuvaan on ängetty myös aika paljon liikaa - esimerkkinä mainittakoon Buchemin esittämä sarjamurhaaja, joka ei tuo elokuvaan oikeastaan mitään. Toisaalta elokuvassa on loistavia näyttelijäsuorituksia. Nicolas Cage on tasaisen varma ja John Malkovich suorastaan erinomainen.
Tämä pätkä sopii lauantai-illan pohjienottokatseltavaksi. Täysin selvinpäin tätä ei varmasti monikaan jaksaisi katsoa, ellei asennoituminen ole onnistunut täydellisesti. Elokuva on yksi lisäys tuhtiin actionleffamassaan, ei sieltä kummemmin pomppaa esiin, mutta ei nyt missään tapauksessa ole huonokaan.
nimimerkki: analysoijavirtuoosi
Pisteet:
Arvosteltu: 14.10.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
analysoijavirtuoosi
Vieras
Nicholas Cagen esittämä päähenkilö on entinen eliittisotilas, joka baari-illan päätteeksi tappaa miehen, itsepuolustukseksi tosin. No vankilaanhan se tie johtaa, kahdeksaksi vuodeksi. Tuomio tuntuu erityisen kipeältä, kun kotona on vaimo joka odottaa, ja lapsikin syntyy hetkenä minä hyvänsä. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, mutta tällä kertaa kahdeksan vuotta hurahtaa alkutekstien aikana.
Kun Cagen hahmo sitten vapautuu, hänet viedään muutaman siirrettävän vangin kanssa lentokoneeseen. Kesken lennon nämä elinkautispellet sieppaavat koneen, ja antavat jopa Cagen hahmolle mahdollisuuden poistua perheensä luokse. Joten sankarimme on valinnan edessä: Palatako rakkaan vaimon luokse tytärtä tapaamaan? Vai jäädä koneeseen hulluja murhamiehiä listimään?
Nicholas Cage on jälleen varsin pökkelö, ja takatukka on karsea. Malkovich tekee ihan perussuorituksen, vaikka onkin selvästi tylsistynyt. Miksi ette anna näin hyvälle näyttelijälle parempia leffoja tehtäväksi? Ja Steve Buscemi. Näissä kahdessa tähdessä jotka annan Con Airille, on PALJON Steve Buscemi-lisää. Alkaa tuntumaan siltä, että mies olisi hyvä vaikka esittäisi Muumimammaa. Huono leffa, en suosittele kuin kovimmille actionfriikeille.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.10.2004
Katsottu: Kotona
Jos laitettaisiin Anna Nicole Smith juoksemaan kilpaa Jessica Simpsonin kanssa ja kuvattaisiin siitä 263-osainen realitysarja, jossa katsojat voivat pudottaa tekstiviestein toisen kilpailijoista joka 263. jaksossa, saataisiin ehkä älyvapaampaa televisioviihdettä kuin mitä Con Air tarjoaa. Joten olkaapa hyvät, narikka on tuolla, aivot sinne lepäämään, ja tuoppia pikku kätöseen, jos aiotte selvitä…
Vaan eipä Con Air niin paha ole. Järkeä siitä ei löydä etsimälläkään, mutta räiskinnässä on jotain miellyttävää, joka saa katsomaan sen jo ties monetta kertaa. Monesti parjattu ja tällä kertaa hevilettiin sonnustautunut Nicolas Cage esittää Cameron Poeta, entistä überkommandoa, jonka on määrä vapautua vankilasta, mutta… Jep, nyt tulee se iso Mutta. Cyrus the Viruksen (itse John Malkovich!) johtama rikollisjoukkio onnistuu kaappaamaan vankikuljetuksen ilmassa. Siitä siis nimi, joka tietenkin olisi pitänyt suomentaa Konnair…
Eiköhän siepatussa lentokoneessa ole sairaskohtauksesta kärsivä Poen paras frendi, siepattu naisvartija ja kasa maailman kovimpia rikollisia. Ja tietenkin itse Bunny-lelu. Poen on siis tartuttava tehtävään, ja unohdettava kotona odottava pikku Casey ja ihan vaimo Tricia. Koneen kulkua seuraavat silmä tarkkana myös John Cusackin esittämä neropatti Vince Larkin ja actionhullu kollega.
John Malkovich taitaa pahiksen velmuilut, ja herran suoritus on jälleen niin upea (kuin tällaisessa rainassa voi olla). Cagekin on hyvä, ja voin vain kuvitella minkälaista sontaa tämä olisi ollut Van Dammen tai Governatorin kera. Muuten maailman päreiksi pistävät tehosteosaston pojat ja tuottaja Jerry Bruckheimerin actionystävällinen lompakko varastavat pääosan.
