Alien vs. Predator (2004)

Pahaa aavistamaton uhri kävelee pyramidin pimeissä sokkeloissa. Jokin vilahtaa pimeydessä. Uhri käännähtää ja osoittaa taskulampullaan äänen suuntaan. Ei mitään. Uhri jatkaa kävelemistä, kunnes huomaa jotain tippuvan olkapäälleen. Kuolaa. Uhri kääntyy hitaasti ympäri ja näkee kammottavan olennon avaavan hitaasti kuolaa valuvan terävähampaisen kitansa. Kidan sisältä tulee ulos pieni, naskalihampainen kieli, joka syöksähtää kohti uhrin päätä. Uhri parkaisee viimeisen parkaisunsa ja...mitääh? Miksi kuva pätkäistiin juuri kun uhrin pää oli posahtamaisillaan? Vastaus on simppeli: se on Alien Vs. Predator, ja kaiken lisäksi PG-13-ratingilla.

Kun kaksi legendaarisinta scifi-monsteria ottavat yhteen ei tämmöisen pelin tulisi vedellä. Kun katsoin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa en ollut nähnyt muita Alien-leffoja, kuin sen ykkösosan (senkin huonosti kuvaa välittävästä telkkarista), enkä yhtään Predator-leffaa. Silloin se oli mielestäni hyvä, ja innostuin hankkimaan koko Alien-saagan. Nyt neljännellä katselukerralla huomaa kaikki typerät seikat, jotka halventavat koko Alien-elokuvien idean. Ennen kuin puututaan tyylivirheisiin, voin kertoa juonesta lyhyesti: Joukko tutkimusmatkailijoita lähetetään kilometrejä jään alla olevaan pyramidiin, jossa ei olla käyty tuhansiin vuosiin. Niin retkiryhmä ainakin luulee, mutta todellisuudessa pyramidi on juuri muuttumassa avaruusmonstereiden taistelutantereeksi. Ihmiset sekaantuvat jälleen kerran sellaiseen, mihin ei pitäisi. Tästä alkaa klaustrofobisessa ympäristössä tapahtuva mittelö, jossa ei säästellä limaa, eikä efektejä.

Valitettavasti verta säästellään ja sitä nähdään vain vilahdukselta. Jopa Alienin kuuluisa rinnasta ulos murtautuminenkin on erittäin laimea verrattuna varsin kosteaan yllätykseen ensimmäisessä Alienissa. Alienin istuttaminen ihmiseen tapahtuu muutamassa minuutissa, ja ulos murtauduttuaan ne kehittyvät täysikasvuisiksi vieläkin nopeammin.Taisteluissa on käytetty hölmöjä hidastuksia, ja on meininki paikoin melko sekavaa. Vaikka Predatoreilla on vaikka minkämoisia huippukehittyneitä aseita, ei niitä pahan paikan tullen edes raaskita paljon käyttää. Myös lopun "enemy of my enemy is my friend"-homma on aika pläskiksi vedetty.

Nojaa, eiköhän haukunta riitä. On tässä elokuvassa jotain hyvääkin. Perusidea on todella hyvä, ja paikoin pyramidin ahtaus luo jännän tunnelman. Jos verta ei näytetä, saa kuitenkin Alienin ja Predatorin sisuskaluja esitellä avoimesti. Parempi se kuin ei mitään. Periaatteessa voin kiittää tätä elokuvaa, koska se sai minut tutustumaan Alien-elokuviin, vaikka ei itse onnistu olemaan mestariteos.

Ensimmäisellä katsontakerralla pidin hyvänä, mutta nyt enää keskinkertaisena. Jos olisin silloin arvostellut tämän, olisin antanut ehkä 3,5-4 tähteä. Nyt elokuvan viihdyttävyys ei riitä antamaan aivan kolmea tähteä. Hölmöt juoniratkaisut ja muut seikat huonontavat leffaa, mutta ihan katsottava silti, jos diggaa Alieneista, taikka Predatorista.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Mowgli
Käyttäjä
58 arvostelua

Elokuvahistorian komeimmat avaruushirviöt ottavat yhteen Etelänavalla ja ihmisjoukko joutuu mellastuksen keskelle vuonna 2004 valmistuneessa Paul W.S. Andersonin ohjaustyössä. Paikoin jälki on ihan hyvää, mutta kokonaisuutena paljon parempaan olisi ollut rahkeita. Vai olisikohan sittenkään ollut?

