Elokuva alkaa täsmälleen siitä, mihin ensimmäinen osa loppui. Hiljainen kummitusmainen hullu hyökkää Laurie Stroden kimppuun, jonka kuitenkin tohtori Loomis pelastaa viime hetkellä. Hän ampuu hullun, joka putoaa alas parvekkeelta kuuden luodin osumana. Tohtori ryntää ulos ruohikolle, mutta ruumis on poissa. Ainoastaan iso veriläiskä on jäljellä. Julman puukkomurhaajan takaa-ajo jatkuu pakokauhun vallassa olevalla huvila-alueella. Laurie Strode viedään lähellä sijaitsevaan sairaalaan, mutta murhaaja ei ole kaukana. Hän murtautuu sisälle ja jatkaa määrätietoista etsimistään. Hänen tiensä täyttyy raaoista murhista pahaa aavistamattoman henkilökunnan tietämättä. Mikään ei voi enää pysäyttää häntä. Lauriella on vain yksi vaihtoehto. Toivoton pako pitkin sairaalan pimeitä käytäviä. Viimeinen turha yritys päästä pakoon epäinhimmillistä murhaajaa.
Arviot
Jatkaa siitä, mihin ykkösosa jäi ja junnaa paikallaan koko puolitoistatuntisen kestonsa.
Näin alussa on pakko kysyä itseltään samaa mitä niin monen muunkin elokuvan kohdalla on tullut kysyneeksi: ”En kai minä maksanut tämän näkemisestä?”. Taisin maksaa. Älkää te muut vain tehkö samaa virhettä. ”Ethän paljasta leffan olennaisia juonenkäänteitä”. En varmasti. Mitään juonta ei nimittäin ole. Elokuva jatkaa siitä, mihin ykkösosa jäi ja junnaa paikallaan koko puolitoistatuntisen kestonsa. […]
Michaelia ei näytä pysäyttävän mikään, mikä ärsyttänee osaa katsojakunnasta.
Halloween II jatkaa täsmälleen siitä samaisesta Michael Myersin kotiinpaluuyöstä, johon ensimmäisessä elokuvassa päästiin. Vähän niin kuin yksi kokonainen elokuva olisi laitettu keskeltä puoliksi ja ideahan toimii loistavasti. Leffan aluksi Laurie (Jamie Lee Curtis) vain viedään sairaalaan, Michael hankkii uuden puukon ja jatkaa lahtaamista kuuden luodin hidastamana, Michaelin psykiatri Loomisin (Donald Pleasence) todistellessa poliisiväelle murhaajan mielenvikaisuutta. […]
On alkuperäisen elokuvasarjan uskollisin jatko-osa, sillä se toistaa lähes jokaisen elementin, mitä Carpenterin alkuperäisteoksessakin nähtiin.
Kului kolme vuotta kunnes John Carpenterin klassikoksi muodostunut kauhuelokuva, Halloween sai jatko-osan. Itse Carpenter jatkoi elokuvan käsikirjoittajana yhdessä edellisenkin osan käsikirjoittaneen Debra Hill:in kanssa, mutta elokuvan ohjasikin Carpenterin sijasta melko tuntematon nimi, Rick Rosenthal. Halloween 2 jatkaa täsmälleen siitä samasta Halloween-yöstä, johon edellisessä osassa päästiin. Kaksi ensimmäistä Halloween-elokuvaa on siis tavallaan kuin yksi kolmituntinen kauhupätkä, […]
Rick Rosenthalin Halloween II käsittelee tarinaa kuin se jatkuisi kaikin puolin ykkösosan jälkeen
John Carpenter ja Debra Hill suunnittelivat alun perin lopettavansa kaiken ykkösosaan, mutta yleisö puhui ja Halloween II syntyi, melkein yhtä suurin eväin kuin ykkösosa. Jos jokin jatko-osa vaikuttaa liki-identtiseltä ykkösosan kanssa, se on tässä. Rick Rosenthalin Halloween II käsittelee tarinaa kuin se jatkuisi kaikin puolin ykkösosan jälkeen. Tämä on yksi niistä kerroista, kun kakkososa jatkaa […]
Ei tämä nyt varsinaisesti huono ollut, mutta ei yhtään niin kiinnostava kuin eka osa, jonka katsoin juuri eilen uudelleen. Todella tylsä, suoraan sanoen. Lopussa päästään kivan lohduttomiin tunnelmiin ja siitä pidin. En kyllä veisi lastani tuohon sairaalaan, kun kätilö on tuollainen…
Kaikkihan sen tietää että tämä on mainion halloween leffan pakollinen jatko-osa, mutta se pakolla tehty ei kyllä saisi paistaa näin pahasti. Alkaa perinteisesti ja nykyään kliseisesti tismalleen siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Ensimmäisen osan pelottavuus on poistettu. Toimintaa, ruumiita ja tappajaa näytetään enemmän. Niin kuin määrä jotenkin korvaisi laadun tai sitten oletetaan että katsoja pysyisi paremmin hereillä.