Cannibal Holocaust - kannibaalien polttouhrit

Tuntuu melko tyhmälle alkaa arvostelemaan tätä leffaa lähes puoli viikkoa sen katsomisen jälkeen, kun suurin pätkän aikaan saama vaikutuksen tunne on jo kaikonnut kuin tuhka tuuleen.

Leffan juonesta jotain mainitsemisen arvoista. Neljä nuorta kaikinpuolin puhtoista ja mukavaa amerikkalaista dokumenttikuvaajaa lähtee syvälle Amazonin viidakoihin tekemään ohjelmaa paikallisista julmista ihmissyöjäheimoista. Heistä ei kuitenkaan sen koommin kuulla mitään, ja lopulta kuvausryhmän kohtalosta kiinnostunut antropologi lähteekin sademetsään etsimään porukkaa, löytäen lopulta näiden filminauhan. Loppuelokuvan katsotaan sitten Blair Witch Project -tyyliin löydettyä materiaalia, ja pian alkaakin käydä harvinaisen selväksi paitsi nuorten karmea kohtalo, myös etteivät nämä ehkä pienen ulkokuoren alle katsomisen jälkeen olleetkaan niin hyviä sivistyneitä sankarijenkkejä kuin kaikki luulivat...

Cannibal Holocaust on sanalla sanoen vaatimattomasti ehkäpä kaikkien aikojen vaikuttavin elokuva, mitä todennäköisesti tulen koskaan näkemään. Vitkuttelin leffan hankkimista viimeiseen asti sen sisältämien inhottavien eläintappojen vuoksi, mutta lopulta kiinnostus Holocaustin keräämien kehujen vuoksi veti pitemmän korren. Lopulta eräänä myöhäisenä torstai-iltana pääsin vihdoinkin katsomaan, olisiko tämä kaiken kohun ja puheen väärtti, vaiko vain halpa sensaatiota ja rahaa metsästävä roskapätkä.

Aloitetaanpa ensin sitten vaikka elokuvan paljon kohutuista eläintapoista. Sanotaan, että vaikka ohjaaja Deodato onkin käsittääkseni myöhemmin sanonut olleen tyhmää käyttää eläimiä, niin kyllä silti herra saattaisi päätyä näitten kohtausten asemaan, jos tämän kadulla näkisin. Suurin syy tälle oli eittämättä todella inhottava alussa käyvä rotta-kohta, jossa eläimen vatsa viillettiin auki otuksen kirkuessa korvia sattuvasti. Toisaalta, vaikka nämä kohtaukset ovatkin sairaudessaan vailla vertaa, ne kuitenkin kuuluvat elokuvaan jokseenkin olennaisesti ja eläimet kuitenkin tapetaan nopeasti ja syötiin tämän jälkeen kahta lukuun ottamatta. Tuntuu muutenkin typerälle alkaa vinkumaan tästä ja mennä sen jälkeen syömään itse lihaa, joka on viettänyt onnettoman ja surkean elämänsä jossain metri kertaa metri -häkissä syöden toisistaan tehtyä luujauhoa. Oli miten oli, Holocaustia katsoessa ainakin ymmärsi entistä paremmin sen lihan alkuperän, ja tämä saikin minut ainakin vähentämään huomattavasti lihansyöntiäni odotellessani että lopetan sen oman kämpän hankittuani kokonaan.

Holocaustista on puhuttu paljon sen väkivallan takia, ja elokuva onkin kielletty monissa maissa, mutteipa tämä nyt mitenkään hirveän veristä katsottavaa ole. Vaikkei väkivalta olekaan mitään verilöylyä, niin sen sijaan se on toteutettu erittäin aidosti ja raa´asti. Edellistä arvostelijaa lainatakseni olen itsekkin nähnyt lähes kaiken, mutta silti oli katseen kääntäminen lähellä ensimmäisen ja kaikkein sairaimman raiskauskohtauksen kohdalla. Ei tämä kuitenkaan mitään viihdetasoa ole, enkä suosittele Holocaustin katsomista veren ja suolenpätkien tuijottelumielessä, eikä tämän katsominen viihteenä mielestäni edes olisi moraalisesti oikein!