Parasta Alien vs. Predatorissa on ajoittainen tiivis ja pirullinen tunnelma: Ikivanhan temppelin uumenissa salaseinät menevät kiinni ja jättävät tutkimusryhmään kuuluneen ihmisraukan pulaan. Ja sitten pimeydestä jokin todella vaarallinen, järkyttävän pelottava ja inhottava elukka hyppää niskaan. Juuri tällaisessa klaustrofobisessa elementissä elokuva on onnistunut.

Visuaalisesti AvP on perussettiä. Erityisen raa'aksi verimässäilyksi homma ei missään vaiheessa muutu ja näytteleminenkin on vähän niin ja näin. Tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia on ripoteltu eri puolelle tapahtumia, ja lopputulos ei miellytä oikein edes nostalgisesti. Aivot narikkaan -viihteenä AvP on kylläkin omiaan ja kunnon mäiskettäkin on yllin kyllin.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.04.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
79 arvostelua

Paul W.S. Anderson istui aamulla kahvikupposen äärellä ajatellen uraansa.
"Hmmm", hän ajatteli, "Resident Evilit tahkosivat hyvin rahaa, koska tein sen mitä toiset zombieleffaohjaajat eivät olleet uskaltaneet tehdä: poistin veren ja laimensin väkivallan minimaaliin. Olisin tietenkin voinut jättää vielä pois ne hurjat dobermannit, koska ne olivat liian pelottavia pienille lapsille."

Hän kohotti kahvikupin huulilleen ja joi. Hänen ajatuksensa jatkoivat lentelyään: "Voisin jatkaa samaa linjaa kuin Residenteissä, mutta mikä olisi kohteeni?
Mitä elokuvia tai pelejä kauhun tai scifin ystävät rakastavat?"

Hän sai neronleimauksen. "Alien! sillähän on oma kulttimaineensa. Mutta se ei ehkä riitä."
Hän meni internettiin ja tutki asiaa. Hän näki kuinka monet fanit olivat vuosia tätä pyytäneet. Jopa rukoilleet. Hänen näytöllään komeili Alienin lisäksi myös sellaisen vihreän rastafarin näköinen otus.

"Alien vs Predator", hän huudahti ääneen. "Siinä se. Mutta minkälainen juoni? Mitä mielenkiintoista siinä tapahtuisi?" Hän hieroi leukaansa mietteliäänä. "Hälläväliä. Ihmiset haluavat nähdä suuria efektejä ja tiukkaa taistelua. Kyllä se juonenpuute siinä melskeessä unohtuu. Ja mitä jos elokuvalle saisi vielä ikärajan PG-13? Paljon rahnaa, paljon rahnaa." Paul W.S. Anderson yhdisti sormensa kuin mr Burns konsanaan. Ja hän hymyili.

Ja niin elokuva valmistuu. Ilman omaperäistä juonta, ilman mielenkiintoisia hahmoja, ilman loogista järkeilyä, ilman verta, mutta efektit löytyvät. Heitetään sekaan jopa Matrixin Bullettime hidastuksia. Mitä jos elokuvan naispäähenkilö liittoutuisi vielä Predatorin kanssa, koska eihän Predator yksin pärjäisi lajikaveriensa kanssa, ehei. Hän tarvitsee välttämättä ihmisen apua. Tehdään alienin pääkopasta kilpi ja hännästä keihäs niin nainen sopii Predatorin rinnalle kuin nakutettu.

"Täydellinen", Paul W.S. Anderson ajatteli kun näki viimeistellyn printin elokuvasta.
Mutta yllättäen vanhat ja nuoret Alien ja/tai Predator fanit eivät oikein omaksuneet elokuvaa alkuperäisten pariin. Mutta ihmiset kuitenkin maksoivat elokuvalipun. Lapsetkin käyttivät lounasrahansa nähdäkseen kaksi suosittua hirviötä ottamassa yhteen.

