Kaikille kauhun ystäville – ja kaikille muillekin – suositeltava mestariteos. Tässä todella on sitä jotain!

14.9.2008 18:48

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Carrie
Valmistusvuosi:1976
Pituus:94 min

Leffan katsottuani ja lopputekstien lävähtäessä ruudulle, tajuan juuri nähneeni kauan etsimäni ja vihdoin kohtaamani viiden tähden kauhuelokuvan! Stephen Kingin romaaniin perustuva Carrie on toki klassikko, mutta itse pääsin ensitekemisiin leffan kanssa vasta tänä viileänä syyskuisena iltapäivänä.

Carrie on viimeistä vuottaan lukiossa opiskeleva epävarma ja kaikkien kiusaama ujo tyttönen. Elämä on siunannut Carrieta Jumalaa pelkäävällä äidillä, jonka opetusmetodit ovat hieman kyseenalaiset. Ehkäpä kovalla kurilla on jotain tekemistä Carrien erikoislahjakkuuden kanssa, joka ajoittain puskee esiin – varsinkin Carrien hieman öh, hermostuessa.

Pelkkään kauhuun ja silpomiseen Carriessa ei genresisarustensa tavoin sorruta – ei todellakaan. Carriessa on hieno tarina, joka on uskomattomasti onnistuttu puristamaan reiluun puolitoistatuntiseen. Draamaa ja romantiikkaa löytyy, mutta se ei poista leffan uskottavuudesta tippaakaan. Päin vastoin. Tämän kauniimmaksi kauhun kasvoja ei voi muuttaa.

Kingin teoksille tyypillistä yliluonnollisuutta on mukana juuri sopivassa määrin, eikä se pääse häiritsemään edes tällaisia ”ei lehmät lennä”- ajattelutavan omaavia ihmisiä, kuten itse myönnän olevani. En varmasti tässä tilanteessa edes muista kaikkia Kingin kirjoista tehtyjä leffoja, mutta uskallan väittää että tämä lienee niistä paras elokuvaksi muokattu versio.

Sissy Spacek tekee yhden loistavimmista roolisuorituksista, mitä kauhuelokuvien historiassa on koskaan nähty. Hän osaa tuoda tavallisuutta tavoittelevan tytön epävarmuuden ja pelokkuuden hienosti esille, samoin kuin psykoottisen söpöydenkin. Pelottavan aidon tuntuinen suoritus. De Palman ohjaus on mykistyttävän onnistunut.

Pähkinänkuoressa Carrie on ainutlaatuinen kauhuklassikko, joka ei hurmaa katsojaa pelottavuudellaan vaan… No, kaikella mitä edellisissä kappaleissa sanoin. En löytänyt ainuttakaan huonoa puolta ja ylistyssanat loppuvat tässä vaiheessa meikäläisen sana-arkusta. Kaikille kauhun ystäville – ja kaikille muillekin – suositeltava mestariteos. Tässä todella on sitä jotain!

Helvetin lieskojen ympäröimä verinen Carrie on päättäjäistanssien kruunaamaton kauhuprinsessa.

Arvosteltu: 14.09.2008

Lisää luettavaa