The Night of the Hunted

Joku

Jean Rollinin parempiin filmeihin kuuluva Night of the Hunted on siitäkin mielenkiintoinen tapaus ohjaajansa uralla, että se ei kerrokaan tällä kertaa vampyyreista. Oikeastaan sillä ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Rollin ei kovin montaa leffaa nimittäin urallaan ohjannut, joissa ei olisi edes jotenkin viitattu vampyyreihin. The Night of the Hunted muistuttaakin tyyliltään enemmän David Cronenbergin uran alkupään kylmää ja kliinistä bodyhorroria. Tähän on moni viitannut arvosteluissaan ja oon kyllä ihan täysin samaa mieltä asiasta. Tässä on vahvaa Cronenberg -vibaa. Kuitenkin tämä tuntuu ihan täysin Rollinin leffalta silti. Tarina kertoo tutkimuskeskuksessa asuvista ihmisistä joiden muisti on pyyhkiytynyt pois. Sieltä sitten osa porukasta yrittää paeta ja kaikenlaista sekoilua aiheutuu. Pääosassa on Rollinin leffojen vakiokasvo Brigitte Lahaie, joka toimii kyllä aina. Tämän leffan muistettavammaksi ja parhaaksi ansioksi jää kuitenkin mun mielestä ajatuksia herättävä stoori. Tässä on jotain omituisen creepyä ja mysteerihenkinen tunnelma pelittää paikoin todella hienosti. Kuvaus on myös jälleen kerran kohdillaan ja kohtaukset on sommiteltu taidolla. Myös tuo bodyhorror-aspekti on tässä melko toimiva, vaikka leffaa ei voikaan ihan suoranaisena kauhuelokuvana edes pitää. Rollin onnistui kyllä tällä rikkomaan omaa tyyliään tehdä elokuvaa, vaikkei täysin kaavastaan poikennutkaan. Sikäli todella mielenkiintoinen ja toimiva leffa miehen uralla. Toki tässäkin on paljon sitä haahuilua ja ohjaajalleen ominaista monttu auki pönöttämistä minuuttitolkulla. Siltikin sanoisin, että tää vois olla niitä ensimmäisiä leffoja joilla kannattaa lähteä tutustumaan ohjaajan filmeihin, mikäli sellaista on suunnitelmissa. The Night of the Hunted on kuitenkin verrattaen helposti seurattava elokuva, eikä se sisällä pelkkää jatkuvaa metaforilla leikittelyä tai liiallista annosta unenomaista laahustamista hautuumaalla.