"Mitä minä tein väärin? Miksi kaikki eivät pitäneet tästä elokuvasta?", Paul W.S. Anderson ajatteli eräänä aamuna. "Toisaalta onko sillä väliä mitä tein väärin kun kerran rahaa virtaa sisälle tykkäsivät siitä tai ei. Täytyyhän ihmisten maksaa nähdäkseen elokuvan, vaikkakin vain todetakseen sen olevan huono."

Paul W.S. Anderson sytytti nyrkinkokoisen sikarin ja otti käteensä uuden käsikirjoituksen.
"Tästä tulee ainakin yhtä hyvä kuin AVP:stä", sitten hän alkoi nauraa. Pimeys kahlitsi ja ympäröi hänet. Ei näkynyt muuta kuin rahankiilto silmissä. Ja hopeinen kiemurteleva teksti käsikirjoituksessa, jossa luki Castlevania.

nimimerkki: petey käspä

Pisteet:
Arvosteltu: 17.07.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

petey käspä
Vieras

Ennakkoväitteet. Surkealla käsialalla paperilapun kulmaan raapustettuna.
1. "AVP, maailman surkein leffa?"
2. "Elokuva, joka roikkuu auttamattomasti kahden nostalgisen leffasarjan varassa eikä tarjoa mitään uutta?"
3. "Leffa, joka hukkaa suuntansa totaalisesti loppupuoliskollaan. Ryskää ja ryskää, mutta tehottomasti?"

Siinä kolme yleisemmin leffasta esitettyä AVP-väitettä (myönnettäköön, että tämä otanta ei käsitä satoja eri yksilöitä, tarpeeksi kuitenkin, jotta niitä voidaan käyttää tarkastelun pohjana). Ja ikävä kyllä ainakin kaksi viimeistä väitettä on allekirjoitettava sangen katkerana: mäiskeeseen erikoistunut Paul W.S. Anderson ei osu vieläkään maaliin.

Väite 1. Nähty monesti myös kärjistettynä muotoon "maailman surkein leffa", joka ei sentään pidä paikkaansa. Itse asiassa Andersonin scifileffa pysyy kasassa yllättävänkin tiukasti 50 minuutin tienoille asti. Okei, eihän introkaan mikään omaperäisyyden riemuvoitto ole. Leffan tutkimusryhmä kootaan klassiseen tyyliin John Hammond & Jurassic Park, ja löytyyhän se Epäilevä Tuomaskin, leffan oma naispuolinen Ian Malcolmkin kuvioihin, kun Sanaa Lathanin leffan pakolliseksi söpöläisstaraksi varattu Alexa-hahmo tyrmää matkan ensimetreillä. Hui, ihanko oikeesti jokin voi mennä vikaan?!? Ja okei, onhan Sebastian de Rosa (Bowa) niin ällömäisen yleisnero, hihasta neropattipäätelmiään vetelevä, pakollinen parransänkinen jässikkä, että ihan hirvittää. Mutta kaiken tämänkin jälkeen leffa tuntuu kivalta. Ehkä enemmän kuin kivalta. Sitten tulee kuilu ja laskeutuminen. Pikemminkin putoaminen. Alas mäiskeen ja älyttömyyden tunneleihin.

Väite 2. Niin. Tuskin Anderson itsekään pystyy väittämään, etteikö hänen 45 miljoonan taalan leffan päävetonaulana toimisi nimenomaan vanhojen teurastajamonsteriklassikoiden maine. Ideana onkin kai ollut yhdistää klassikoiden lisäksi 2000-luvun tekniikka ja saavuttaa jotakin uutta. Kässäri olisi ollut ihan kiva lisä siihen (Alien-babyjen lävistämälle) rinnalle…

