Risto on pitkästynyt, koska Nelliä kiinnostaa vain nuori poppari Ville Pyry. Kaikki muuttuu, kun Lennart Lindberg lainaa Ristolle vanhan konsolipelinsä. Rauha Räppääjä uumoilee, että kesästä tulee rauhallinen, sillä Risto istuu päivät pitkät omassa huoneessaan. Rauha uskoo Riston runoilevan, mutta Lennart Lindbergin mielestä Risto on muuttunut pelatessaan erakoksi. Kone päätyy Lennartin huostaan, mutta pian hänenkin asunnostaan kuuluu erikoisia huutoja. Rauha, Nelli ja paikalle tupsahtava Elvi Räppääjä tempaisevat Riston ja Lennartin lopulta irti koneen imusta. Nelli menee Ville Pyryn konserttiin ja hänen tietämättään sinne tulevat myös Risto, Rauha, Lennart ja Elvi. Lavalla väärinkäsitykset seuraavat toisiaan ja tapahtumat saavat yllättäviä käänteitä.
Elokuva tärkeästä teemasta.
Risto Räppääjä -elokuvien kantavana teemana voidaan yleisesti pitää ystävyyttä ja sen merkitystä.
Nyt kuitenkin esiin nostetaan eräs nykyajan länsimaista ihmistä piinaavista ilmiöistä, nimittäin peliriippuvuus.
Aihetta käsitellään toki lasten elokuvan keinoin, mutta ajoittain kerronta saa jopa aikuisen silmin varsin synkkiä ja maanisia piirteitä.
Elokuvan ansioksi ( ja myös miinukseksi) voidaan lukea, että osa lapsista kaipaa aikuisen kaveriksi katsomaan tämän pätkän.
Aihepiiri on toki sellainen, että se koskettaa myös monia aikuisiakin. Taiteellisten ansioiden sijaan elokuvan merkitys saattaakin piillä enemmänkin keskustelun avaajana.