Carrie (1976)

Kauhuelokuvat, joissa on hyvä tunnelma, loistava ohjaus ja mahtava näyttelijäkaarti ovat harvinaisia tapauksia. Carrie on kuitenkin sellainen elokuva. Stephen Kingin romaaniin perustuva elokuva on yksi tunnelmallisimpia ja kauneimpia elokuvia mitä on ikinä tehty. Tehtiinpä Carriesta surkea re-makekin vuonna 2002.

Elokuva kertoo lukiota viimeistä vuotta käyvästä tytöstä nimeltä Carrie (Sissy Spacek), jota kiusataan koulussa. Suurin kiusaamisen syy on Carrien äiti (Piper Laurie), pelottavan uskonnollinen nainen, joka ei anna Carrien meikata tai kerro edes tyttärelleen, että mitä ovat kuukautiset! Carrie ei kuitenkaan ole mikään tavallinen tyttö, sillä hän omaa erikoistaidon, jota hän ei osaa kuitenkaan kovin hyvin käyttää. Mutta Carrien suuttuessa tämä salaperäinen taito tekee suurta vahinkoa...

Carrie on todella kaunis elokuva. Kauhua tässä elokuvassa ei ole kovin paljon, mutta musiikki, näyttelijäsuoritukset ja ohjaus tekevät Carriesta yhden hienoimmista elokuvista. Vaikkei elokuva olekkaan niin pelottava, niin on siinä kuitenkin loistava jännityksen täytteinen tunnelma, joka kestää ensimmäisestä kohtauksesta viimeiseen.

Kuten jo mainitsin, näyttelijätyö on loistavaa. Sissy tekee elämänsä roolin Carriena, mutta shown varastaa elokuvan pelottavin hahmo; Carrien äiti, jota tulkitsee Piper Laurie. Piper tekee todella hyvä roolisuorituksen Carrien äitinä, joka luottaa jumalaan yli kaiken ja jonka kuri on jotain ennennäkemätöntä. Ohjauspuolikin on kunnossa. Brian De Palma oli ohjannut Carrieta ennen vain yhden elokuvan, ja Carrien myötä miehen ura lähti nousuun, ja mies onkin vuosien varrella ohjannut todella hyviä elokuvia, kuten Scarface ja Carlito's Way.

Carrie on Stephen King- filmatisoinnieista paras heti Hohdon jälkeen. Carrie on täydellisyyttä hipova elokuva ja mahtavan elokuvaelämyksen takaavat loistava ohjaus ja näytteijätyö. Hyvän tunnelman virittää mahtava musiikki. Todella hyvä elokuva, jota voi suositella Stephen King- faneille ja kauhun ystäville.

Pisteet:
Arvosteltu: 29.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

NitroPupu
Käyttäjä
18 arvostelua

Brian De Palma ohjaajana on värikäs tapaus. Kaverilta löytyy niin rikoselokuvia, avaruusseikkailuja, toimintaa, sekä kauhua; 70-luvulta 80-luvulle herra ohjaili muutaman hyvän kauhupätkän, mutta Carrie on niistä ylivoimaisesti paras. Elokuva myös kohoaa Stephen King -filmatisoinneista top 5 joukkoon The Shawshank Redemptionin, The Green Milen, The Mistin (2007) ja The Shiningin rinnalle.

Carrie on viimeistä vuotta lukiossa oleva tyttö, joka asuu uskoon hurahtaneen sekopäisen äitinsä luona vaaleassa omakotitalossa. Carrieta on aina kiusattu koulussa hänen erilaisuutensa vuoksi ja tämä kaikki erilaisuus johtuu äidistään, joka ei anna hänen tavata poikia, ei anna meikata, eikä kerro tytölle mitkä ovat kuukautiset; eräänä päivänä, koulussa urheilutunnin jälkeen ne alkavat ja siitä alkaa komea koston fantasia, joka laajenee äärimmilleen ja lopulta räjähtää.

Parasta, kaunista!

