Action-supertähti Dolph Lundgren esittää vauhdikkaan tieteistoimintatrillerin pääosassa poliisi Jack Cainea, joka pääsee työparinsa surmanneen salaperäisen huumekauppiaan jäljille. Yhdessä kireäpipoisen FBI-agentti Smithin (Brian Benben) kanssa hän saa pian selville heidän olevan tekemisissä ylimaallisilla voimilla varustetun pedon kanssa.
Arviot
Dolphin ja Avaruusmöllin räjähdysherkkä taistelu.
Ruotsalainen muskelikasa Dolph Lundgren nousi kuuluisuuteen 1980-luvun toimintapätkillään. Siitä voi olla montaa mieltä, löikö hän oikeastaan koskaan itseään läpi. Hän on miltei aina onnistunut jäämään hieman muiden alan tähtien kuten Steven Seagalin ja Jean Claude Van Dammen varjoon. Lundgrenin elokuvat olivat muiden action tähtien teoksiin verrattuina erilaisia ja rohkeampia käsikirjoitukseltaan ja sisällöltään. Tuntuu kuin hän […]
vallu_87
Arvosteltu: 29.02.2012
Varmaankin top-3 kamaa, mitä tulee elokuviin joissa Dolppa nähdään varsinaisessa pääroolissa. Tää on ihan mainion viihdyttävä ja sopivalla scifi-ripauksella maustettu toimintapätkä. 80-luku näkyy ja tuntuu leffassa koko ajan, pelkästään hyvällä tapaa. Juoni on eräänlainen sekoitus Predatoria ja Lethal Weaponia. On huumediilereitä, buddy-cop meininkiä ja kirsikkana kakun päällä vielä ulkoavaruudesta singahtanut intergalaktinen kusipää menossa mukana. Siinä onkin Lundgrenilla selviytymistä kerrakseen. Dark Angelin (tai jenkkinimeltään “I Come in Peacen”) on ohjannut legendaarinen stuntmies Craig R. Baxley. Se näkyykin sitten leffan toimintakohtauksissa oikein mehukkaalla tavalla. Tästä ei meinaa puutu verisiä ampumisia, palavia autoja tai lasin läpi sinkoutuvia ihmisruumiita. Kaikkea toimintaleffalle ominaista riittää ja piisaa. Juoneltaan leffa tuntuu paikoin ehkä hiukan liikaakin nojaavan esikuviinsa, mutta toisaalta taas tämä tekee sen pääjuttunsa eli tuon ulkoavaruuden olion läsnäolon jokseenkin omaperäisellä tavalla. Etenkin alienin motiivit on vähintäänkin mielenkiintoiset, enkä muista vastaavaa nähneeni muissa filmeissä. Eli tuolta osin leffa todellakin on erittäin mieleenpainuva. Hyvää viihdykettä kyseessä siis ehdottomasti!
———————————————-
Dolph Lundgrenin uran parhaat osumat sijoittuu juuri tuonne 80-luvun puolelle ja ysärin alkuun. Dark Angel osuu just siihen kouralliseen ja kestää hyvin vertailua muihin Lundgrenin “klassikoihin”. Pisteytys osuu johonkin kolmen ja puolen ja neljän tähden väliin.