Parasta tässä on kuitenkin se jatkuva tunnelma. Vaikka omasinkin jo valmiiksi erittäin vahvat mielipiteet nykymaailmasta ja ihmisten synnynnäisestä pahuudesta, niin kyllä tämän katsomisen jälkeen ei voinut muuta kuin katsoa seinää ja ihmetellä. Kurja olo vaivasi vielä monta päivää, eikä unikaan meinannut samana yönä tulla kun ajatteli vain miten tälläistä pystyy tapahtumaan maailmassa, ja vieläpä varmasti joka ikinen päivä. Myöskin elokuvan päähenkilöt tuntuvat pitämään "kivikaudella eläviä" alkuasukkaita ja eläimiä ikään kuin esineinä, joille voi tehdä mitä tahansa, eiväthän ne meidän veroisiamme ole (samaa logiikkaahan käyttivät mm. japanilaisetkin oikeutuksenaan Toisen Maailmansodan aikaan Kiinaan hyökätessään ja ihmiskokeita tehdessään). Ihmiset ovat sairaita petoja, jotka nauttivat pahasta ja toisten tuskasta siellä jossain syvällä sisimmässään, toiset vain toteuttavat tätä luontaista, jopa itseltään piilossa olevaa tarvetta vaikkapa katsomalla omaan tapaani verisiä splatter-elokuvia sen sijaan, että lähtisivät polttamaan toisen koteja ja raiskaamaan ja tappamaan muita eläviä olentoja vieläpä nauraen komeasti päälle.

Elokuva on toteutettu muiltakin osa-alueilta, kuin voimakkaalta tunnelmaltaan malliesimerkillisesti. Näyttelijät ovat mahtavia, ja sopivat rooleihinsa aivan mainiosti, etenkin kuvausryhmää esittävä nelikko aiheuttaa sellaista sokean vihan tunnetta, että lopulta näiden lopussa kohdatessa kohtalonsa ei voi muuta kuin hymyillä. Ainoana miinuksena näyttelyssä taisivatkin olla amatöörimäiset alkuasukkaat, vaikkeivatpa nämäkään kovin surkuhupaisaa tunnelmaa saaneet aikaiseksi. Musiikki ansaitsee erityismaininnan, varsinkin tiuhaan, esim alussa, soiva "Cannibal Holocaust" -sävellys, jota voisi kuunnella vaikka ihan leffan ulkopuolellakin. Myöskin ohjaus on hienoa ilmasta kuvattuine kauniine viidakkomaisemineen kaikkineen. Hieno oivallus oli myös tehdä elokuva erilaiseen tyyliin. Välillä katsoja seuraa Holocaustia TV:n uutislähetyksenä, toisinaan perinteiseksi totuttuun tapaan ja välillä katsotaan viidakosta löytynyttä videonauhaa. Tämä nauha on muuten toteutettu omasta mielestäni ainakin sata kertaa jäljittelijäänsä Blair Witch Projectia viihdyttävämmin ja aidommin puuttuvine ääniraitoineen ja kastuneine keloineen.

Cannibal Holocaust on ikuinen klassikko, jonka katsomista ei voi suositella kaikille, mutta jonka mielestäni jokaisen PITÄISI nähdä. Elokuva aiheuttaa surkean olon ja on muutenkin kurjaa katsottavaa sadistisine raiskauksineen ja eläintappoineen, mutta jos tämän katsominen ei vihdoin avaa paatuneimmankin ihmisen silmiä sille, miten me kohtelemme toisiamme, niin kyllä sitä on päässä varmasti jo jonkunasteista psykopaatin vikaa. On muuten älyttömän vaikeaa tajuta, miten tälläistä elokuvaa voidaan millään muotoa edes väittää exploitaatio-pätkäksi, ei tälläistä vain yksinkertaisesti ole voitu tehdä dollarin (tai liiran) kuvat silmissä kiiluen. Olisin halunnut (ja päätin niin jo ennen leffan katsomista tehdä) tiputtaa arvosanaa tähdellä eläimien tappamisen takia, mutta ei tälle vain voi antaa vähempää kuin täydet pisteet.

Ja pakko mainita vielä elokuvan lopetuskohtaus: Antropologi kävelee New Yorkin kaduilla filminauhat katsottuaan, sytyttää piippunsa ja ajattelee "keitä tässä loppujen lopuksi ne kannibaalit ovatkaan?", jonka jälkeen kamera lipuu kuvaamaan sivistystä ja länsimaisen ihmisen ylivertaisuutta symboloivia pilvenpiirtäjiä elokuvan tunnarin alkaessa soimaan ja lopputekstien valuessa kuvalle. Niinpä.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
34 arvostelua

Kannibaalit ovat aina olleet ihanan pelottavia. Pikkutyttönä ala-asteella kirjoitin aineena "karmean" tarinan villi-ihmisistä, jotka söivät toisia ihmisiä. Olin lukenut kannibaaleista isosiskoni historian kirjasta ja se oli innoittanut minua kirjoittamaan kyseisen tarinan...

Kun eräänä iltana sitten satuin kaappeja siivotessani löytämään vihkoni, jossa tämä tarina oli, heräsivät muistot ja ajankultaamina ne tuntuivat ihanilta...

