Amores perros (2000)

Alkuun lienee syytä mainita, että Amores perros kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini, jo ensimmäisen katselukerran jälkeen olin valmis pitämään sitä yhtenä kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Vahva ja raa’alla tyylillään romanttinen tunnelma luo katsojan silmien eteen kolme mielenkiintoista tarinaa, jotka lopussa nivoutuvat yhteen ihmisen parhaan ystävän väkevällä panostuksella; koiristahan tämä elokuva loppujen lopuksi kertoo, wuff!

Elokuvan käsikirjoitus ja musiikki ovat rautaa, ja González Iñárritun ohjaustyö huikeaa. Tapahtumapaikkana kaoottinen México City on omiaan tuomaan esille ihmisten ongelmia, iloja ja suruja. Kaunistelemattomasti kulkeva tarinointi ei ala saarnata moraalilla, eikä todellakaan luo tuhkimotaruja ylitsepääsemättömien unelmien kliimaksiksi.

Myös näyttelijät onnistuvat rooleissaan täydellisesti, koiria myöten. Elävimpänä mieleen jää lahjakas Gael García Bernal, joka myöhemmin teki hienon sivuroolin kolmannessa Iñárritun elokuvassa, Babelissa.

Amores perrosissa ei syvän draaman ja kursailemattoman tarinoinnin ystävälle ole heikkoja kohtia tarjottavanaan, tosin heikompia eräät koirakohtaukset saattavat hirvittää – se siis varoituksen sanana eläinrakkaille. Elokuvan loppu on kaiken muun ohella toteutettu tyylikkäästi sulkien ympyrän. Toisaalta katsojalle saattaa jäädä leffan jälkeen kummeksunut olo: Mistä tarina pohjimmiltaan kertoi? Rakkaudesta? Epäonnesta? Elämän vaikeuksista? Koirista? Sekoitettuna ehdottomasti näistä kaikista, ja juuri tämä cocktail on meksikolaisohjaajan käsissä onnistunut loisteliaasti.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
77 arvostelua

Amores perros on meksikolaissyntyisen Alejandro Gonzáles Iñárritun esikoiselokuva. Tämä elokuva lienee tunnetuimpia meksikolaisia leffoja, eikä syyttä. Tämän jälkeen Iñárritu on ohjannut vielä kaksi pitkää elokuvaa, 21 grammaa ja Babel. 21 grammaa on kylläkin mielestäni parempi kuin tämä. Babelia en kommentoi, koska en ole sitä vielä nähnyt.

En ala tarkemmin selittelemään Amores perrosin juonta, koska se on jo varmaan kaikille melko tuttu ja sitä on hieman hankala kertoa ilman spoilaamista. Sen verran voin sanoa, että elokuva kertoo nimensä mukaisesti koirista ja rakkaudesta kaoottisessa Mexico Cityssä. Elokuvassa kerrotaan kolme tarinaa, jotka liittyvät alussa nähtävään autokolariin ja kaikkiin tarinoihin liittyy koira.

Tämä elokuva on tehty mielenkiintoisella, vaikkakin nykyään hieman tavanomaisella tyylillä. Elokuva on jaettu episodeihin, jonka ihmisillä on sattumanvarainen yhteys toisiinsa. Myös elokuvan kronologiaa on rikottu. Tämän leffan yhteydessä homma kyllä toimii ihan hyvin, vaikka ei kuitenkaan niin täydellisesti kuin voisi toivoa. Ensimmäinen ja toinen tarina toimivat vielä todella hyvin, mutta viimeinen tarina jää tylsäksi, eikä se saa kaikkia juonenpätkiä kerättyä kunnolla kasaan.

Vaikka tämä elokuva kertookin koirista, niin silti perheen pienimpien on parasta jättää tämä elokuva väliin. Tässä on melko rankkaa kuvamateriaalia. On koiratappeluja, koiran järsimää koiraa ja rotan järsimää koiraa. Tätä ei voikaan suositella kenelle tahansa. Amores perros poikkeaa Hollywood-tyylisistä leffoista. Tämä elokuva on synkkä, eikä kaikilla hahmoilla mene hyvin. Amores perros on muutenkin tyyliltään melko nihilistinen. Verta ja koiranraatoja on paljon, mutta missään vaiheessa ei mennä mässäilyn puolelle. Meno on muutenkin erittäin realistisen näköistä.

