Kannibaalit ovat aina olleet ihanan pelottavia. Pikkutyttönä ala-asteella kirjoitin aineena ”karmean” tarinan villi-ihmisistä, jotka söivät toisia ihmisiä. Olin lukenut kannibaaleista isosiskoni historian kirjasta ja se oli innoittanut minua kirjoittamaan kyseisen tarinan…
Kun eräänä iltana sitten satuin kaappeja siivotessani löytämään vihkoni, jossa tämä tarina oli, heräsivät muistot ja ajankultaamina ne tuntuivat ihanilta…
Ja sitten kuulin tästä elokuvasta. Tuon nostalgisen muiston innostamana ryhdyin etsimään kyseistä kannibaali elokuvaa kiinnostuneena pelkästä aiheesta. Ja sitten löysin tämän…
Elokuva kertoo yksinkertaisesti länsimaalaisista ihmisistä, jotka joutuvat kannibaalien kynsiin. Elokuvassa on periaatteessa kaksi jaksoa, toisessa kuvausryhmää etsivät henkilöt törmäävät kannibaaleihin ja toisessa kadonneen ryhmän videokamera materiaali. Eikö kuulosta kummoiselta? Voi kuule, jospa katsoisitkin tämän elokuvan niin sittenpähän uskot, ettei näin todellakaan ole.
Elokuva päättyy hiljaisuuteen. Minä olen myös hiljainen. On huono olo. Mutta samalla tunnen kokeneeni jotain uskomatonta. Pelottavaa, ahdistavaa, uskomatonta, mutta täyttä totta. Olemmeko me länsimaiset oikeasti tuollaisia?
Elokuva on hyvin tehokas. Se sisältää paljon väkivaltaa, mutta se ei olekkaan pelkkää jenkkileffojen viihteellistä laatua, vaan realistista, ahdistavan aidonoloista tavaraa. Monta kertaa oli peitettävä silmät, mutta eihän se auttanut, kun korviin tulvii musiikki ja äänet, jotka on kuin luotu yhteen ja ne ehostavat väkivaltaa pelottavan vahvasti. Mutta ei se ole ainoa tehokas asia. Se on nimittäin sanoma.
Elokuva on täynnä asiaa länsimaalaisesta kulttuurista ja sen epäkohdista. Se vertailee maailmankuvia yhteen, eikä sen vaikutusta voi ikinä unohtaa. Väkivalta muuttuu keinoksi tehdä asioista puistattavan selviä. Se on myös ase, jolla taistella moraalittomia vastaan. Elokuvan tarkoitus on vetää sanattomaksi. Ikäänkuin elokuva huutaisi: Istu alas ja katso itseäsi!
Elokuva on järkyttävä, huippuraaka, pelottava, oksettava, mykistävä ja täynnä asiaa. Se on täysi mestariteos, joka ei tosiaankaan sovi kaikille. Olin oksentaa elokuvan aikana, vaikken nyt ihan kovin herkkätyttö olekkaan. Jos teitä puistattaa ajatus kurkun viiltämisestä tai olette pyörtyä syvään haavaan sormessanne, ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KATSOKO TÄTÄ ELOKUVAA!!! Tiukille sanoman etsijöille ja gorehunteille elokuva on loistoteos, tosin sen tärkein asia on sanomassa eikä väkivallassa.
nimimerkki: Sandra Dee
