Leffakliseet | maisemat

Eiffel-torni näkyy kaikkien pariisilaisten asuntojen ikkunasta.

Kaikissa suurissa kaupungeissa on lukematon määrä tyhjiä tynnyreitä kadunkulmissa, jotta asunnottomat voivat tuikata ne tuleen iltaisin ja lämmitellä kalastajahanskaisia käsiään.

Viemäreistä tulvii höyryä aina pimeällä.

Aina, kun joku tai jokin tipahtaa aidan tai vastaavan taakse pois näkyvistä, kuuluu epämääräistä kolinaa ja kissan naukaisu.

Amerikkalaisissa elokuvissa asfaltti on aina märkää öisin.

Vanhat syrjäiset rakennukset ovat pahuuden tyyssijoja.

Öisin maaseudulla kuuluu aina heinäsirkkojen sirinää tai sammakoiden kurnutusta.

Kauhuelokuvissa yöllä on aina täysikuu.

Western-elokuvissa elokuvan aikana vähintään yksi risupallo pomppii kameran ohi.

Ukkosta on ainoastaan yöllä.

Ukkonen on aina tasan yläpuolella, sillä jyrähdys ja salamointi ovat aina samanaikaisia.

Yöllä autiota katutunnelmaa tehostetaan aina koiran haukunnalla.

Jos ikkunasta näkyy kuu, se on aina täysi. Vaikka edellisestä kohtauksesta olisi kulunut viikko, on silti täysikuu.

Läheltä ohi ajava iso rekka ajaa aina tyytti pohjassa.

Kun kamera kuvaa syvää kanjonia/kallion jyrkännettä, kuuluu aina kotkan tai vastaavan linnun rääkäisy. Sen jälkeen sankari jää reunalle tasapainoilemaan ja potkaisee pikkukiviä reunalta alas.

Jos henkilöltä putoaa kahvikuppi, tämä näytetään aina lähikuvassa.

Auton tai vastaavan törmätessä kujalle kuuluu aina kissan rääkäisy.

Aina, kun kissa säntää pimeästä, se naukuu kuin sitä vedettäisiin hännästä. Myöskin hevoset hirnuvat ja koirat vinkuvat tai murisevat koko ajan.

Jos elokuvassa on vahtikoiria, ne harvemmin haukkua räksyttävät, vaan murisevat matalalta hampaat paljastettuina.