Episodimainen kerronta sopii tähän elokuvaan. Mutta Amores perrosin vahvimmat valtit ovat Guillermo Arriagan loistava käsikirjoitus ja onnistuneet musiikkivalinnat. Eikä näyttelijöissäkään ole mitään valittamista. Tämä elokuva on kyllä hieno, mutta tasoa valitettavasti laskee hieman köykäinen loppu. Paremman lopun kyllä tämä olisi ansainnut.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 14.04.2007
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
473 arvostelua

Eipä tahdo meksikolaisohjaaja Alejandro González Iñárritun nimi olla niitä parhaiten suomalaisen suussa taipuvia sanoja, mutta hänen kuumanviileä draamadebyyttinsä sen sijaan uppoaa näilläkin leveysasteilla. Vieläpä niin hyvin, että normaalisti ylimitoitettu 153 minuuttia dramaattisia käänteitä ja koiranelämää viuhahtavat ohi mukavasti.

Komean kasan kansainvälisiä palkintoja kerännyt leffa koostuu useasta eri segmentistä, joita toisiinsa yhdistää koirateema – enemmän tai vähemmän. Octavio on tarinan nuori hurjapää ja mies väärässä paikassa väärään aikaan. Vika-arvioita tulee niin liikenteessä, koirakisojen tiimellyksessä kuin myös rakkauselämässä – tuittupäisen veljen naiseen ei välttämättä kannattaisi rakastua. Toisen osion päähenkilö on nuori kaunis malli Valeria, jonka uran onnettomuus tuhoaa pahemmankerran. Kolmatta – ja armottomasti tylsintä – segmenttiä tähdittää Emilio Echivarría kadunmies El Chivona.

Toinen yhdistävä teema on koirien lisäksi kaikkien päähenkilöiden elämään vaikuttava liikenneonnettomuus. Sen ympärille on varsinkin alkupuolella rakennettu oivaa veret seisauttavaa draamaa. Gael García Bernalin ilmeissä on jotakin niin kettumaista juonittelua, että elämän suorittamaa päähän potkua osaa odotella. Myös Goya Toledo saa mallitytön kokemaan elämänmuutokseen tuskaa, jota vain epäusko ja pelko voivat synnyttää. Echivarrían suoritusta ei parane mennä kritisoimaan, mutta pakostakin itse osasta jää paha maku suuhun. Kovalle katujen kasvatille maalataan vuoronperään ylikovaa machoroolia ja sitten taas murtuneen isän haurautta. Tuntuu turhan laskelmoidulta muuten niin upeaan kokonaisuuteen.

Musiikkipuolella kuullaan meksikolaisperäistä musiikkia useammasta genrestä. Yksikään viisu ei suoranaisesti jäänyt mieleen, mutta ei myöskään ollut täyteosastoa. Komeaa on myös kuvataiteilu. Etenkin kolarikohtauksessa kylkeen kolahtava kaaraa odottaa oikein sydän pamppaillen.

Jos Amores Perros onnistuisi säilyttämään alkupuolen otteensa loppuun saakka, se olisi kirkkaasti viiden tähtösen elokuva. Vanha sanonta sanoo kuitenkin elokuvan monesti olevan yhtä hyvä kuin itse loppuhuipennus ja nyt tämä ratkaisu on leffan heikoin lenkki. Ei silti päästetä Kirsi Saloa sanomaan sitä heikoin lenkki –juttua, vaan todetaan Amores Perrosin olevan komea, dramaattinen elokuva, jossa rikoksilla ja verilammikoilla on oma paikkansa. Leffassa esiintyvä viisaus “If you want to make God laugh... tell Him your plans” todellakin pitää paikkansa: nämä tallaajat pistävät tempuillaan Jumalan nauramaan, lähimmäisensä koville ja katsojan nauttimaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.08.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
695 arvostelua

Amores Perros on rohmunnut elokuva-alan palkintoja vaikka kuinka paljon ja myös saanut parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Lupaavan meksikolaisohjaajan käsittelyssä yhdistetään kolme tarinaa toisiinsa Mexico Cityn saastaisessa ympäristössä. Joka tarinaan liittyy jotenkin rakkaus (amor) ja koira (perro). Ensimmäinen kertoo koiratappeluilla rahaa tekevästä nuorukaisesta, toinen lattiassa olevasta kuopasta ja miehestä, joka jätti vaimonsa ja lapsensa mallin takia. Viimeinen tarina kertoo palkkamurhaajasta, jonka tytär luulee häntä kuolleeksi. Kaikki tarinat yhdistyvät toisiinsa tienristeyksessä, jossa kolaroidaan kohtalokkaasti.

