Tällä hetkellä ei ole kauheasti aikaa pelata mitään, mutta keväästä pelasin viimein läpi Ultima IX:n, jonka kanssa olen paininut enemmän tai vähemmän koko viimeiset parikymmentä vuotta aina sen ilmestymisestä asti. Tätä edellisestä kerrasta olin onneksi säästänyt vanhat varatallennukseni ja pääsin niiden avulla jatkamaan melko lopusta. Tällä kertaa pelasin mahdollisimman varovaisesti välttääkseni kaikki bugit ja umpikujat, ja lopulta antiklimaattinen päätös tulikin koettua.

Etenkin lopusta näkee selvästi, että tekijöillä oli valtava kiire saada tuote jotenkin markkinoille asti, sillä käytännössä Ison Pahan linnoitukseen vain kävellään sisään ilman minkäänlaista ongelmanratkaisua tai oikeasti edes montaa vihollista, klikataan muutamaa esinettä ja sitten homma jo loppuukin. Siinä meni se 20 vuotta, mutta tässä se nyt sitten oli. Yhdeksän osan ja muutaman spinoffin mittainen pelisarja päättyi näin tyhmästi.