Con Airissa on nostalgiaa, eikä sen typeryyteen yltyvä loppurämistely verota pojoja. Kyseessä on ok leffa ja John Malkovichin mukanaolo on leffalle elintärkeää. Steve Buscemin Hannibalhemmo sen sijaan on tökerö veto. Onneksi leffan puolessa välissä kuullaan kaikkien aikojen legendaarisin actionkoviksen kommentti: Put... the bunny... back... in the... box!. Noin mahtavaan sitaattiin onkin hyvä päättää revikka, ojentaa kolme pojoa Simon ”Tomb Raider –ohjaaja” Westin jengille ja hakea aivot takaisin narikasta.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.10.2004
Katsottu: Kotona
Aiempi tykittäjä on onnistunut kuolettamaan tehokkaasti leffasta pitävien tykitykset nimittämällä näitä datsunkuskeiksi. Ja miksipä ei kunnon räjähtävä toimintapläjäys näihin amisviiksekkäisiin iskisikään. Mutta se kolahtaa myös minuun, vaikka elokuva onkin selvästi "räätälöity" suurelle yleisölle; kaikki pakolliset kuviot ovat mukana: rakkaustarina, paljon pahiksia, Buscemi hullun roolissa, ylivertainen sankari, huumoria ja loputtomasti toimintaa, vain muutaman mainitakseni.
Elokuvan juoni on lyhyesti seuraava: Epäonnisuuttaan linnassa seitsemän vuotta istunut Cameron Poe lentää vapautumispäivänään vaarallisten vankien siirtämislennolla. Vangit kaappaavat koneen ja Poe tekee kaikkensa viattomien pelastamiseksi.
Mikä tässä Jerry Bruckheimerin kyhäelmässä on sitten niin hyvää, että se ansaitsee näinkin erinomaisen arvosanan? Elokuva toteuttaa tarkoituksensa, se on viihdyttävä. Toimintaelokuvalta ei välttämättä muuta vaaditakaan. Ilman skeptistä asennetta elokuvan nopeasti etenevästä, selkeästi seurattavasta juonesta on helppo nauttia. Elokuva ei loista nerokkaalla käsikirjoituksella, mutta sopii hyvin hetkeen, jolloin keskittymiskyky ei riittäisi syvällisempää keskittymistä edellyttävän leffan seuraamiseen. Näyttelijävalinnatkin ovat kohdallaan: Nicholas Cage katkeran sankarin roolissa, John Malkovich nerokkaana pahiksena ja John Cusack kekseliäänä agenttina. Tähän kun lisätään vielä Pulp Fictionissakin näytellyt Ving Rhames ja toinen toimintaleffojen perusnaama Steve Buscemi sekä pari häikäisevän kaunista naista, viihtyvyys tältäkin osin on taattu.
nimimerkki: g-sport
Pisteet:
Arvosteltu: 09.10.2004
Katsottu: Kotona
Arvostelija
g-sport
Vieras
Welcome to Con Air! Toimintaleffat ovat tuottaja Bruckheimerin Jerryn myötä löytäneet oman "voitonmaksimointi" -kaavansa. Siihen sisältyy ainakin seuraavia höpötyksiä: jatkuva hösötys, hidastukset, maksimaalinen mainoselokuvaohjaus, joitain "niminäyttelijöitä", kaunis häivefiltterikuvaus ja samojen tyhjäpäisten vitsien, jotka on kuultu vuosien varrella muissa äksönpläjäysissä, laukominen. Joskus kaava saattaa toimia ja joskus puuduttaa... ja pahasti.
Pääosan äijä kärsii vääristä syistä liian pitkää tuomiota, tämä kakku (7 vuotta!!) istutaan kuitenkin alkutekstien aikana. Vihdoin on kotiin paluun aika mutta kun samassa koneessa on maailman pahimmat sarjamurhaajafriikit niin eihän siitä mitään tule. Tai tulee siis; hidastuksia ja räjäytyksiä. Nicholais Cage näyttää saksalaiselta viiksihevirokkarilta, rankkaa! Katu-uskottavaa... Not! Ylinäyttelemiseltä ei siis taaskaan vältytä. Nyt ollaan äksönhiirouta ja oikein kunnolla. Sama pätee kaikkiin rooleihin. Malkovich on hyvä pahis mutta tämäkin rooli on nähty äijältä niin monta kertaa, niin monessa paremmassa elokuvassa. Epäkohtia jotka tekevät tarinasta naurettavan typerän riittää. Kaiken heikoimpana kantavana lankana onkin diabeetikon pelastaminen kaapatussa koneessa, lisäksi tyttären näkeminen ensimmäistä kertaa 7 vuoteen, ällöttää. En osta moista! Buscemi laitettu sitten Hannibal-tyyppiseen rooliin. Ei huvita edes yhtään.
Tämä konnalento kuuluu JB:n äksönmaksimointielokuviin The Rockin ja muiden kanssa, "onnistumalla" olemaan vielä sarjan heikoimpia esityksiä. Uppoaa kyllä amerikan poikiin ja datsunkuskeihin (anteeksi taas) aivan varmasti. Pääasia että kolikot tuottajan kirstuun kilahtaa! Ei tarvitse "jyvien kohdata", jotta elokuvasta saisi sen tarkoittaman hyödyn irti. Tätä leffaa voi katsella vaikka tärpättiä siemaillen.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.09.2001
Katsottu: Kotona
