Elvis & Onerva on elokuva nuoruudesta ja siihen liittyvästä epävarmuudesta. Sekä pelosta, joka ajaa ihmiset tekemään huonoja valintoja. Nuorten draamaelokuvassa 16-vuotias Elvis (Johannes Brotherus) ihastuu luokan uuteen tyttöön Onervaan (Mimosa Willamo). Vaikka nuorten välillä selkeästi kipinöi, ei heistä kumpikaan uskalla kertoa tunteistaan toisilleen. Samaan aikaan Elvis kokee kavereiltaan Maxilta (David Sandqvist) ja Ollilta (Joel Hirvonen) painetta muovautua machomiehen rooliin, kun taas Onerva ystävystyy Pepin (Ella Lymi) ja Elviksen ex-tyttöystävä Miljan (Saana Koivisto) kanssa.
Kun koko nuorten porukka lähtee hylätylle tehtaalle bileisiin, Onerva ja Elvis päätyvät vihdoin suutelemaan ja viettämään ihanan illan yhdessä. Bileiden jälkeen Elvis valehtelee kavereilleen harrastaneensa seksiä Onervan kanssa. Äkkiä valheiden ja väärinkäsitysten myötä koko kaupunki ovat siinä pisteessä, että jonkun pitäisi tehdä jotain.
Tämä elokuva muistuttaa Titanicia siinä mielessä, että se jakautuu kahteen kovin erilaiseen osaan. Alussa kaikki on kuin ruususet nupullaan ja puolenvälin paikkeilla mennään rankanpuoleiseen konfliktiin, jota lietsovat muitten nuorten omat mieluilut ja halu päästä kaverin niskan päälle. Paljastavaa minulle itselleni omasta katsojanlaadustani on se, että kiinnostuin elokuvasta vasta vaikeuksien alettua ja sitten kaipasinkin takaisin siihen romanssiin. Annan itselleni arvosanan ”kateellinen”.