Ja sitten kuulin tästä elokuvasta. Tuon nostalgisen muiston innostamana ryhdyin etsimään kyseistä kannibaali elokuvaa kiinnostuneena pelkästä aiheesta. Ja sitten löysin tämän...

Elokuva kertoo yksinkertaisesti länsimaalaisista ihmisistä, jotka joutuvat kannibaalien kynsiin. Elokuvassa on periaatteessa kaksi jaksoa, toisessa kuvausryhmää etsivät henkilöt törmäävät kannibaaleihin ja toisessa kadonneen ryhmän videokamera materiaali. Eikö kuulosta kummoiselta? Voi kuule, jospa katsoisitkin tämän elokuvan niin sittenpähän uskot, ettei näin todellakaan ole.

Elokuva päättyy hiljaisuuteen. Minä olen myös hiljainen. On huono olo. Mutta samalla tunnen kokeneeni jotain uskomatonta. Pelottavaa, ahdistavaa, uskomatonta, mutta täyttä totta. Olemmeko me länsimaiset oikeasti tuollaisia?

Elokuva on hyvin tehokas. Se sisältää paljon väkivaltaa, mutta se ei olekkaan pelkkää jenkkileffojen viihteellistä laatua, vaan realistista, ahdistavan aidonoloista tavaraa. Monta kertaa oli peitettävä silmät, mutta eihän se auttanut, kun korviin tulvii musiikki ja äänet, jotka on kuin luotu yhteen ja ne ehostavat väkivaltaa pelottavan vahvasti. Mutta ei se ole ainoa tehokas asia. Se on nimittäin sanoma.

Elokuva on täynnä asiaa länsimaalaisesta kulttuurista ja sen epäkohdista. Se vertailee maailmankuvia yhteen, eikä sen vaikutusta voi ikinä unohtaa. Väkivalta muuttuu keinoksi tehdä asioista puistattavan selviä. Se on myös ase, jolla taistella moraalittomia vastaan. Elokuvan tarkoitus on vetää sanattomaksi. Ikäänkuin elokuva huutaisi: Istu alas ja katso itseäsi!

Elokuva on järkyttävä, huippuraaka, pelottava, oksettava, mykistävä ja täynnä asiaa. Se on täysi mestariteos, joka ei tosiaankaan sovi kaikille. Olin oksentaa elokuvan aikana, vaikken nyt ihan kovin herkkätyttö olekkaan. Jos teitä puistattaa ajatus kurkun viiltämisestä tai olette pyörtyä syvään haavaan sormessanne, ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KATSOKO TÄTÄ ELOKUVAA!!! Tiukille sanoman etsijöille ja gorehunteille elokuva on loistoteos, tosin sen tärkein asia on sanomassa eikä väkivallassa.

nimimerkki: Sandra Dee

Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Sandra Dee
Vieras

Cannibal Holocaust on Ruggero Deodaton ohjaama, vuonna 1979 valmistunut elokuva. Elokuva aiheutti tuolloin aikamoisen sensaation ympäri maailmaa, jotkut jopa väittivät sitä oikeaksi snuff-elokuvaksi. Ja täytyy myöntää, että itse olen halunnut nähdä holocaustin siitä asti kun kuulin siitä.

Mutta sitten itse elokuvaan. Cannibal holocaust kertoo neljästä kaveruksesta, jotka tekevät matkan Amazonin metsään, tavoitteenaan kuvata dokumentti kannibaaleista. Mutta kun ryhmästä ei kuulu kahteen kuukauteen mitään, lähetetään pelastus-ryhmä etsimään heitä. Elokuva tavallaan jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa seurataan pelastus-ryhmää ja sitä kun he löytävät kadonneiden dokumentin tekijöiden ruumiit ja kuvausmateriaalin. Toisessa osassa katsotaan sitä kuvausmateriaalia, eli näytetään mitä urheille dokumentin tekijöille todella tapahtui.

Ja sitten itse arvosteluun. Elokuva sisältää erittäin raakaa ja oksettavaa väkivaltaa. Raiskausta, kastraatiota ja oikeita eläintappoja. Jo tästä voi päätellä sen, että tämä elokuva ei todellakaan sovi heikkohermoisille. Enkä edes tajua, miten näyttelijät suostuivat näihin eläintappoihin. Mutta muuten näyttelijätyö on ihan hyvää ja mukiinmenevää ja kuvauskin on oikein vakuuttavaa. Vaikka Cannibal Holocaust onkin todella sairas, niin silti pidän tätä erittäin hyvänä ja realistisena elokuvana. Cannibal Holocasut kuuluu kultti-klassikoihin, siitä ei pääse yli eikä ali.

nimimerkki: Peltsi

Pisteet:
Arvosteltu: 04.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Peltsi
Vieras