Aikakone

Aikakone-elokuvassa sankariprofessorimme tuleva heila kuolee ja siitäkös syttyy halu muuttaa menneisyyden kulku. Neljä vuotta traagisesta menetyksestä sankariproffamme on rakentanut ihka aidon aikakoneen kuin minkä tahansa vekottimen. Ja kaiken kukkuraksi elokuva on siitä veikeä, ettei se kerro ollenkaan taustoista tai valaise, kuinka kyseinen härveli on rakennettu ja kuinka se toimii. Elokuvaa muutenkin oli hankala katsella, sillä ylipäätänsä ajassa matkustaminen sotii allekirjoittaneen fysikaalisia ja yleisluontoisia käsityksiä vastaan, muutenkin ajatukset menevät täysin sekaisin punniten mahdollisuuksia muutoksiin menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumien kanssa.

Noh, eipä siinä mitään, aikatasojen hypoteesit jätän suosiolla fyysikoille ja matemaatikoille. Nimittäin sankariproffamme huomaa pian, ettei voi muuttaa tulevaisuutta, vaan morsmaikku kuolee toisenkin kerran. Tästäpä proffa keksii suunnistaa tulevaisuuteen löytääkseen vastauksen niinkin kiperään kysymykseen, että miksi mennyttä ei voi muuttaa. Siinä sitten käydään kirjastossa, tarjoillaan alkuteosta kunnioittava viite H.G. Wellsin suuntaan ja ihmetellään, kuinka Kuu on romahtamaisillaan. Lopulta proffamme suuntaa vielä kauemmas tulevaisuuteen ja huomaa joutuneensa masentavien metsäläisten ja rumien örkkien keskelle.

Eli lyhyesti sanoen: Aikakone on roskaa. Ajoittain kylläkin ihan viihdyttävää aivot totaalisesti narikkaan -höystöä, mutta puuduttavaa roskaa kuitenkin. Erikoistehosteet ovat kieltämättä hienosti esillä, mutta ne eivät pelasta kokonaisuutta huonolta käsikirjoitukselta ja lapsellisesti toteutetulta ja liian alleviivaavalta aiheelta. Toisin kuin sankariproffamme aikakone, Aikokone-elokuva ei toimi.

Pisteet:
Arvosteltu: 13.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä

H.G. Wellsin novelliin pohjautuva pläjäys, jossa 1800-luvun lopun tiedemies Alexander päätyy keksimään aikakoneen menetettyään rakastamansa naisen Emman. Alexanderin tarkoituksena on muuttaa menneisyyttä niin että Emma ei kuolekaan. Menneisyyden muuttaminen ei tunnu olevan mahdollista kuten joissain aikamatkustusleffoissa on totuttu. Tuo aiheuttaakin päänvaivaa sillä jos menneisyyttä ei voi muuttaa niin kuinka tulevaisuudessa voi tehdä muutoksia koska ne ovat taas joidenkin menneisyyttä.

Kun Alexander huomaa että menneisyyttä ei voi muuttaa niin hän lähteekin tulevaisuuteen josko sieltä löytyisi vastaus siihen miksi menneisyyttää ei voi muuttaa. Tässä leffa alkaakin tehdä pesäeroa alun tapahtumille ja päästään seikkailusceneen jossa digiefekrien määrällä ei ole rajaa. Sanoohan tuon jo leffan nimikin, että nyt tykitetään efektirintamalla. Alexander päätyy lopulta vuoden 800 000 paikkeille jossa maanpäällä asuvat ihmiset ovat hyviksiä ja maan alla asuvat ihmisoliot pahiksia. Sitten taistellaankin pahoja ihmisoliota vastaan.

Pläjäys on kyllä varsin näyttävä ilmestys, mutta tarina ei oikein jaksa sytyttää. Ehkäpä Scifiin hurahtaneet saattavat saada tästä irti enemmänkin. Normaalille tallaajalle leffa on ihan keskikastin kamaa jos ei erityisesti pidä efektikikkailusta.

Tsekkaa [a href="index.php?submit=review&elokuva_id=502"]kuinka samaa novellia filmattiin[/a] reilut 30-vuotta sitten.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.10.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä