Bertoluccin kuu (1979)

Caterina (Clayburgh) on kuuluisa oopperalaulaja, joka miehensä kuoltua päättää muuttaa poikansa Joen (Barry) kanssa Italiaan ja omistautua työlleen. Kohta 15-vuotta täyttävä Joe on vastahakoinen, mutta taipuu kuitenkin äitinsä tahtoon pakon edessä. Pian Italiaan muuton jälkeen kuitenkin ongelmat alkavat kasaantua toisistaan vieraantuneiden äidin ja pojan harteille.

Bernardo Bertolucci on hyvä ohjaaja, mutta tämä elokuva on aika paha rimanalitus. Kuussa käsitellään aika vaikeita aiheita, kuten huumeriippuvuutta sekä äidin ja pojan etäistä suhdetta toisiinsa. Lähtökohdat siis ovat aika otolliset hyvälle draamaelokuvalle. Kuitenkaan mitään ei olla viety loppuun asti ja kerronta takkuilee pahasti ja on laahaavaa. Filmissä on paljon toisistaan käsittämättömästi irrallaan olevia kohtauksia, jotka ovat juonenkuljetuksen ja tarinan rakenteen kannalta täysin epäoleellisia. Myöskin äidin ja pojan väliset seksuaaliset jännitteet ja kieroutumat saavat välillä muljauttelemaan silmiä. Tiedä sitten onko kyse ollut vain Bertoluccin omista perversioista.

Elokuvan hahmot ovat pinnallisia ja jäävät paikka paikoin valitettavan ontoiksi. Myös esillä olevia asioita käsitellään löysästi eikä niistä saada kunnolla mitään otetta. Potentiaalia olisi kyllä ollut paljon enempään. Siitä huolimatta työn jälki näyttää välillä turhankin hutiloidulta ja paperilla hyvältä näyttäneet/kuulostaneet ideat eivät olekaan toimineet kuvassa niin hienosti kuin on luultu.

Bertolucci on tehnyt itseään tunnetuksi ennen kaikkea visuaalisesti taitavana kaverina. Ohjaaja onkin onnistunut yhdessä luottokuvaajansa Vittorio Storaron kanssa saamaan visuaalisesti aika näyttävän paketin. Pientä plussaa vielä Ennio Morriconen säveltämästä musiikista, joka jälleen kerran on taidokasta. Kaikilla muilla osa-alueilla mennäänkin sitten aika pahasti metsään. Näyttelijät eivät juuri vakuuta ja ohjauksestakin puuttuu se viimeinen potku.

Kokonaisuutena Bertoluccin Kuu on tylsä ja mitäänsanomaton teos, josta olisi voinut saada huomattavasti paremman elokuvan. Myöskään loppuratkaisu ei heilauta puoleen eikä toiseen. Hienommalla lopullakin olisi jo pelastettu paljon. Mikäli pidät Bernardo Bertoluccin elokuvista, etkä halua horjuttaa uskoasi hänen töihinsä, kannattaa Kuu siinä tapauksessa jättää suosiolla väliin.

nimimerkki: Puunenä

Pisteet:
Arvosteltu: 24.11.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Puunenä
Käyttäjä
14 arvostelua

Syksy on tullut New Yorkiin. Äiti, ja samalla oopperalaulaja (Clayburgh), pakkaa Italian kiertuetta varten. Myös isä, ja samalla manageri, järjestelee lähtöä ja lähtee jo autoa käynnistämään. Poika, ja samalla teini-ikäinen (Barry), haluaa joko lähteä äidin mukaan tai jäädä isän kanssa. Isä sattuu kuitenkin kuolemaan ennen lähtöä. Ja kun ei poikaa voi tässä tilanteessa kotiin yksin jättää, niin lähtevät äiti ja poika yhdessä kohti saapasmaata. Maisemanvaihdon jälkeen heidän välejään vatkataan kuin kermavaahtoa. Tunteet kiehuvat ja kuohuvat, mutta myrskyn jälkeen on poutasää... jonka jälkeen tulee uusi myrsky. Eikä se loppujen lopuksi tunnukaan hullummalta, kun siihen tottuu.

Joe:
Lapsellinen, tyhmä, ajattelematon, villi, yksinäinen.

Caterina:
Tunteellinen, hellä, huolehtiva, lempeä, rakastunut.

Kumpikin päähenkilöistä hukuttautuu rooliinsa täydestä sydämestään. Henkilöohjaus on onnistunut ja heistä on saatu puristettua se viimeinenkin lahjakkuuden tippa ulos. Kuvaustyyli on piristävän erikoinen ja kuitenkin tavallinen. Kamera sanoo kaiken sanottavansa joka kohtauksesta, mutta se on jo lähdössä siitä ennen kuin sitä ehtii tajuta. Tarina ja käsikirjoitus on hiottu neljän miehen voimalla kuvaukseksi nuoruudesta ja rakkaudesta, elinvoimasta ja riippuvuudesta. Bernardo Bertolucci on ohjauksessaan tavoittanut joka kohtaukseen sen olennaisen. Tässä elokuvassa ei ole mitään turhaa. Itse en tunne (vielä) kovin hyvin mitään Italian neorealismi-kautta, vai mikä lie, tai sen muutakaan elokuvahistoriaa, mutta ei tässä kovin kummoista älyn jättiläistä tarvita huomaamaan, että kyseessä on puhdas mestariteos. Kukaties, voi toimia joillain myös kiinnostuksen lähtölaukauksena oopperan maailmaan.

Kuu se on kaunis tekele tässä Luojan luomassa maailmassa, mutta tarvitaan myös aurinkoa tasapainon luomiseksi. Mutta toisiaan ne eivät voi ikinä saada.

nimimerkki: Sappy

Pisteet:
Arvosteltu: 24.12.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sappy
Käyttäjä
50 arvostelua