Vuoden 1963 Yokohama herää eloon Studio Ghiblin haikeansuloisessa tarinassa Umi-tytöstä, joka merelle kadonnutta isäänsä kaivaten nostaa joka päivä merkkiliput salkoon: varoittamaan vaarasta, toivottamaan turvallista kotimatkaa. Yokohaman eteläsataman hinaajasta vastaa omilla merkkilipuillaan saman koulun poika, joka ihailee tyttöä etäältä. Tokion vuoden 1964 olympialaiset ovat tulossa. Koko Japani on muuttumassa. Kaikki tuntuu mahdolliselta. Sataman lukion elämän keskipiste on kajahtaneet kapinalliset ja visionääriset utopistit sisäänsä kätkevä rähjäinen kerhotalo, joka vertautuu kaikenkarvaisine outouksineen jopa Henkien kätkemän (2001) kylpylään. Kun rakas talorötiskö uhkaa jäädä kiinteistökeinottelijoiden jalkoihin, nuoret yhdistävät voimansa sen pelastamiseksi – tosin vasta muutaman kahinan jälkeen. Koulun lehdessä paremman maailman puolesta taisteleva Shun, itsenäinen ja rohkea Umi sekä opiskelijakillan vetäjä Shirô käärivät hihansa nousten koko pelastustoiminnan keulakuviksi.
Arviot
Ghibliltä on parempiakin elokuvia, mutta tämä on niistä todennäköisesti aliarvostetuin.
Studio Ghibli tunnettiin joskus yhtenä maailman johtavista animaatiostudioista, mutta nykyään vanha ja kunniakas studio hoitaa lähinnä museon virkaa joitain pienproduktioita lukuun ottamatta. Vuosikymmenten kovasta yrityksestä huolimatta Ghibli ei pystynyt nostamaan vanhojen mestareiden tilalle oikeastaan yhtään varteenotettavaa isoa ohjaajanimeä ja firma todennäköisesti tulee sulkemaan lopullisesti ovensa vanhojen kärkiohjaajien, n ja n siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Myös yritti […]
Brutus
Arvosteltu: 02.02.2017