Väite 3. Se pudotus. Päädyttyään jääkenttien alle ja muinaisen pyramidin sisään, AVP aloittaa myyttien (asteekkien kalenterin ja minuuttien yhdistämisen kohdalla hakataan päätä oikein kunnolla seinään) ja vanhojen monstereiden sekamelskan. Taglinen mukaisesti ihmiset ovat häviäjinä kahden pahisrodun sodassa, mutta muuta tolkkua ei sitten olekaan. Predatorit jäävät jotenkin valtavan etäisiksi taistelijarodun edustajiksi, ja kieltämättä lopun yhteistyökuviot hämmentävät. Alienit ovat kyllä sopivan limaisia ja miljöökin on kuin legendaarisesta leffasarjasta: kolkko, kuololta haiseva, mutta sopivan moderni. Ongelma onkin siinä, että lopputaistelut ovat totaalisen mitäänsanomattomia, merkityksettömiä. Tuttu "pudotaan kelkasta pärstäkertoimen mukaan" –asetelma vaivaa ja taisteludamageissakaan ei ole mitään tolkkua: alieneiden lima kyllä sulattaa metallin tai panssarin hetkessä, mutta kauniin sankarittaremme kohdalla roiskeet pitävät söpisnaaman ehjänä ja takinkin ehtii riisua kunnon viiveellä. Haastammeko Alienin oikeuteen sukupuolisyrjinnästä?

Tuomio. Mitäänsanomaton ja efekteihin puettu roskaleffa, jonka perimmäinen tarkoitus on saada mäiskeen ystävät ja kulttikauhuhahmoihin tykästyneet teattereihin/vuokraamoihin. Leffan tulot kertovatkin, että tavoitteessa on onnistuttu. Samaa kielii vuoden päästä ilmestyvä kakkososa. Edellä mainitut meriitit eivät tee AVP:stä mieltäylentävää leffakokemusta, eivät edes viihdyttävää roskaa, mutta kyseessä ei ole myöskään mikään maailman onnettomin viritelmä.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.10.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Freddy vs Jason ja Alien vs Predator. Onko käsikirjoittajilla loppuneet ideat, vai onko studiopomoille vaan tullut ahneuskausi kun pitää vanhoja elokuvahahmoja kaivaa esille ilman minkäänlaista uutta tarjottavaa. Ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole, onhan huonon idean sisältäviä elokuvia markkinoilla ollut ennenkin ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.

Etelänavalta löytyy yllättäen lämmönlähde. Paikalle lähetetään joukko ihmisiä tutkimaan tilannetta. Paikan päältä löytyy pyramidimainen rakennelma, jonka sisällä majailee sekä Schwarzeneggerin elokuvasta tuttuja Predator-olioita että Sigourney Weaverin vanhoja Alien-kamuja. Nämä kolme lajia (IvAvP) eivät ainakaan ensialkuun oikeen tule toimeen keskenään ja tästä aiheutuvaa rymistelyä saamme sitten seurata elokuvan loppuun asti.

Elokuvan ainoa kantava voima (jos tästä sellaista löytää) on erikoistehosteet ja vieraiden olioiden ympärille rakentunut maine. Näyttelijöiden suoritukset ovat alempaa keskitasoa, mutta eipä kukaan varmaan muuta tältä odottaisikaan. Kyllähän tässä rymistelyä riittää, mutta mitään uutta tarjottavaa filmi ei tarjoa kaiken nähneelle elokuvakatsojalle.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.03.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras

Todetaan nyt heti kättelyssä että ajatus näiden kahden kohtaamisesta samassa pläjäyksessä ei oikein alkujaankaan tuntunut hyvältä ajatukselta. Jo aiemminhan esimerkiksi Perjantai 13. -sarjan Jason ja Elm Streetin Freddy saatiin väkinäisesti ottamaan mittaa toisistaan valkokankaalla todella väkinäisen laihoin tuloksin. Ikävällä tavalla voidaankin todeta että tällä kertaa odotukset pitivät kutinsa. Kyseessä on todellakin väkinäisesellä juonella varustettu kahden leffamonsterititaanin kohtaaminen.