Spacekin roolisuoritus tuhoisia voimia omaavana Carriena on jotain aivan sanoinkuvaamattoman loistavaa. Tanssiaiskohtauksessa nousivat kookkaammallakin paljon nähneellä miehellä ihokarvat pystyyn, kun Carrien mielipuolinen katse piti huolen siitä, ettei tanssisalista lähdetä ilman rangaistusta. Sissy saikin tästä paras naispääosanäyttelijä Oscar-ehdokkuuden, mutta pysti jäi saamatta, vaikka ehdottomasti olisi ansainnutkin sen. Myös Piper Laurie Carrien mielipuolisena äitinä Margaret Whitenä sai Oscar-ehdokkuuden (paras nais-sivuosanäyttelijä), mutta sekin jäi saamatta, vaikka todella hienosti roolinsa purkkiin pistääkin.
Elokuvassa nähdään myös Travolta, jonka ensimmäinen kunnon elokuva on tässä. Mies kiusaamisen ultimaattisena pahiksena tekee työnsä kohtuu hyvin, ei mitään suurempaa valittamisen aihetta hänestäkään, kuten ei muistakaan kiusaajista.

Hyvän, osittain erinomaisen näyttelijäkaartin tähdittämä, De Palman loistavasta ohjauksesta nauttiva mieleen loppuelämäksi pureutuva ja opetuksen antava trilleri, mikä pitäisi näyttää kaikissa kouluissa jo ala-asteella. Loppuisi se kiusaaminen.

Pisteet:
Arvosteltu: 29.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

rillijulle
Käyttäjä
15 arvostelua

Leffan katsottuani ja lopputekstien lävähtäessä ruudulle, tajuan juuri nähneeni kauan etsimäni ja vihdoin kohtaamani viiden tähden kauhuelokuvan! Stephen Kingin romaaniin perustuva Carrie on toki klassikko, mutta itse pääsin ensitekemisiin leffan kanssa vasta tänä viileänä syyskuisena iltapäivänä.

Carrie on viimeistä vuottaan lukiossa opiskeleva epävarma ja kaikkien kiusaama ujo tyttönen. Elämä on siunannut Carrieta Jumalaa pelkäävällä äidillä, jonka opetusmetodit ovat hieman kyseenalaiset. Ehkäpä kovalla kurilla on jotain tekemistä Carrien erikoislahjakkuuden kanssa, joka ajoittain puskee esiin - varsinkin Carrien hieman öh, hermostuessa.

Pelkkään kauhuun ja silpomiseen Carriessa ei genresisarustensa tavoin sorruta - ei todellakaan. Carriessa on hieno tarina, joka on uskomattomasti onnistuttu puristamaan reiluun puolitoistatuntiseen. Draamaa ja romantiikkaa löytyy, mutta se ei poista leffan uskottavuudesta tippaakaan. Päin vastoin. Tämän kauniimmaksi kauhun kasvoja ei voi muuttaa.

Kingin teoksille tyypillistä yliluonnollisuutta on mukana juuri sopivassa määrin, eikä se pääse häiritsemään edes tällaisia "ei lehmät lennä"- ajattelutavan omaavia ihmisiä, kuten itse myönnän olevani. En varmasti tässä tilanteessa edes muista kaikkia Kingin kirjoista tehtyjä leffoja, mutta uskallan väittää että tämä lienee niistä paras elokuvaksi muokattu versio.

Sissy Spacek tekee yhden loistavimmista roolisuorituksista, mitä kauhuelokuvien historiassa on koskaan nähty. Hän osaa tuoda tavallisuutta tavoittelevan tytön epävarmuuden ja pelokkuuden hienosti esille, samoin kuin psykoottisen söpöydenkin. Pelottavan aidon tuntuinen suoritus. De Palman ohjaus on mykistyttävän onnistunut.

