Elokuvahistorian komeimmat avaruushirviöt ottavat yhteen Etelänavalla ja ihmisjoukko joutuu mellastuksen keskelle vuonna 2004 valmistuneessa Paul W.S. Andersonin ohjaustyössä. Paikoin jälki on ihan hyvää, mutta kokonaisuutena paljon parempaan olisi ollut rahkeita. Vai olisikohan sittenkään ollut?
Parasta Alien vs. Predatorissa on ajoittainen tiivis ja pirullinen tunnelma: Ikivanhan temppelin uumenissa salaseinät menevät kiinni ja jättävät tutkimusryhmään kuuluneen ihmisraukan pulaan. Ja sitten pimeydestä jokin todella vaarallinen, järkyttävän pelottava ja inhottava elukka hyppää niskaan. Juuri tällaisessa klaustrofobisessa elementissä elokuva on onnistunut.
Visuaalisesti AvP on perussettiä. Erityisen raa’aksi verimässäilyksi homma ei missään vaiheessa muutu ja näytteleminenkin on vähän niin ja näin. Tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia on ripoteltu eri puolelle tapahtumia, ja lopputulos ei miellytä oikein edes nostalgisesti. Aivot narikkaan -viihteenä AvP on kylläkin omiaan ja kunnon mäiskettäkin on yllin kyllin.
