Father’s Day
(2011)Elokuvasta
Elokuvan nimi: Father’s Day
Näyttelijät: Adam Brooks, Billy Sadoo, Brent Neale, Conor Sweeney, Garrett Hnatiuk, Kevin Anderson, Lloyd Kaufman, Mackenzie Murdock, Matthew Kennedy, Meredith Sweeney, Zsuzsi
Alkuperäinen nimi:Father's Day
Valmistusvuosi:2011
Pituus:99 min
Pisteytyksiä: 5
Tarkka arvio: 3.20
Father’s Day on Astron-6 -porukan käsialaa. Siis porukan joka tekee hyvin retrohenkisiä grindhouse-leffoja. Tässä oli vielä tuottajana kulttilafka Troma, joka puolestaan on mun mielestä tehnyt 2000-luvun puolella lähes poikkeuksetta todella vaivaannuttavan paskaa materiaalia. Father’s Day on selvä poikkeus tähän väkinäisten Troma-leffojen kaanoniin. Tässä on oikeesti imua. Elokuvan alku tuntuu vähän sellaiselta “ei vittu taas yks näitä väkisin väännettyjä 80’s -pastisseja” -meiningiltä. Mutta kun homma potkaistaan käyntiin kunnolla ja ruudulle vyörytetään kokoajan lisää melko mustaa huumoria ja tiukkaa gorea niin homma alkaa puremaan. Loppua kohden leffa parantaa jatkuvasti juoksuaan ja ihan viimeiset kohtaukset olikin jo todella hauskoja. Ja vaikka nyky-Tromaa vähän tossa mollasinkin, niin esimerkiksi firman päämies Lloyd Kaufman on roolissaan varsin mainio. On tässä toki paljon sellaista “hekoheko” -osaston juttujakin, mutta pääasiallisesti mun makuun mentiin plussan puolella. Pidin myös syntikkavetoisesta soundtrackista kovasti ja tehostepuoli on budjettiin nähden enemmän kuin kunnossa. Vertauksia elokuva on poikinut esimerkiksi Rutger Hauerin tähdittämään neo-grindhouseleffa Hobo With A Shotguniin. Sanoisin kuitenkin vielä, että Hobo on kyllä selvästi vielä tätä parempi ja pirteämpi teos. Mutta toimii tämäkin sopivaan mielentilaan oikein hienosti. Ehkä parasta oli huomata, että elokuva ei yritä kokoajan liikaa olla hauska ja överi, vaan antaa katsojalle aikaa hengähtää. Troman uudemmissa elokuvissa todella usein on vikana just se liiallinen itsetietoisuus ja hommien tahallaan vetäminen täysin läskiksi. Siitä tulee just sellainen vaivaantunut olo, etenkin kun kirjoittajatkaan ei usein ole noissa tuotannoissa mitään komedia-neroja, vaikka itse sitä varmaan luulevatkin. Father’s Dayssa huumori toimii ja gorepuoli on aivan saletisti parasta Tromaa mitä on 2010-luvulla nähty. Oikeastaan ihan kirkkaasti.