Cherbourgin sateenvarjot (1964)
- Alkuperäinen nimi:
- Les Parapluies de Cherbourg
- Tuotantovuosi:
- 1964
- Ohjaajat:
- Jacques Demy
- Pääosissa:
- Anne Vernon, Catherine Deneuve, Ellen Farner, Marc Michel, Mireille Perrey, Nino Castelnuovo
- Maat:
- Ranska
- Pituus:
- 91 min
- Genret:
- Draama, Musikaali
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (43):
Oma pikatuomio
Mikäli Eurooppalaisia elokuvia tulisi verranneeksi ameriikkalaisiin, huomaisi oitis, että eurooppalaisittain hyvien elokuvien laatu on täysin eritasoista niiden kanssa. Oscar-voittajatkin jäisivät yleensä eurooppalaisessa mittakaavassa täysin unholaan. Euroopassakin on omat elokuva-alan mestarinsa, joihin kuuluu esimerkiksi Italia ja Espanja, puhumattakaan edesmenneestä Neuvostoliitosta ja Ranskasta. Niin, Ranskasta, ystäväni. Ranskalaisissakin elokuvissa on se oma etikettinsä, eli sitä joko rakastaa tai vihaa. Cherbourgin sateenvarjotkin on sekä Eurooppalaisen, että ranskalaisen elokuvan ehdottomampia helmiä.
On 50-luvun loppu Ranskalaisessa satamakaupungissa, jossa asuu Geneviève niminen tyttö äitinsä kanssa. He omistavat pienen Sateenvarjo kaupan, joka runsaista sateista huolimatta ei kovin hyvin menesty. Genevièvellä on myös oma elämää suurempi romanssi Guy nimisen pojan kanssa, joka on toimii automekaanikkona. Genevièven äiti tahtoisi tyttärelleen parempaa kuin köyhän automekaanikon, mutta romanssi on rikkoutumaton - mutta vain vähän aikaa.
Ensiksikin täytyy sanoa, että Cherbourgin Sateenvarjot ei ole todellakaan sellainen elokuva, joka sopii kaikille. Elokuvan jokaikinen vuorosana on laulettu oopperamaiseen tyyliin, jota ikimuistoinen rytmi tahdittaa. Vaikkei sitä uskoisi, se ei kuitenkaan ole mitenkään ärsyttävää tai yksitoikkoista, eikä myöskään hassua, koska se todella toimii ja laulaen tulee välitettyä tunteita, joita olisi muuten ehkä mahdoton välittää.
Toiseksi täytyy sanoa, että elokuvan on ehkä koskettavimpia, romanttisimpia ja kauneinpia elokuvia ikinä. Tarinan muistaa ulkoa varmasti ikuisesti ja elokuva on mitä mainioin treffileffa. Käsikirjoitus on sopivasti ovela, sopivasti imelä (ei negatiivisesti) ja sopivasti dramaattinen, ettei hetkeksikään tule tylsää. Viihdyttävä elokuva myös on, eikä elokuvan aikana tule katsottua kelloon kertaakaan. Kiitosta siis erittäin paljon ohjaajalle.
Kiitosta saavat myös näyttelijät, sillä Catherine Deneuve on vähintään Vivien Leighin tasoinen näyttelijä ja laulutaidoiltaan lyö laudalta jopa Julie Andrewsin. Myös Nino Castelnuovo tekee loistavan roolin. Kiitosta myös Anne Vernonille.
Elokuvasta on saatavilla kaksi versiota, alkuperäinen mustavalkoinen ja vuonna 1999 uudelleen restaroitu, värillinen versio. Värillinen versio mielestäni huomattavasti parempi, mutta periaatteessa se on ihan sama.
Kokonaisuutena Cherbourgin Sateenvarjot on erinomainen elokuva, joka musikaalina on ainoa täysin pätevä haastaja Moulin Rougelle, Laulaville Sadepisaroille ja West Side Storylle. Siinä mielessä erikoinen musikaali, että yhtään "laulua" ei jää mieleen, mutta tämä elokuva keskittyykin kokonaisuuteen. Kyllä ne Ranskassa osaa.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet: 
Arvosteltu: 26.09.2005
Katsottu: DVD
Cherbourgin sateenvarjot on SE elokuva, jossa kaikki vuorosanat lauletaan. Kyseinen ratkaisu voi olla joistakin katsojista sietämätön kokemus, jota en ihmettele yhtään. Ensimmäisellä katsomiskerralla pidin itsekin tätä elokuvaa tekotaiteellisena roskana. Elokuva perustuu puhutulle dialogille ja laulaminen kuuluu konserttisaleihin, ajattelin tuolloin. Elämän tuoman kokemuksen seurauksena olen joutunut pyörtämään mielipiteeni tästä elokuvasta. Nyt se kuuluukin suosikkieni joukkoon. Kylmän maailman käydessä päälle voin aina paeta pastelliväriseen Cherbourgin sateenvarjo-maailmaan, päämelodian teeman saadessa sydämen pakahtumaan.
Tarina itsessään ei ole kummoinen -sellainen tavallinen rakkaustarina. Erikoiseksi sen tekee kuitenkin juuri se, että koko kertomus on läpilaulettu. Sama sävel kertautuu toistuvasti näyttelijöiden vuorosanoissa. Dialogi ei kuitenkaan ole runollista, vaan se kumpuaa arkisista lähtökohdista. Elokuvan läpilaulamiselle ei ole olemassa mitään järkevää motiivia, mutta se on omaperäistä ja näin ollen osa elokuvan viehätystä.
Tarina kertoo 17-vuotiaasta Genevièvestä (Deneuve), Joka elää ja työskentelee äitinsä (Vernon) kanssa sateenvarjokaupassa. Hän tapailee ja on rakastunut komeaan Guy (Castelnuovo) nimiseen automekaanikkoon. Ongelmana on Genevièven äiti, joka näkisi tyttärellään tasokkaamman miehen. Näistä lähtökohdista juoni etenee hitaasti soljuen suloisen katkeraan loppuunsa Esson bensa-asemalle.
Ohjaaja Demy hallitsee romanttisen tunnelmoinnin. Kaikki elokuvan osa-alueet ovat harmonisessa tasapainossa. Pieniin yksityiskohtiinkin on mukavasti panostettu. Elokuva on harvinainen yhdistelmä mahtipontisuutta ja arkisuutta. Mahtipontisuus onnistuu harvoin olemaan arkista, mutta tässä elokuvassa tuo ihme on onnistuttu toteuttamaan.
Elokuva lienee Catherine Deneuven mieleenjäävin roolisuoritus. Hänen hymynsä ja olemuksensa saa aikaan jotain outoa sydänvärinää ja ilmeikkäät kasvot suorastaan syöpyvät alitajuntaan. Catherinen läsnäolo on vahvaa, ilmentäen loistavasti sitä viattomuutta, joka meissä kaikissa on joskus ollut.
Tästä elokuvasta tykkääminen vaatii tietynlaista samalla aaltopituudella olemista ja omanlaista sielunmaailmaa. Itselleni siitä löytyy maailman kauneus ja nuoruuden kaipuu.
nimimerkki: mauge
Pisteet:
Arvosteltu: 19.03.2005
Katsottu: VHS
