Elokuvien henkilöt muistavat vaivatta kaikki puhelinnumerot.

Puhelun lopuksi ei koskaan sanota mitään puhelun lopettamiseen liittyvää. Puhelu vain lopetetaan.

Puhelin on aina yöpöydällä sängyn vieressä ja siihen soittaa joku keskellä yötä...

Kännykällä on hätätilanteessa aivan turha yrittää saada apua, siitä on aina joko akku loppu tai se on peittoalueen ulkopuolella.

Aina kun päähenkilö puhuu puhelimessa ja puhelu katkeaa, hän painelee katkaisijaa toivoen puhelun jotenkin kummallisesti jatkuvan. Vaihtoehtoisesti hän huutelee luuriin "haloo, haloo!" vaikka puhelu on katkennut.

Kännykkään vastataan katsomatta kuka soittaa.

Kännykällä soitettaessa ei koskaan käytetä puhelimen omaa luetteloa vaan numero näppäillään.

Sankarilla on rannekellossa digiboksi, oman satelliitin kauko-ohjain ja muita ihme vimpaimia, mutta hän puhuu 10 vuotta vanhaan Nokiaan.

Jos joku henkilö puhuu puhelinkopissa, niin puhelinkopin ulkopuolella on vähintään yksi ihminen odottamassa pääsyä puhelimeen.

Kun joku soittaa keskellä yötä, henkilöllä on aina yöpöydällä puhelin, johon hän ensin mutisee jotain, kuuntelee nopeasti soittajan asian, tokaisee sitten "I'll be right there", nousee ja lähtee töihin.

Kun kriitisen puhelun aikana puhelu katkeaa, soittaja jää katsomaan mykkää luuria.

Kauhuleffoissa juuri silloin kun pitää soittaa apua, puhelin menee mykäksi ja hetken päästä valot sammuvat vilkkuen.

Kun henkilöt sopivat tapaamisesta puhelimitse, aikaa ja paikkaa ei sovita ikinä kovin tarkasti, riittää kun toinen sanoo esim.:"Nähdään illalla puistossa".

Pahispomot vastaavat alaistensa soittamiin puheluihin kysymällä: "Puhummeko suojatulla linjalla?" tai "Onko tämä linja turvallinen?".