54 (1998)
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Mark Christopher
- Pääosissa:
- Breckin Meyer, Mike Myers, Neve Campbell, Ryan Philippe, Salma Hayek, Sela Ward
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 97 min
- Genret:
- Draama
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (89):
Oma pikatuomio
Niin kauan kuin tällä planeetalla on ollut ihmisiä, ovat ihmiset halunneet olla joku muu. Joku, jolla asiat on paremmin kuin itsellään. Helposti käy kuitenkin niin, että ihailun kohteena olevan ihmisen elämä ei olekaan niin ruusuista kuin miltä se ulkopäin katsottuna saattaa näyttää. On hyvä muistaa että ruoho ei välttämättä aina ole vihreämpää tai makeampaa aidan toisella puolen.
1970-luvun loppupuolella Jerseyssä asuva 19-vuotias Shane O'Shea (Phillippe) on kyllästynyt viikonloppuiltoihin kotikulmien kuppiloissa kavereidensa kanssa. Hän kaipaa iltoihin vaihtelua. Hän on kuullut puhuttavan joen toisella puolella, New Yorkissa, sijaitsevasta yökerhosta nimeltä Studio 54. Siellä niin tavalliset duunarit, kuuluisat näyttelijät, huipputason laulajat kuin ulkomaiset kuninkaallisetkin kuluttavat rahaa ja tulevat nähdyksi.
Shane saa houkuteltua kaverinsa joen toiselle puolelle. Sisäänpääsy kuuluisaan Studio 54:ään on kuitenkin vaikeaa. Vain yökerhon omistaja Steve Rubellin (Myers) tyylisilmää miellyttävät yksilöt päästetään sisään, olipa kyseessä kuninkaallinen tai duunari. Shane pääsee sisään ja saa yökerhosta töitä apupoikana. Hänestä tulee pian kuuluisuus yökerhossa, jossa huumeet, seksi ja tanssi ovat kaikki kaikessa. Shane nauttii elämästään uusien ystäviensä kanssa ja tapaa myös unelmiensa naisen, televisiotähti Julie Blackin (Campbell), jonka jälkeen tuoreimmaksi ongelmaksi muodostuu joukosta erottuminen Julien edessä.
Elokuva kuvaa hyvin 70-luvun lopun tunnelmia amerikkalaisessa suurkaupungissa. Elokuvan musiikki on huippuluokkaa, jos sattuu pitämään 70-luvun aidosta disco-musiikista. Tanssijalkaa väpättää läpi koko elokuvan, ja elokuvan (ei niin toimintapainotteiset) tapahtumat pitävät katsojan muutenkin ihan kivasti otteessaan. Suosittelen myös hankkimaan elokuvan soundtrackin, mikäli musiikki jäi päähän soimaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.02.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Tarina alkaa nuoren pojan unelmasta päästä mitättömästä New Jerseystä New Yorkin pintapiireihin. Avain tavoitteeseen on menomesta nimeltään 54. Pojan ura etenee, pulveria menee ja naisia tulee. Eletään 70-lukua niin, että lahkeet lepattavat.
Elokuva toimii nostalgiatrippinä "Knock on Woodin" discoversion tahdissa joranneille. Muutkin ajan hitit saavat sijansa ja tuntuukin että elokuvan pointti on muistelut ja sisäänlämpiävä kunnianosoitus ko. klubille. 54 oli kuulemma aikoinaan paikka joka keräsi sisäänsä sekoilemaan maailman kuuluisimmat ihmiset. Siis ainakin jenkkiläisten mielestä kuuluisimmat.
Näyttelijöistä mieleen jää lähinnä Mike Myers klubin vetäjänä ja yllättävässä huumehörhöroolissa Sela Ward. Ryan Philippe pääosan esittäjänä tekee sen minkä voi, mutta ei mitään maata kaatavaa. Salma Hayek ja Neve Cambell ovat rooleissa joissa heidät on totuttu näkemään. Salma on räpsäkkä missi ja Neve teinimäinen tyttönen. Myers, pakko se on myöntää, on elokuvan kantava näyttelijä. Kaikkien muiden hahmoista jää syvyys puuttumaan.
Niille joille pannuhuone- soundit sanovat jotain, saavat leffasta jotain irti. Muistelot kirpoavat pintaan ja kaappien kätköistä kaivetaan vanhat vinyylit esille.
54 jää silti köykäiseksi jutuksi. Vaikka aihe on pinnallinen, ei leffan tarvitsisi olla sitä. Boogie Nights teki saman syvemmin, paremmin ja iskevämmin. 54:ssä olisi aineksia, mutta jotain puuttuu.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.08.2001
Katsottu: Kotona
