Ville-Juhani Sutinen: Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun diktatuureissa

Nyt on muuten aika kova kandidaatti vuoden 2024 tärkeimmäksi kotimaiseksi tietokirjaksi.

Modernin diktatuurin ehkä pahamaineisin keksintö oli ja on ruuan käyttäminen aseena ihmisiä vastaan. Käytännön ideana on perinteisesti ollut anneksoida kaikki maatalaous ja elintarviketuotanto ainoan sallitun puolueen haltuun ja yksinkertaisesti vain säännellä kenelle leipää tarjotaan ja kenelle ei. Kapinalliset maakunnat, kuten Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta, saivat maistaa tahallisesti aiheutettua nälänhätää eli holodomoria. Natsi-Saksassa sama meininki: tuhatvuotiseen valtakuntaan sopimattomien “ali-ihmisten” nälällä tapattamiseen ja massojen kontrollointiin ruualla oli vähintään Stalinin veroiset suunnitelmat, joskaan niitä ei päästy kokeilemaan käytännössä muutamaa miljoonaa murhattua siviiliä ja poliittista vihollista pidemmälle.

Noin yleisesti ottaen tämä kirja antaa aika hyvän kuvan siitä, miksi kaiken maailman kenopääaktivistit ja poliitikot on nykyäänkin niin kauhean huolissaan ihmisten syömisistä ja erityisesti maatalouden päästöistä. Viimeksi Alankomaissa koetettiin anneksoida paikallisten viljelijoiden omaisuutta valtion haltuun jonkun pilipali ympäristöasetuksen nimissä. EU:ssa näiden ilmastohöpöjuttujen nimissä taas on pantu toimeen vaikka minkälaista ennallistamissääntelyä, millä lähinnä on ajettu maataloutta vauhdilla alas tai keskitetty suurempien tekijöiden haltuun. Syykin on helppo arvata, jos tuntee ruuan käytön historian vallan välineenä.

Hieno kirja.