Olen aina ollut suuri Alien ja Predator elokuvien diggari. Kun siis kuulin että tehdään elokuva, jossa on nämä molemmat rodut, olin aivan haltioissani. Kun sitten kuulin että ohjaajan tuolissa istuu kukas muukaan kuin Paul W.S Anderson (Mortal Kombat, Event Horizon, Resident Evil) tunnelma lopahti kuin olisi 7-vuotiaana jäätelöautosta juuri ostettu mehujäätelö valahtanut sateen piiskaamaan asfalttiin ja toiveet hyvästä sci-fi kauhustelusta kariutuivat siihen paikkaan. Mielestäni kaikkien Andersonin elokuvien alkuainepitoisuus on ollut ***kaa. Odotin siis AVP:ltä pahinta, mutta toivoin parasta. Jos vaikka tämä elokuva olisi miehen elokuvauran eräänlainen kulmapiste ja tämän elokuvan myötä Edward Woodista tulisi Martin Scorsese yhdessä yössä. No, molempien peilissä aamusti herättyään näkyi sama vanha naama. Toivo on heitetty.
Elokuva sijoittuu nykyaikaan ja hyiselle pohjoisnavalle, josta eräänlainen tutkimuslaitos on löytänyt maan alla vajaan kilometrin syvyydessä sijaitsevan muinaisen pyramidin. Pyramidi poikkeaa muista siinä, että se sisältää kolmen eri kulttuurin rakennustapoja, joka on varsin eriskummallinen juttu. Paikalle lähetetään tutkimusryhmä johon kuuluu maaporaukseen erikoistuneiden miesten lisäksi vuoristokiipeilyä harrastava naishenkilö (jota näyttelee Sanaa Lathan). Koko luokkaretken kustantaa pyramidin löydöstä kunnian haluava varakas kaveri nimeltään Charles Bishop Weyland (jota puolestaan esittää Aliens ja Alien3 elokuvista tuttu Lance Henriksen).
Faktahan on se, että kun on sellaiset ainekset heitetty vadille kuin Alienit, Predatorit, Antarktis ja eristyneisyys on selvää että kyseessä voi olla kaikkien aikojen kovin sci-fi-kauhuelokuva. No, tässä elokuvassa niitä aineksia ei todellakaan ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Jos puikoissa olisi ollut Ridley Scott tai James Cameron olisi lopputulos luultavasti ollut täysin erilainen. Ja kun on kyseessä AVP, niin menon pitäisi ollaa raakaa ja veristä. Predatorin ensimmäinen osa on tästä täydellinen esimerkki. Siinä kädet lentelee ja masuihin tulee jalkapallon kokoisia reikiä. Tässä kuitenkin on verta ja suolenpätkiä jätetty näyttämättä ja elokuva ei tuo sellaista kauhu-elementtiä mitä sen pitäisi. Ovatko tuotantoyhtiön pojat sanoneet kahvikupposen ääressä ohjaajalle ja tuottajille ”Älä sinäkin Pauli nyt niin kauhean jännää elokuvaa viitsi tehdä. Et sä viitisitsä antaa ton vaahterasiirapin jäädä vähän vähemmälle. Laitetaan kato siihen tilalle sitten vaikka romantiikkaa tai jännää musiikkia tai jotain.” Odotin siis että elokuva on täyttä kuraa, ja suurimmalta osalta se onkin, mutta pari yllätystä sieltä jostakin kuitenkin löytyi.
Täysin poiketen Andersonin aiempien elokuvien kököistä tietokone-efekteistä, (esimerkkinä Resident Evilin ”Licker”) predatorit näyttävät tässä esikerkiksi ihmeen hienoilta ja niistä on saatu melko pelottavan näköisiä. Menossa mukana on aiemmista Predator elokuvista tuttuja kaikkien aikojen hienoimpia aseita, kuten seiväs, lasertykki ja mielettömän cool heittosirppi. Alienien puolelta taas happo verenä toimii, ja paikka kuin paikkaa syöpyy unholaan.
Tarina on aika kuiva, vaikkakin paikkana Antarktis on ihanteellinen näiden kahden rodun väliselle mittelölle. Taas kerran ihminen on se rotu joka jää alakynteen ja jota paloitellaan kuin pientä possua lihatiskin takana. Näyttelijäsuoritukset ovat mitäänsanomattomia ja suurin osa kastista on amatöörinäyttelijöitä.
Eniten ottaa päähän elokuvan loppu, jossa Anderson, joka väittää olevansa Alien-ja Predatorfriikki tekee niin pahan mokan koskien Predatorien luonnetta ja taistelupolitiikkaa että voi kauhistuksen kana-aitaus. Mies ei minun osaltani koskaan tule saamaan tätä minulta anteeksi. Mielummin katsoisi Disneyn Kaunottaren ja Hirviön, joka ajaa saman asian, ainoana erona, että se on hyvä elokuva.
Eli siis ei Alien vs. Predator NIIN huono tekele ole kuin mitä odotin, mutta silti kertakäyttökamaa eikä anna leffayleisölle sitä mitä näistä kahdesta elokuvasarjasta pitäisi antaa. En missään nimessä laittaisi killinkiäkään saadakseni tämän elokuvan DVD-hyllyyni. Ei niin suuri pettymys, koska en paljoa tältä elokuvalta odottanut, mutta suosittelen etenkin Predator-elokuvien ystävien tsekkaamaan tämän, koska siitähän on jo miltei 15 vuotta, kun olemme viimeksi näitä brutaaleja palkkiometsästäjiä valkokankaalla nähneet.
Vaikea kysymys kuuluukin, kumpi Andersoneista mahtaa olla lahjakkaampi ja omalaatuisempi elokuvantekijä, Paul Anderson (Magnolia, Boogie Nights, Hard Eight) vai kaima Paul W.S Anderson. Hmm…
nimimerkki: Population1
