Basket Case (1982)

Duane Bradley saapuu ensi kertaa elämässään suureen ja syntiseen New York Cityyn, jossa hän ottaa paikallisesta räkäisestä hotellista asuttavakseen huoneen nro 7. Pian hotellin omistajalla onkin syytä repiä jo muutenkin harvoja hiuksiaan, Duane kun sattui tuomaan hotelliin mukanaan siamilaisen kaksosveljensä, lapsena Duanen kyljestä irroitetun Belialin, ja Belial on vihainen, pirun vihainen... Kaksikon päämääränä retkelle vapaudenpatsaskaupunkiin onkin kosto veljet irti leikanneille lääkäreille, mutta äkkiä Duane on vaarassa itsekin joutua veljensä tappolistalle jälkimmäisen äärimmäisen kovan mustasukkaisuuden vuoksi...

Basket Case on juuri sitä, mitä siitä on sanottu, täydellinen kulttielokuva, jota ei todellakaan pidä mennä suosittelemaan ihan kelle tahansa. Toteutuksellisesti elokuva on näes enintään välttävää tasoa, varsinkin Belialin animointi on toteutettu todella tökerösti (mutta toisaalta parempi käden jälki tässä asiassa söisikin elokuvasta pois todella monet hyvät naurut). Näyttelytyö on kuitenkin näin pienen budjetin (wikipedian mukaan 35 000 taalaa) leffaksi kaikessa yliampuvuudessaan ihan katsottavaa, ja vaikka myöskin dialogi ontuu paikoitellen pahasti, elokuvan hahmot ovat kuitenkin pääosin hyvin kirjoitettuja ja keräävät väkisinkin nokkeluuksiensa lauonnalla katsojan huvittuneisuuden sekä myötätunnon puolelleen. Duanen asuttamasta Hotel Broslinista on saatu kirjoitettua todella limainen ja epätoivoinen paikka, jonka pienestä nuhjuisesta huoneesta, minne kuka hyvänsä saattaa tiirikoita tavaroita rahan toivossa penkomaan, kahdenkympin vuorokausihinta tuntuu lähinnä yhdeltä isolta vitsiltä.

Musiikki on todella hyvää. Se on erittäin tunnelmallista ja jokaiseen tilanteeseen täydellisesti sopivaa, ja pelastaakin useat muuten melko tylsät, mutta jännittäviksi tarkoitetut kohtaukset ihan kelvollisesti. Ohjauskin on komeaa katseltavaa, välillä jopa huikeaa. Olisi mielenkiintoista esimerkiksi tietää, että millä rahalla vaikkapa New Yorkin yllä tapahtuva kamera-ajo oikein on toteutettu.

Vaikka jotkut ovatkin pitäneet elokuvaa raakana ja sen takakannessa komeilee pahamaineinen K18-leima, sanoisin kyllä moisen kunnian olevan pahasti kiven alla tämän leffan suhteen. Veriefektit ovat melko huonosti toteutettuja ja itseään toistavia, harvassa kohdassa edes nähdään suoraan toimintaa kameran edessä, verisiä ruumiita sen sijaan tappojen jäljiltä nurkissa kyllä riittää.

Elokuvassa on eräs seikka, jota ei kylliksi voi olla hehkuttamatta, nimittäin kaikesta itsekkyydestään ja murhanhimoisuudestaan huolimatta kaikki sympatiat itselleen kahmiva pikku-Belial. Belial näyttää hiukan mustekalalle, puhuu Duanelle telepaattisesti, murisee, ahmii hampurilaisia niin että sämpylät lentelevät, kiipeilee seiniä pitkin ja matkustaa aina Duanen mukana isossa korissa. Elokuva onkin todella mainio tarina erilaisuudesta. Belial on joutunut kärsimään ulkomuotonsa takia koko ikänsä, jo syntyessään poikien isä olisi tahtonut tappaa kaksosen sanoen, ettei hänellä ole kuin yksi poika. Pojat pidettiin suljettuina huoneeseen keräten kaikkien halveksunnat ja puistatukset itselleen, kunnes lopulta lääkärit ryntäsivät taloon sisälle, iskivät kaksoset väkisin keittiön pöydälle ja silpoivat nämä eroon toisistaan. Belial heitettiin kylmästi jätesäkissä pois kuin roska, mutta onneksi Duane ehtipelastamaan veljensä ja nämä pääsivät turvaan tätinsä luokse, joka tuntuukin olevan ainut ihminen maailmassa, ketä näkee heidän sisäisen kauneutensa ja aidosti rakastaa poikia sellaisina kuin he ovat. Elokuvan kiistatta herkin kohtaus onkin, kun täti lukee kaksosille takan ääressä satua Belialin istuessa hymyillen tämän sylissä. Loppujen lopuksi veljesten pienemmän puoliskon vihan Duanen tyttöjen tapailua kohtaan onkin erittäin ymmärrettävissä, velipoika kun on tämän ainoa ystävä maailmassa ja Belialialin pelko menettää tämä jollekin naiselle (jotka kaikki vain pelkäävät ja inhoavat Belialia) on varmasti todella suuri.