Väkivaltaa, rakkautta ja koiria sisältävä Amores Perros on kuvailmaisultaan hienoa katseltavaa. Heiluvalla kameralla saadaan aikaiseksi kaoottinen tunnelma, joka sopii hyvin tilanteisiin, joissa sitä käytetään. Kuvakerronnan lisäksi näyttelijät, jotka ovat kaikki minulle tuntemattomia, paneutuvat rooleihinsa antaumuksella. Yhtään parempaa tai huonompaa näyttelijää on turha lähteä hakemaan. Juonen rakenne on aiemminkin käytetty, mutta toimii Amores Perrosissa hyvin. Omaperäisyyttä ei aina tarvita, jos muut asiat ovat täydellisesti hanskassa. Ohjaajan esikoiseksi Amores Perrosia on todella vaikea uskoa. Varmalla kädellä, rohkeasti ja ammattimaisesti ohjaaja liikuttelee tarinaa hitaasti kohti loppua. Kuitenkin muutamat seikat, kuten keskimmäinen tarina, etenevät liian hitaasti. Yli kaksituntinen pituus on hieman liikaa, kun elokuvaa olisi voinut tiivistää reippaasti, jolloin sitä olisi mukavampi seurata, eivätkä tarinat etenisi liian hitaasti. Vaikka välillä hieman vetkataankin, niin juoni pysyy selvänä koko ajan. Tylsälle keskivaiheelle, joka pudottaa Amores Perrosin arvostusta minun silmissäni, ei voi mitään. Joka tarinan yhteinen sanoma saattaakin olla, että koirista ei ole muuta kuin harmia, ainakin sellaisen vaikutelman minä sain. Totta tai ei, sen päättäköön jokainen itse.

nimimerkki: Viisas

Pisteet:
Arvosteltu: 31.05.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viisas
Vieras

Täytyy todeta, että meksikolainen leffa on jäänyt hiukan vähemmälle katselulle. Amores perros on niittänyt kansainvälisillä leffafestareilla mainetta ympäri maailmaa ja erilaisia pystejäkin on siunaantunut parikymmentä. Pläjäys suorastaan huusi videovuokraamon hyllyllä pääsyä plättykoneeseeni.

Mikä sitten on homman nimi? Tapauksessa on kolme eri tarinaa jotka nidotaan yhteen nerokkaasti. Leffassa synkistellään tosissaan ihmiskohtaloilla sekä koirat on mukana jokaisessa episodissa. Jokaiseen episodiin on upotettu rakkaus (amor) ja koira (perros). Mikään lemmikkileffa tämä ei ole vaikka koiraa on kuvassa alituiseen ja siihen on kiinnytty syystä tai toisesta. Päinvastoin, uskon että koiraihmiset henkeen ja vereen saavat tapauksesta melko pahoja vatsanväänteitä. On tappelukoiraa, kulkukoiraa, löytökoiraa ja rotan jyrsimää koiraa.

Kaikenkaikkiaan leffa on likainen, vauhdikas ja tyly, mutta samalla sydämellinen ja aito. Mitään ns. hollykylän loistokkuutta ei ole havaittavissa vaan pläjäys on hyvin maanläheinen. Leffa on erittäin kansainvälinen eikä mitään sombrerokamaa. Espanjankielisyys ei ole mikään paha juttu vaikka ensin sitä tuli uumoiltua. Kieli unohtuu leffan tiimellyksessä täysin, koska tarina ja roolisuoritukset ovat niin superhyviä.

Kaksi tänä vuonna katsomaani leffaa nousee jalustalle. Toinen on Amores perros ja toinen on Unelmien sielunmessu. Jotain samaa tapauksissa on... Voimakasta kerrontaa ilman krumeluureja, mutta toki eritavalla. Mielenkiinnolla odotellaan mitä tässä leffassa debytoinut ohjaaja Alejandro González Iñárritu keksii seuraavaksi.

Pisteet:
Arvosteltu: 30.03.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua