- Tämä aihe sisältää 3 vastaukset, 3 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 kuukautta sitten
toimesta.
-
Artikkelit
-
-
Haastan arvon kanssatykittäjiä mukaan kirjoittamaan arvosteluja valikoiduista televisiosarjoista ja niiden yksittäisistä tuotantokausista. Homma nimittäin menee niin, että tuon nykyhaun kanssa ei näytä löytyvän kuin sellaisia televisiosarjoja, joissa on vähintään yksi arvostelu. Eli kirjoittamalla pimennossa oleviin arvostelun saa samalla hakutoiminnonkin pelittämään sen verran paremmin. Nyt kun alkaa kesälomat sun muut, niin luulisi aikaakin löytyvän.
-
Acolyte
Melko surkeita arvosteluja saanut uusin Disney yhtiön tuotos yrittää laittaa edellisiä sarjoja paremmaksi. Sarja ei kuitenkaan vedä vertoja esim. Andor episodien kaltaiselle viihteelle. Puhumattakaan alkuperäiselle trilogialle tähän mennessä ei ole näkynyt vielä mitään sellaista kuvastoa, joka Lucas toi aikoinaan julkisuuteen esille. Sarja on ensinnäkin melko lyhyt jakson ajan kestoltaan ja voimasta on vain rippeet jäljellä. Päätöntä paahtoa ja moneen kertaan nähtyä tusina tuotetta huonolla käsikirjoitus teksteineen. 1.5*/5*
-
Ikinä en ole tuota katsonut enkä katso kuten en muutakaan Disneyn Star Warsia enää milloinkaan, mutta kaverilta olen kuullut että juuri tuommoista perseilyä se Acolytekin nimenomaan on. Kaksi jaksoa jäljellä eikä kuulemma vieläkään mitään koherenttia juonta ole saatu aikaiseksi, vaikka jokaisen yksittäisen episodin tekeminen on maksanut vähintään kymmeniä miljoonia dollareita per katselmus. Money well spent.
Yksi tyhmimmistä ideoista oli heittää siihen mukaan jotain kungfu-juttuja. Tuollaisille naurettiin jo silloin kun se Teräs Käsi oli uusi juttu joskus 90-luvun puolivälissä. Star Warsin maailmassahan on kaikki laser-pyssyt ja -miekat ihan normia ja porukat vetää jollain nyrkeillä. 😀
-
Hmm. Nyt täytyy sanoa, että kungfu-jutut ovat menneet itseltäni aika kirkkaasti ohi. Pari ensimmäistä jaksoa Acolytesta eivät ihan vedonneet minuun, mutta kuitenkin ne vetosivat enemmän kuin Clone Wars -tyyliset animaatiot, joiden visuaalinen ilme (sen voi kiteyttää adjektiiviin kulmikas) on niin kaukana kaikista perinteisistä Star Wars -tuotoksista, etten koske niihin kepilläkään.
Acolytessa on taas monia alkuperäisen Star Warsin elementtejä: näyttelijöiden suussa hankalasti kääntyvä dialogi (hyvä idea esim. palkata yhteen päärooliin ei-englanninkielinen Lee Jung-jae, jolla on välillä selviä vaikeuksia repliikkiensä kanssa), tyylikkäästi kuvattuja sekä eksoottisen näköisiä harvaanasuttuja planeettoja, häikäilemätöntä juonittelua, mutta ei silti valomiekkailua kyllästymiseen asti.
Acolytehan on tapahtuma-ajaltaan kohdassa, jossa tietyt asiat, kuten Voiman mieltäminen täysin noitavoimaksi, käyvät järkeen. Sarjassa on erotettavissa omasta historiastamme tuttua kahtiajakoa: on noitia, jotka käyttävät muiden silmissä yliluonnollista voimaa omalla tavallaan ja liki pyhiksi miellettyjä kaapuheeboja (jedit), joilla on yliluonnolliseen asiaan kuin kristittyjen munkkien ja nunnien lähestymistapa. Nämä kaksi leiriä eivät tule keskenään toimeen, vaikka jedit väittävät toimivansa rauhan puolesta. Erityisesti noidat kokevat olevansa uhattuina jedien puolelta, näillä kun on resursseja ”ristiretkiin”.
Acolytessa tilanne eskaloituu, kun kuvioihin ilmaantuu säännöistä poikkeavasti käyttäytyvä ja hyvin voimakas Voiman käyttäjä. Voiman pimeä puoli ei vaikuta olevan kokeneemmillekaan jedeille vielä tuttua aluetta. Sitheille ei tunnu edes olevan omaa nimeä. Kaikkitietävän oloiset jedit huomaavat tulleensa yhytetyksi ns. housut kintuissa täysin uudesta tilanteesta.
Haluan ehdottomasti nähdä, miten hyvin tai huonosti tämä tilanne perataan auki. Toistaiseksi sarja on muuttunut kiinnostavammaksi jakso jaksolta, vaikka sen aloitukseen sisällytetty tähtivieras (joka tosi vilahti mukana myöhemminkin) oli suurta yleisöä houkuttelemaan liimattu halpa myyntikikka.
-
-
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.