Pähkinänkuoressa Carrie on ainutlaatuinen kauhuklassikko, joka ei hurmaa katsojaa pelottavuudellaan vaan... No, kaikella mitä edellisissä kappaleissa sanoin. En löytänyt ainuttakaan huonoa puolta ja ylistyssanat loppuvat tässä vaiheessa meikäläisen sana-arkusta. Kaikille kauhun ystäville - ja kaikille muillekin - suositeltava mestariteos. Tässä todella on sitä jotain!

Helvetin lieskojen ympäröimä verinen Carrie on päättäjäistanssien kruunaamaton kauhuprinsessa.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Boy From Shadows
Tykittäjä
143 arvostelua

Viimeinkin tuli loppujen lopuksi nähtyä tämä ensimmäiseen King-romaaniin pohjautuva Brian De Palman kehuttu elokuvaversio. Huhu piti siis paikkaansa eli jokaisen Stephen Kingin leffoihin hurahtaneen on nähtävä tämä.

Carrie White (Spacek) on yksinäinen tyttö, jota kaikki kohtelevat kuin pahaista roskaa. Carrie asuu myös hyvin uskonnollisen mutta myös tärähtäneen äitinsä luona, mikä on tehnyt Carrien elämästä vielä kurjempaa. Kumminkin Carrie omaa yliluonnollisia voimia olleessaan raivon partaalla. Pian kuvaan astuu Tommy, ja pian riennetäänkiin koulun tanssijaisiin, kohti suurta tuhoa...

Elokuva toimii loistavasti. Vaikka kauhua on hyvin vähän ja kyvyt yhtä vähäisiä (paitsi lopussa), se ei menoa haittaa. Saamme sen sijaan nähdä Carrie-tytön kokemuksia tuottaen suurta sääliä, ihastuttavaa romantiikan syttymistä tanssijaisissa sekä kuuluisan loppukohtauksen.

Koko tähtikaartissa loistaa Sissy Spacek, tulkiten Carrien hahmoa mitä hienoimmalla tavalla. Hän osaa saada katsojan tuntemaan sympatiaa roolia kohtaan. Muutkin näyttelijät ovat hyviä mm. John Travolta ja Piper Laurie. Erityisesti Piper Laurie, joka osaa esittää Margaret Whitea niin vastenmielisellä tavalla, että hänen toivoisi melkein kuolevan.

Loppujen lopuksi voin ilmoittaa, että en ole yhtään pettynyt tähän. Tämä kohosi omalla King-leffa -listallani parhaimpien joukkoon, vaikka jääkin hiukan varjoon Frank Darabontin Vihreälle mailille ja Rita Hayworthille.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Blairoid
Käyttäjä
38 arvostelua

Lapset osaavat olla julmia, Kauhun Kuningaskin tietää sen. Ensimmäinen Stephen King -valkokangasversiointi vuodelta 1976 kertoo uskovaisen äitinsä vallassa elävästä ja syrjäytyneestä Carrie-tytöstä, jota elämä ja ikätoverit potkivat päähän. Perinteisenä yliluonnollisena elementtinä toimii niinkin mielenkiintoinen aihe kuin telekinetiikka. Joskaan se ei missään vaiheessa nouse tarinoinnin pääaiheeksi.

Brian De Palman yksi kehutuimmista ohjauksista alkaa ovelasti: alku tyttöjen pukuhuonekohtauksineen tuo mieleen jonkun aivan toisen alan elokuvan. Onneksi mikään virnistelevä Dietrich tai putkimies-Hans ei astele sisään, vaan siitä elokuva siirtyy Carrien elämän kuvailuun. Carrien äiti on taas yksi huima ja julma naishahmo lisää Kingin tuotannossa. Täytyy myöntää, että kiihkouskovaisessa Margaret Whitessa on maksimiannos toimivaa ja pelkoa luovaa voimaa. Taustalla häärivä naisope Collins toteuttaa hänkin astetta kovempia opetusmetodeja, eli kovia naishahmoja piisaa.