Tapahtumat sijoittuvat nykypäiviin ja tarinallisesti esimerkiksi Alienin tarinan kannalta on siis koko aiemman sarjan esiosasta. Esikuvateostensa tavoin ihmisjoukko joutuu kohtaamaan nämä eriskummalliset oliot ja samalla kaikki luonnollisesti tulevat myös ottamaan mittaa toisistaan. Oudot satelliittiviestit nimittäin johdattavat tutkijajoukon sekoilemaan omalla planeetallamme sijaitsevalle Antarktikselle. Etelänapajäätikön alla nimittäin sijaitsee sellainen Rubikin kuution mieleen tuoma maanalainen pyramidi jossa on hyvä ökkömönkiäisten majailla. Katsos Alienit ja Predatorit heimoineen ovat mellestäneet planeetallamme jo aikojen alusta lähtien. Predatorit, nuo Bob Marleyn ja Robocopin ristisiitokset, ovat tallailleet Telluksellamme jumalaisina hahmoina mm. eteläamerikkalisen intiaanikulttuurin keskellä. Alienit on Predatorien toimesta raahattu mukaan toisesta universumista, jotta niiden avulla käytävillä uhrijuhlilla voidaan todistella omaa jumalallista olemassaoloa ihmispolojen keskuudessa. Kyllä se ihmisen pienuus on taas havaittavissa kun on kyse universumin historiasta.

Ryminäähän saadaan aikaiseksi kyllä aivan tarpeeksi. Mutta kun peli on menetetty jo elokuvan idea-asteella niin paljoa ei voi edes odottaa. Elokuva rakentuu täysin efektihässäköintiin mikä ei onneksi kuitenkaan ole sieltä heikoimmasta päästä. Siitä yksi piste. Toinen piste tulee löyhästä ideasta jonka mukaan selviää myös ensimmäisessä Alien-elokuvassa esiintyvän Bishopin (Legendaarinen Lance "Millenium" Henriksen) tausta. Puolikkaan pojon voisi antaa vaikka koko näyttelijäporukalle jonka suorituksen puolesta voisi päätellä että hyvin on sisäistetty se tosiseikka että luonnerooleilla ei ole sijaa tässä pätkässä.

No, kuitenkaan näihin örkkeihin tutustumista ei kannata tästä tarinasta aloittaa. Tosiasiahan on että kyseessä on ihan turha, legendaarisiin hamoihin perustuva, "rahat pois"-elokuva, jonka olisi todellakin voinut jättää tekemättä. Tämä on kuitenkin kertakäyttöviihdettä jota ei väkisinkään haluaisi yhdistää kummankaan otuksen alkuperäistarinoihin. Surullista, sillä juuri tällaiset tekeleet vetävät mattoa myös alkuperäisten elokuvien alta. Näin se tuotantokoneisto nostaa hattua vanhemmille klassikoille ja niiden tekijöille. Enää ei voi muuta kuin vain ihmetellä ja odottaa kauhunsekaisin tuntein mitä Hollylylän isot pojat seuraavaksi saavat tuotantoportaan aivoriihissä aikaiseksi.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.02.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

Odotukset olivat kovat. Eivät juonen, eivät elokuvallisen sisällön tai edes ohjauksen osalta. Vain ja ainoastaan kahden elokuvahistorianlegendaarisimman monsterin kohtaamisen osalta. Ja olihan niissä taisteluissa sähköä, mutta ei kuitenkaan samaa virtaa kuin kahden ensimmäisen Alien-leffan taisteluissa tai Predatorin ja ison Arskan meetingissä. Lopputulos oli yhtäkaikki pienoinen pettymys.

Sekalainen porukka arkeologeja, vuorikiipeilijöitä, miljonäärejä ynnä muita painelee siis Etelänapajäätikön alla olevaan pyramidiin, tietysti predatorien rakentamaan sellaiseen. Ihmisiä siellä tarvitaankin, sillä predatorit haluavat omassa "miehisyys"-rituaalissaan ottaa vähän yhteen alienien kanssa, ja ihmiset toimivat siis alienien kasvualustoina. Tällä kertaa hommat menevät kuitenkin vähän käteen predatoreiltakin.

