O Behave! Nykyajassa elävä Austin Powers on 60-luvulle jämähtänyt agenttifriikki. Mike Myersin esittämä ja luoma hahmo on siis todellinen kummajainen, joka tavallaan parodioi etenkin 60-luvun bondeja. Pikkutuhma sanailu ja pissakakkaosasto on hallussa. Austin huomaa ”mojonsa” kadonneen ja ”tuuppailu” ei enää onnistukkaan niin hyvin kuin pitäisi. ”Mojoa” on siis lähdettävä aikakoneella hakemaan kultaiselta 60-luvulta. Matkailua mutkistavat Austinin arkkiviholliset ja petolliset naiset. Meininki on siis täysin älyvapaata hölmöilyä alusta loppuun.
Myers vetäisee tässä Powers-sagan toisessa osassakin multiroolit. Pääosan lisäksi äijän rooleija ovat mm. pääpahis Dr Evil, jonka ulkoinen olemus muistuttaa Bondeista tuttua Mr Blofeldia. Toinen mainittava rooli on skottipaskiainen Fat Bastard. Siinä nippu rooleja joilla itse Myers pääsee toteuttaamaan sairaita fantasioitaan. Sisältö säilyy itselleen uskollisena genitaalialueelta poistumatta.
Suurin ongelma leffassa on sen nokkelan pikkutuhman sanailun karsea suomennos. Moni tsoukki siis menee armottomasti ohi. Leffassa viljellään jatkuvasti erilaisia sanan muunnoksia ja kielikuvia, joita on kyllä mahdotonta härmäksi vääntääkkään. Shagadelic!
Roskaelokuvaksi tehdyllä leffalla ei tarvitse maailmaa parantaa. Pääasia että maailma saadaan pelastettua Dr Evilin tuhoisalta Alan Parsons Projectilta! Fanaattisena Bond-fanina Kustaa pitää myös Austinista. Lavastus on hauskaa katseltavaa ja viittaukset dabl-ou-seveniin huvittavat. Heather Grahamia on aina ilo katsella. Austinin ympärille rakennettu oma maailma eri hahmoineen toimii. Sovinismi ja anaalihuumori kukoistavat!