Basket Case on samaan aikaan todella hauska ja surullinen elokuva. Sen toteutuksessa olisi ollut parantamisen varaa, mutta toisaalta monet asiat on joka että tehty näin pieneksi elokuvaksi todella mallikelpoiseksi. Kuinka moni voisi väittää pystyvänsä samaan tasoon jos nuo rahat iskettäisiin käteen ja sanottaisiin että "siinä, väsääppä meille jotain kivaa katsottavaa"? Jatko-osat kiinnostavat ainoastaan vertailumielessä siihen, millainen leffasta mahdollisesti olisi voinut joillakin Hollywood-masseilla tulla.

Bascet Casessa on todella hieno sanoma, jonka elokuvan surullinen loppu vain kruunaa tehden siitä ikimuistoisen katseluelämyksen, joka tulee vielä takuuvarmasti uudestaankin pyörimään dvd-soittimessani.

Pisteet:
Arvosteltu: 30.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
44 arvostelua

Eipä Frank Henenlotter tiennyt aikanaan 80-luvun alussa mitä saisi aikaiseksi kun Basket Case oli vielä tekeillä.

Äärettömän pienellä budjetilla (n. 2000 dollaria) väsätystä elokuvasta huomaa, että sitä on tehty rakkaudella, eikä pelkät dollarin kuvat silmissä kiiluen Hollywood-tyyliin.

Basket Casea ei todellakaan voi suositella kaikille. Pienestä budjetista johtuen elokuvan tehosteet ovat auttamatta vanhentuneet, eikä elokuva näinollen miellytä kaikkia. Kauhufriikit ja kulttielokuvien metsästäjät saavatkin varmasti kiksinsä juuri Basket Casen kaltaisista elokuvista. Muiden sen sijaan kannattaakin kiertää elokuva suosiolla kaukaa.

Elokuva kertoo nuoresta miehestä Duane Bradleysta, joka saapuu New Yorkiin yösijan toivossa. Päältäpäin katsottuna Duane vaikuttaa ihan normaalilta joskin hieman aranoloiselta kaverilta. Kummastusta muissa ihmisissä herättää kumminkin kori, jota Duane kantaa pakkomielteen omaisesti mukanaan jokapaikaan missä sitten ikinä liikkuukaan.

Duane piilottelee korissa omaa siamilaista veljeään Belialia. Belial on äärettömän vaarallinen ja Duane onkin ainoa, joka pystyy pitämään tuon mielipuolisen otuksen aisoissa.

Vuosia sitten lääkärit erottivat Duanen ja Belialin toisistaan. Belialin luultiin kuolleen, mutta niin ei käynytkään. Nyt veljekset ovat palanneet aikomuksenaan tappaa lääkärit jotka olivat vastuussa siitä tuskasta mitä nämä kaksi ovat joutuneet kokemaan.

Basket Case oli tullessaan pienoinen menestys ja nauttii tänäkin päivänä täysin ansaitusta ja yhä kasvavasta kulttimaineesta. Elokuva sai myös kaksi jatko-osaa, jotka eivät luonnollisesti saaneet samanlaista suosiota kuin se aito ja alkuperäinen.

nimimerkki: Nutipää pohjolasta

Pisteet:
Arvosteltu: 25.06.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Nutipää pohjolasta
Käyttäjä
9 arvostelua

Frank Henenlotterin ohjaama ja käsikirjoittama omaperäinen elokuva on malli esimerkki siitä kuinka todella pienelää budjetilla ja suurella mielikuvituksella saadaan aikaan erinomaista jälkeä.

Elokuvan pääroolin vetää tuntematon Kevin VanHentenryck erinomaisesti. Juoni on erittäin omaperäinen: Mitä on laatikossa jota Duane Bradley kantaa joka puolella? Vastaus: Hänen veljeään. Hänen veljensä, Belial on mutantin näköinen otus, joka on leikattu Duanen kyljestä irti, kun he kummatkin olivat lapsia. Heidät leikkasi kolme lääkäriä Duanen ja Belialin isän toimesta. Kaikki luulivat Belialin kuolleen, mutta he olivat väärässä. Nyt Duane ja Belial etsivät näitä kolmea tohtoria tappaakseen heidät. Belial ei puhu (ärjyy kyllä), mutta hän juttelee telepaattisesti Duanen kanssa. Enempää ei juuri voi kertoa paljastamatta liikaa.

Belial on toteutettu erittäin surkeasti, mutta se ei haittaa yhtään sillä elokuva on muuten loistava ja raaka. Ei elokuvassa ole erikseen mitään kunnon tappomättö -kohtausta, mutta se tarjoilee sopivin väliajoin raakuuksia. Ja onhan elokuvassa kuuluisa "rakastelu"-kohtaus. Baket Case on kulttielokuva jos mikä ja vielä hyvä sellainen. Tietääkseni elokuvalle !
on ainakin kaksi jatko-osaa. Ykkösen perusteella haluan nähdä nekin. Jos näet Basket Casen jossain myynnissä osta se HETI!

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ash
Käyttäjä
71 arvostelua