Kului kolme vuotta kunnes John Carpenterin klassikoksi muodostunut kauhuelokuva, Halloween sai jatko-osan. Itse Carpenter jatkoi elokuvan käsikirjoittajana yhdessä edellisenkin osan käsikirjoittaneen Debra Hill:in kanssa, mutta elokuvan ohjasikin Carpenterin sijasta melko tuntematon nimi, Rick Rosenthal.
Halloween 2 jatkaa täsmälleen siitä samasta Halloween-yöstä, johon edellisessä osassa päästiin. Kaksi ensimmäistä Halloween-elokuvaa on siis tavallaan kuin yksi kolmituntinen kauhupätkä, joka olisi jaettu kahteen osaan, vähän niin kuin Kill Bill -elokuvat. Vuoden 1978 Halloween on siis vasta puolessa välissä kun Michael Myers on lahdannut jo noin viisi ihmistä ja luvassa on lisää. Michaelin takaa-ajamaksi joutunut Laurie Strode (Jamie Lee Curtis) on viety sairaalaan veitsen iskun johdosta. Michael ei kuitenkaan ole luovuttanut pikkusiskonsa jahtaamista, vaan suuntaa nyt Haddonfieldin Memorial Hospitaliin, josta aamun tullen löytyy iso kasa ruumiita.
Elokuvan ohjaaja Rick Rosenthal onnistuu Carpenterin tavoin käyttämään musiikkia tunnelman luontiin. Carpenterin säveltämä ”Halloween” -theme soi elokuvan aikana melkein puhki asti, eikä muiltakaan myöhemmin kuuluisaksi juuri tämän elokuvan ansiosta kohonneita klassikoilta vältytä.
Halloweenin jatko-osan heikkoudet ovat käsikirjoituksen sijasta elokuvan teknisessä toteutuksessa. Elokuvan kameratyöskentely on suurimmilta osin mainiota mutta paikka paikoin kamera heiluu sen verran, ettei tapahtumista oikein ota kunnolla selkoa. Elokuvan leikkauksessa puolestaan on suuri ongelma; leffa on leikattu turhan nopeasti, sillä ”hyökkäysten” aikana kuvakulmat vaihtuvat salamavauhtiin, eikä aina ota oikein selkoa, mitä kohtauksessa oikein tapahtuukaan.
Halloween 2 – Tappajan paluu on alkuperäisen elokuvasarjan uskollisin jatko-osa, sillä se toistaa lähes jokaisen elementin, mitä Carpenterin alkuperäisteoksessakin nähtiin. Elokuva ei tuo ollenkaan mitään uutta, mutta eipä siihen olekaan minkäänlaista tarkoitusta, koska elokuvat ovat lähinnä yksi ja sama elokuva.