Visuaalisuus on kivaa katseltavaa ja äänimaailmakin jytää ihan kohtalaisesti. Parempaankin silti nykypäivänä pystytään, ja perhana, näiden otusten kohtaamisesta olisi pitänyt saada enemmän ryskettä irti. Vain parissa kohtauksessa päästään irti tavanomaisuudesta. Kässäri ei ole kuin pakollinen paha, ohjaus on sellaista no-joo-tasoa ja näyttelijät ovat leffassa turhankin paljon esillä. Ihmiset ovat kuitenkin vain karjaa.

K13-leima tekee oman huonon osansa. Ei puhettakaan Alien - kahdeksas matkustaja -tyylisestä upeasta ekan alienin "syntymästä", ei Predator 1:n tyylisestä rajuudesta. Ja voi, miksi sen kauniin sankarittaren täytyy olla niin kova amatsoni? Naurettavaa, etenkin loppua kohden. Mimmi vaan lakoon, niin kuin äijätkin, reilusti ennen leffan loppua ja näyttämö monstereille! Turha toive, kun leffaa tehdään suurelle yleisölle.

Koska kyse on kuitenkin kahdesta suuresta, leffa saa kaksi staraa, molemmille omansa. Ihmiset jäävät tällä kertaa ilman.

nimimerkki: Ylermi

Pisteet:
Arvosteltu: 21.11.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Ylermi
Vieras

Ideahan on se, että predator rotu mellastaa aina aika-ajoin rakentamassaan pyramidissa antarktiksen jäätikön uumenissa, jossa nämä suorittavat rituaalimasta "pojasta mieheksi" metsästystään. Alien emo on jäädytettynä herätystä varten, jotta munat saataisiin ulos ja facehuggerit mielipuuhiinsa uhrattavia ihmisiä istuttamaan. Homma on jatkunut vuosituhansia, kunnes teollisuuspohatta Weilandin (Bishop alien 2:sta/Lance Henriksen) sateliitti havaitsee rakennelman 1 km syvyydessä keskellä jäätikköä. Tutkimusretki lähtee matkaan välittömästi, eikä valmisteluihin ole aikaa, sillä joku muu saattaa tehdä saman havainnon. Lex (Sanaa Lathan) on kovapäinen kiipeilijä ja selviytmisexpertti, joka palkataan ratkomaan käytännön ongelmat. Pian kasa arkeologeja onkin tonkimassa pyramidia, jonka julma käyttötarkoitus selviää vähitellen.

Predatorit leijuilevat purkissaan maan kiertoradalla ja saavatkin pian tietää porukan tunkeutumisesta. Elokuvan mukaan predatorit opettivat ihmisiä rakentamaan pyramidit! Kun tutkijat selvittävät symboleita, heille selviää myös menneisyyden tapahtumia, jolloin homma karkasi käsistä ja joukko predatoreja otti yhteen tuhansien alienien kanssa. Taistelu päättyi Predatorin itsetuhomekanismiin, joka ei halunnut yhdenkään poikueen selviävän. Kohtaus on älyttömän hieno ja visuaalisuudeltaan äärimmäisen mielikuvituksekas. Loppujen lopuksi ei mahda mitään alien-elokuville, taikka predator pätkille. Leffa on kuitenkin leffalipun väärti.

On ilmiselvää, että leffaan ei mahdu näiden kahden rodun lisäksi muita elementtejä. Mitään odottamatonta se ei tarjoa, mutta mitäpä tuosta. Alien/predator-elokuvissa on aina ollut kuitenkin aina enemmän kuin brutaali otus. Toiminta näissä elokuvissa on paremmin jaksotettu, eivätkä ne avp:n tavoin "sekoita kaikkia ruokia keskenään". Ensimmäiseksi tuli mieleen klaustrofobisesta sokkeloissa juoksemisesta the cube, mutta ei kuitenkaan lähellekkään. Cube on taideteos ja tämä tilaustuote. Elokuvan dialogit eivät tarjoa psykologiaa, vaan homma hoidetaan nopeasti pois rämistelyn alta. Katsojalle on yksi sama vaikka kaikki syötäisiin elävältä. Tehosteet olivat kiitettäviä (erityisesti mainitsemisen arvoinen alien queen, joka oli paljon suurempi mitä alien leffoissa = t-rexin kokoinen jättiläinen, joka juoksee talojen läpi), mutta kauhua ei saatu äärimmilleen. Noilla hahmoilla olisi ollut edellytykset vaikka millaisiin revittelyihin.

