Täytyy todeta, että meksikolainen leffa on jäänyt hiukan vähemmälle katselulle. Amores perros on niittänyt kansainvälisillä leffafestareilla mainetta ympäri maailmaa ja erilaisia pystejäkin on siunaantunut parikymmentä. Pläjäys suorastaan huusi videovuokraamon hyllyllä pääsyä plättykoneeseeni.
Mikä sitten on homman nimi? Tapauksessa on kolme eri tarinaa jotka nidotaan yhteen nerokkaasti. Leffassa synkistellään tosissaan ihmiskohtaloilla sekä koirat on mukana jokaisessa episodissa. Jokaiseen episodiin on upotettu rakkaus (amor) ja koira (perros). Mikään lemmikkileffa tämä ei ole vaikka koiraa on kuvassa alituiseen ja siihen on kiinnytty syystä tai toisesta. Päinvastoin, uskon että koiraihmiset henkeen ja vereen saavat tapauksesta melko pahoja vatsanväänteitä. On tappelukoiraa, kulkukoiraa, löytökoiraa ja rotan jyrsimää koiraa.
Kaikenkaikkiaan leffa on likainen, vauhdikas ja tyly, mutta samalla sydämellinen ja aito. Mitään ns. hollykylän loistokkuutta ei ole havaittavissa vaan pläjäys on hyvin maanläheinen. Leffa on erittäin kansainvälinen eikä mitään sombrerokamaa. Espanjankielisyys ei ole mikään paha juttu vaikka ensin sitä tuli uumoiltua. Kieli unohtuu leffan tiimellyksessä täysin, koska tarina ja roolisuoritukset ovat niin superhyviä.
Kaksi tänä vuonna katsomaani leffaa nousee jalustalle. Toinen on Amores perros ja toinen on Unelmien sielunmessu. Jotain samaa tapauksissa on… Voimakasta kerrontaa ilman krumeluureja, mutta toki eritavalla. Mielenkiinnolla odotellaan mitä tässä leffassa debytoinut ohjaaja Alejandro González Iñárritu keksii seuraavaksi.
