H.G. Wellsin novelliin pohjautuva pläjäys, jossa 1800-luvun lopun tiedemies Alexander päätyy keksimään aikakoneen menetettyään rakastamansa naisen Emman. Alexanderin tarkoituksena on muuttaa menneisyyttä niin että Emma ei kuolekaan. Menneisyyden muuttaminen ei tunnu olevan mahdollista kuten joissain aikamatkustusleffoissa on totuttu. Tuo aiheuttaakin päänvaivaa sillä jos menneisyyttä ei voi muuttaa niin kuinka tulevaisuudessa voi tehdä muutoksia koska ne ovat taas joidenkin menneisyyttä.
Kun Alexander huomaa että menneisyyttä ei voi muuttaa niin hän lähteekin tulevaisuuteen josko sieltä löytyisi vastaus siihen miksi menneisyyttää ei voi muuttaa. Tässä leffa alkaakin tehdä pesäeroa alun tapahtumille ja päästään seikkailusceneen jossa digiefekrien määrällä ei ole rajaa. Sanoohan tuon jo leffan nimikin, että nyt tykitetään efektirintamalla. Alexander päätyy lopulta vuoden 800 000 paikkeille jossa maanpäällä asuvat ihmiset ovat hyviksiä ja maan alla asuvat ihmisoliot pahiksia. Sitten taistellaankin pahoja ihmisoliota vastaan.
Pläjäys on kyllä varsin näyttävä ilmestys, mutta tarina ei oikein jaksa sytyttää. Ehkäpä Scifiin hurahtaneet saattavat saada tästä irti enemmänkin. Normaalille tallaajalle leffa on ihan keskikastin kamaa jos ei erityisesti pidä efektikikkailusta.
Tsekkaa [a href=”index.php?submit=review&elokuva_id=502″]kuinka samaa novellia filmattiin[/a] reilut 30-vuotta sitten.