13-vuoden ikäraja kertoo aika paljon. Splatteri on jätetty lähes kokonaan pois ja kuva lyödään poikki (lima saa sentään lentää koska se ei ole "reaalista"). Helvetti sentään! Hekilöhahmot olivat melko ohuita (yllätävä kasvo oli Spud trainspottingista), mutta isoja kämmäyksiä ei tule. Paul Anderson on ok ohjaaja, mutta ei keksi koskaan mitään uutta - tämä elokuva todistaa sen täysin (Event Horizon oli parempaa työtä, mutta kyllä tämä Resident Evilin voittaa). Paul on siinä mielessä veikeä tyyppi, että myös usein (kuten tässä tapauksessa) käsikirjoittaa elokuvansa. MIkään nero mies ei kuitenkaan siis ole, mutta pystyy hallitsemaan kohtuullisesti isomman luokan elokuvia. Mieshän kirjoitti myös Resident Evil 2:n, mutta kuuleman mukaan tekele on täysi susi. Mielestäni kyseessä ei ollut kuitenkaan pahin mahdollinen ohjaaja. Ridley Scott on harkinnut uuden alienin ohjaamista, jos jengi jaksaa kiinnostua vielä tämän kaltaisesta meningistä (olihan avp hetken jopa ykkösenä jenkkien katsojatilastojen mukaan).

Mielenkiintoisia kohtauksia syntyy kun alienin kanssa käydään käsipeliä. Predatori-pojut pistää kunnolla nyrkkiä ja meininki muuttuukin sitkeäksi painimiseksi, jossa alienia käytetään moukarina. Askarruttavinta on, miksi joukko teknikkoja ja tutkijoita kantavat mukanaan enemmän aseita, kuin muuta tarpeellista elektroniikka. Muutamia kohokohtia syntyi, kun predatorit puolestaan pääsi käyttämään sadistisia vempeleitään. Elokuvan lopetus on kopio predator 2:n tunnelmista.

nimimerkki: Sattuman Vartija

Pisteet:
Arvosteltu: 13.10.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Sattuman Vartija
Vieras

Olen aina ollut suuri Alien ja Predator elokuvien diggari. Kun siis kuulin että tehdään elokuva, jossa on nämä molemmat rodut, olin aivan haltioissani. Kun sitten kuulin että ohjaajan tuolissa istuu kukas muukaan kuin Paul W.S Anderson (Mortal Kombat, Event Horizon, Resident Evil) tunnelma lopahti kuin olisi 7-vuotiaana jäätelöautosta juuri ostettu mehujäätelö valahtanut sateen piiskaamaan asfalttiin ja toiveet hyvästä sci-fi kauhustelusta kariutuivat siihen paikkaan. Mielestäni kaikkien Andersonin elokuvien alkuainepitoisuus on ollut ***kaa. Odotin siis AVP:ltä pahinta, mutta toivoin parasta. Jos vaikka tämä elokuva olisi miehen elokuvauran eräänlainen kulmapiste ja tämän elokuvan myötä Edward Woodista tulisi Martin Scorsese yhdessä yössä. No, molempien peilissä aamusti herättyään näkyi sama vanha naama. Toivo on heitetty.

Elokuva sijoittuu nykyaikaan ja hyiselle pohjoisnavalle, josta eräänlainen tutkimuslaitos on löytänyt maan alla vajaan kilometrin syvyydessä sijaitsevan muinaisen pyramidin. Pyramidi poikkeaa muista siinä, että se sisältää kolmen eri kulttuurin rakennustapoja, joka on varsin eriskummallinen juttu. Paikalle lähetetään tutkimusryhmä johon kuuluu maaporaukseen erikoistuneiden miesten lisäksi vuoristokiipeilyä harrastava naishenkilö (jota näyttelee Sanaa Lathan). Koko luokkaretken kustantaa pyramidin löydöstä kunnian haluava varakas kaveri nimeltään Charles Bishop Weyland (jota puolestaan esittää Aliens ja Alien3 elokuvista tuttu Lance Henriksen).

Faktahan on se, että kun on sellaiset ainekset heitetty vadille kuin Alienit, Predatorit, Antarktis ja eristyneisyys on selvää että kyseessä voi olla kaikkien aikojen kovin sci-fi-kauhuelokuva. No, tässä elokuvassa niitä aineksia ei todellakaan ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Jos puikoissa olisi ollut Ridley Scott tai James Cameron olisi lopputulos luultavasti ollut täysin erilainen. Ja kun on kyseessä AVP, niin menon pitäisi ollaa raakaa ja veristä. Predatorin ensimmäinen osa on tästä täydellinen esimerkki. Siinä kädet lentelee ja masuihin tulee jalkapallon kokoisia reikiä. Tässä kuitenkin on verta ja suolenpätkiä jätetty näyttämättä ja elokuva ei tuo sellaista kauhu-elementtiä mitä sen pitäisi. Ovatko tuotantoyhtiön pojat sanoneet kahvikupposen ääressä ohjaajalle ja tuottajille "Älä sinäkin Pauli nyt niin kauhean jännää elokuvaa viitsi tehdä. Et sä viitisitsä antaa ton vaahterasiirapin jäädä vähän vähemmälle. Laitetaan kato siihen tilalle sitten vaikka romantiikkaa tai jännää musiikkia tai jotain." Odotin siis että elokuva on täyttä kuraa, ja suurimmalta osalta se onkin, mutta pari yllätystä sieltä jostakin kuitenkin löytyi.

Täysin poiketen Andersonin aiempien elokuvien kököistä tietokone-efekteistä, (esimerkkinä Resident Evilin "Licker") predatorit näyttävät tässä esikerkiksi ihmeen hienoilta ja niistä on saatu melko pelottavan näköisiä. Menossa mukana on aiemmista Predator elokuvista tuttuja kaikkien aikojen hienoimpia aseita, kuten seiväs, lasertykki ja mielettömän cool heittosirppi. Alienien puolelta taas happo verenä toimii, ja paikka kuin paikkaa syöpyy unholaan.

Tarina on aika kuiva, vaikkakin paikkana Antarktis on ihanteellinen näiden kahden rodun väliselle mittelölle. Taas kerran ihminen on se rotu joka jää alakynteen ja jota paloitellaan kuin pientä possua lihatiskin takana. Näyttelijäsuoritukset ovat mitäänsanomattomia ja suurin osa kastista on amatöörinäyttelijöitä.
Eniten ottaa päähän elokuvan loppu, jossa Anderson, joka väittää olevansa Alien-ja Predatorfriikki tekee niin pahan mokan koskien Predatorien luonnetta ja taistelupolitiikkaa että voi kauhistuksen kana-aitaus. Mies ei minun osaltani koskaan tule saamaan tätä minulta anteeksi. Mielummin katsoisi Disneyn Kaunottaren ja Hirviön, joka ajaa saman asian, ainoana erona, että se on hyvä elokuva.

Eli siis ei Alien vs. Predator NIIN huono tekele ole kuin mitä odotin, mutta silti kertakäyttökamaa eikä anna leffayleisölle sitä mitä näistä kahdesta elokuvasarjasta pitäisi antaa. En missään nimessä laittaisi killinkiäkään saadakseni tämän elokuvan DVD-hyllyyni. Ei niin suuri pettymys, koska en paljoa tältä elokuvalta odottanut, mutta suosittelen etenkin Predator-elokuvien ystävien tsekkaamaan tämän, koska siitähän on jo miltei 15 vuotta, kun olemme viimeksi näitä brutaaleja palkkiometsästäjiä valkokankaalla nähneet.

Vaikea kysymys kuuluukin, kumpi Andersoneista mahtaa olla lahjakkaampi ja omalaatuisempi elokuvantekijä, Paul Anderson (Magnolia, Boogie Nights, Hard Eight) vai kaima Paul W.S Anderson. Hmm...

nimimerkki: Population1

Pisteet:
Arvosteltu: 02.10.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

IdigN1
Tähtääjä
35 arvostelua