Ja jälleen kerran lisää Jerry Bruckeimer tuotantoa. Bruckheimerin tuottamat elokuvat kyllä tiedetään varsin hyvin. Miehen rahasalkku senkun venyy venymistään, mutta elokuvien laatu on todella alhaista. Kaikki elokuvat mihin mies on tähän menessä näppinsä tunkenut ovat olleet suurta rahastusta ja vielä suurempaa pettymystä. Poikkeuksena luonnollisesti aina yhtä hyvä Top Gun, sekä vuonna 1997 valmistunut Con Air.
Tarina alkaa kun entinen kommando Cameron Poe (Nicolas Cage) on palaamassa kotiin raskaana olevan vaimonsa luo. Kuitenkin parin epäonnisen tapahtuman jälkeen Cameron tulee tappaneeksi miehen itsepuolustukseksi. Ei auta itku markkinoilla, vankila kutsuu kahdeksaksi vuodeksi. Vuodet vankilassa vierähtävätkin nopeasti tyttären kasvua seuratessa kirjeitä lukemalla. Cameronin päästyä vapaaksi hänet kuljetetaan määränpäähänsä uudella vankien kuljetukseen suunnitellulla lentokoneella. Lentsikassa sattuukin olemaan pari erittäin psykooppattista vankia, jotka kaappavat koneen. Täten Cameronin kotimatka vierähti hiukan odotettua pitemmäksi…
Con Air on pitkästä aikaa hyvää Bruckheimer-tuotantoa. Ihme, että sellaista vielä tulikin. Järkeä ja todenmukaisuutta tähän ei olla viitsitty laittaa mukaan, mutta no mikäpäs siinä kun kaksituntinen vierähtää vallan jännittävälla ja leppoisalla meiningillä. Nicolas Cage tekee karskin roolisuorituksen melkeinpä yhdellä ilmeellä. Status on todellakin muuttunut astetta kovemmaksi. Takatukka kasvanut jne… Tuleehan mieheltä pari hyvää heittoa elokuvan aikana. Myös John Malkovich on todella pätevä seinähullun Cyrus The Virus Grissomin roolissa joka johtaa lentokoneen kaappausta. Lisäksi myös Ving Rhames, Steve Buscemi, sekä John Cusack onnistuvat rooleissaan hyvin.
Hyvät näyttelijät tuovat juuri Con Airille sen leppoisan tunnelman. Jännitystä ja toimintaa löytyy todella paljon. Ihan aitoa jännitystä ja ihan järjetöntä toimintaa. Aivot kannattaa jättää suosiolla narikkaan. Tämä järjettömyys korostuu parissa hiukan typerähkössä kohtauksessa mm. lopun Las Vegas kohtauksessa sekä alun lentokoneammuntakohtauksessa. Tuo kyseinen loppuratkaisu onkin ainoa asia mikä tässä hyvin rullaavassa tarinassa ontuu. Se pilaa jonkun verran tunnelmaa.
Tunnelma ei ole kuitenkaan kokonaan pilalla. Con Air onnistuu silti sekosta loppuratkaisusta huolimatta olemaan viihdyttävä ja järjetön adrenaliinipommi. Tarina kulkee leppoisaan tahtiin ja katsominen on miellyttävää. Missään vaiheessa aika ei käy pitkäksi. On hyvää viihdettä aksönriippuvaisille, sekä kepeää viihdettä etsiville.
