Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua (1999)
- Alkuperäinen nimi:
- Austin Powers: The Spy Who Shagged Me
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Jay Roach
- Käsikirjoittajat:
- Michael McCullers, Mike Myers
- Pääosissa:
- Elizabeth Hurley, Heather Graham, Kirsten Johnston, Mike Myers, Seth Green
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 91 min
- Genret:
- Komedia
- Elokuvasarja:
- Austin Powers: Kumma Jätkä, Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua, Austin Powers ja kultamuna
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (308):
Oma pikatuomio
Miltä kuulostaisi leffa, josta löytyvät mm. kamikazemorsiamen konekivääripuskurit, joka kolmannella kysymyksellä totuuden paljastava kätyri, käsiin laukeava voidepurkki tai maksimiannos Bond-parodiaa? No, mitä vastaatkaan kysymykseen, niin Austin Powersin kakkososasta löytyvät nuo kaikki elementit ja vielä potenssiin kymmenen korotettuna.
Trilogian kakkososassa huonon hammaskaluston omaava ja maailman kerta toisensa jälkeen pelastava naistenkaataja Powers (Myers) on menettänyt Mojonsa Läski Sontiainen-nimiselle (aah, kuinka huono suomennos Fat Bastardille) (Myers) roistolle. Niinpä Austinin ja kumppaneiden on turvauduttava tahallisen kliseiseen aikamatkailuun turvataakseen maailman Tri. Pahan (Myers) metkuilta. Mukaan vuoden 1969 hippibileistä ja matkan varrelta tarttuu kuuma kisu Felicity (Graham) ja muutama muu legendaksi muodostunut komediahahmo. Etunenässä hatunnoston arvoinen pahis MiniMe. Siinäpä se lysti alkaa ollakin jo taattuna.
Mike Myersin ja apulaiskäsikirjoittaja Michael McCullarsin kynät ovat jälleen sauhunneet siihen malliin, että Ian Fleming joko kääntyilee haudassaan tai sitten nauraa ratketakseen luomuksilleen omistetulle parodialle. Kieli poskessa väännetyt alapäävitsit ja etenkin tutut rivohkot nimet (mm. Felicity Shagwell, Robin Swallows) säilyttävät tasonsa melko hyvin ykkösosaankin verrattuna.
Rima on matalalla, mutta naurut taattuja. Lopun telttasilhuettikohtaus on rankattava komedian hall of fameen ja Tri. Pahan valuuttasekoilut ”miksi ansaita miljoonia kun voimme ansaita… miljardeja?” tuntee varmasti moni leffaa vielä näkemätön. Paljoa kauemmas ei jää Austinin kommentti ” Hiukan pähkinäinen maku”, enkä aio paljastaa, että mikä ”nautintoaine” on kyseessä. Vettä silmistä saa pyyhkiä useaan otteeseen rainan aikana.
Näyttelijäosastolla tämä on Mike Myersille varattu show, jonka taustalla Heather Graham esittelee sulojaan, kolmososassa paremmin kirjoitetun roolin ansiosta syttynyt Seth Green harhailee pahasti ja muukin osasto vain levittelee punaista mattoa loistavan triplaroolin vetävälle Myersille. Will Ferrelllin Mustafa-hahmo tosin erottui edukseen ja ykkösosassa loistanut Liz Hurley jää välistäputoajan osaan.
Myersin kuittailuruoskan alle joutuu monta tahoa. Emmerichin Independence day – traileri saa toimia Tri. Pahan apuvälineenä, ja mikä tärkeintä: Bondit on katsottu todella tarkkaan trikkikuvia ja asuja myöten. Pieni hauska yksityiskohta on myös Lenny Kravitsin American womanin soiminen Felicityä esiteltäesssä, Heather Grahamhan poseerasi ko. biisin musiikkivideossa.
Agentti, joka tuuppasi minua menee säälimättä välillä aidan yli sieltä missä aita on matalin, tai jopa altakin, mutta hienoa huumoria väännetään myös alaosastolta. Läski Sontiainen on harhaliike Myersiltä, muu rokkaa täysillä. Tosikoiden suuntaan iso EI, muille suosituksen paikka. Kyseessä on komedialegendaksi laskettavan trilogian heikoin osa, mutta komiikka pelaa silti.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.09.2004
Katsottu: DVD
Tästäpä ei voi paljoa sanoa. Ensimmäinen Austin Powers -elokuva oli täysin samaa tasoa. Alapäähuumoria, huonoja hampaita ja 60-luvun style joka framessa. Sinänsä ihan kiva, mutta tätä katsoessa pitää olla tod. rennossa mielentilassa, että filkka naurattaisi.
Kun ensimmäisessä elokuvassa Austin Powers oli ainut psykedella sänkypeto, on Mike Myers kirjoittanut tähän kakkoseen Austinille naispuolisen vastineen. Heather Grahamin esittämä Felicity Shagwell on tämä typykkä. Hän on CIA:n agentti. Oh-hoh.
Tohtori Paha ja hänen poikansa ovat edelleen mukana, lisänä ilkiökaartiin on ängetty Fat Bastard. Niinpä. Onhan se erikoista, kun iso plösö ei ole kiltti nössö?
DVD:llä mukana olevat lisämateriaalit ovat varsinaista pakkopullaa, jos Austinista ei jaksa muutenkaan innostua.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.09.2002
Katsottu: DVD
O Behave! Nykyajassa elävä Austin Powers on 60-luvulle jämähtänyt agenttifriikki. Mike Myersin esittämä ja luoma hahmo on siis todellinen kummajainen, joka tavallaan parodioi etenkin 60-luvun bondeja. Pikkutuhma sanailu ja pissakakkaosasto on hallussa. Austin huomaa "mojonsa" kadonneen ja "tuuppailu" ei enää onnistukkaan niin hyvin kuin pitäisi. "Mojoa" on siis lähdettävä aikakoneella hakemaan kultaiselta 60-luvulta. Matkailua mutkistavat Austinin arkkiviholliset ja petolliset naiset. Meininki on siis täysin älyvapaata hölmöilyä alusta loppuun.
Myers vetäisee tässä Powers-sagan toisessa osassakin multiroolit. Pääosan lisäksi äijän rooleija ovat mm. pääpahis Dr Evil, jonka ulkoinen olemus muistuttaa Bondeista tuttua Mr Blofeldia. Toinen mainittava rooli on skottipaskiainen Fat Bastard. Siinä nippu rooleja joilla itse Myers pääsee toteuttaamaan sairaita fantasioitaan. Sisältö säilyy itselleen uskollisena genitaalialueelta poistumatta.
Suurin ongelma leffassa on sen nokkelan pikkutuhman sanailun karsea suomennos. Moni tsoukki siis menee armottomasti ohi. Leffassa viljellään jatkuvasti erilaisia sanan muunnoksia ja kielikuvia, joita on kyllä mahdotonta härmäksi vääntääkkään. Shagadelic!
Roskaelokuvaksi tehdyllä leffalla ei tarvitse maailmaa parantaa. Pääasia että maailma saadaan pelastettua Dr Evilin tuhoisalta Alan Parsons Projectilta! Fanaattisena Bond-fanina Kustaa pitää myös Austinista. Lavastus on hauskaa katseltavaa ja viittaukset dabl-ou-seveniin huvittavat. Heather Grahamia on aina ilo katsella. Austinin ympärille rakennettu oma maailma eri hahmoineen toimii. Sovinismi ja anaalihuumori kukoistavat!
Pisteet:
Arvosteltu: 27.08.2001
Katsottu: DVD