Carrie itse ei ole niin kova, hän kulkee selkä kumarassa, hiukset rasvaisina ja pälyilee epävarmana pahaa maailmaa. Oscar-ehdokkuuden roolistaan saanut Sissy Spacek onnistuu luomaan Carriesta tynnyrissä kasvaneen ja kaiken kyseenalaistavan tyttösen, joka on sisältä aivan samanlainen kuten kaikki muutkin. Jos ei siis lasketa sitä pikkuriikkistä telekineettistä kykyä, jolla on kiva suuttuessaan heitellä puukkoja. Tai vaikka polttaa rakennuksia.

Sitä paremmaksi Carrie muuttuu, mitä pidemmälle se etenee. Ja nyt puhutaan siis leffasta, samanniminen tyttö ei muutu paremmaksi, vaan pikemminkin oman äitinsä hylkäämä tyttö alkaa pienimuotoisen teurastuksen. Päätöstanssiaisten ns. sianverikohtaus ansaitsee ison erikoismaininnan. Kyseessä on yksi vaikuttavampia kohtauksia ikinä, ja katsoja todella laitetaan odottamaan vääjäämätöntä. Musiikkisovitukset ja kameranliike suorastaan kiusoittelevat katsojaa ja sitten kun alkaa tapahtua, äänimaailma hiljenee kunnioittamaan Carrien tuskaa ja vihaa. Arsi nostaa hattua Brian DePalmalle.

Välistä ei-niin-pelottava-mutta-oih-niin-vaikuttava leffa pursuaa selittämättömiä outouksia (aka kingismiä). Toisaalta mitä sitä turhaan telekinetiikkaa selittelemään, kun Spacek ja etenkin ikimuistoisen sivuroolin tekevä Piper Laurie vievät show:ta eteenpäin vaikka yksin. Ja onhan se liekehtivä loppu kaikessa kummallisessa synkkyydessään jotain niin uniikkia, että täytyy yhtyä Margaret "Ensimmäinen synti oli yhdyntä!" Whiten kommenttiin ainakin puolittain: Ainakin Carrie elää lopunaikoja, vaikka kukaan muu ei eläisikään.

Tiivistettynä: ei-pelottava, mutta taidokkaasti tehty trilleri parilla unohtumattomalla kohtauksella. King- ja De Palma -faneille mustC.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.11.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

Kauhuelokuvat eivät koskaan ole olleet suosikkejani, johtuen ainakin osittain siitä, että minulla pelottaa niin paljon niitä katsoessa (kuten varmaan on tarkoituskin). Aina joskus tulee kuitenkin katsottua joku alan filmi ja tällä kertaa käsiin osui alelaarista löytynyt Carrie vuodelta 1976.

Carrie on ujo ja hiljainen tyttö, jonka äiti on kiihkouskovainen ja joka yrittää kasvattaa tytärtään omien arvojensa mukaisesti. Carrieta pidetään koulussa omituisena ja hänelle nauretaan ja häntä kiusataan milloin mistäkin syystä. Kun kiusaajia sitten rangaistaan tekosistaan, varsinkin yksi kiusaajista päättää kostaa kaiken Carrielle.

Ujolla ja hiljaisella Carriella käykin säkä, kun hänet kutsutaan mukaan koulun tanssiaisiin. Hän on juhlissa onnensa kukkuloilla, mutta kaikki menee pahasti vikaan kun kiusaajan kosto tapahtuu koko koulun edessä ja herättää Carriessa tunteita ja voimia, jotka eivät ole tästä maailmasta...

Carrie on elokuvana loistava esimerkki siitä miten elokuvan pitää toimia. Kaikki tapahtumat elokuvan alkupuoliskolla ohjaavat tarinaa kohti lopun ratkaisevia tapahtumia. Sissy Spacek on todella lahjakas näyttelijä ja hän loistaa tässä elokuvassa. Travoltan rooli on niin pieni (kansilehtimaininnasta huolimatta), että sitä ei voi kunnolla edes kommentoida. Kokonaisuutena hyvä trilleri, joka ei sisällä mautonta silpomista.

Pisteet:
Arvosteltu: 10.04.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras