Django ampuu ensin

Joku

Django Shoots First edustaa ehdottomasti Django-elokuvien parempaa osastoa. Sergio Corbuccin alkuperäisen Djangon nimellä ratsastavia elokuviahan on tyyliin kuutisenkymmentä, eikä niistä lähestulkoon millään ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Originaali Django sai tasan yhden virallisen jatko-osan. Nimen lisäksi muuta yhteistä ei myöskään Django Shoots Firstillä ole originaaliin teokseen. Mutta tämä onkin kaikesta muusta lainailusta huolimatta erittäin viihdyttävä ja hyvin omilla jaloillaan seisova spagettilänkkäri. Juttuja on napsittu tietysti Corbuccin ja Leonen kaltaisten tekijöiden leffoista mutta siten, että se toimii tehokkaasti elokuvan kannalta. Kyllähän tässä esimerkiksi jo pääkolmikko muistuttaa hyvin vahvasti Hyvien, pahojen ja rumien vastaavaa. Alkuperäisestä Djangosta otetaan tietenkin kohtaaminen hautausmaalla ynnä muuta. Siitä yllätyin, että miten vahvasti Django ja Gordon -hahmot paikoin vaikutti Terence Hillin ja Bud Spencerin Trinity-elokuvissa nähtävältä parivaljakolta. Ihan esimerkiksi lopun pitkässä kapakkatappelussa maneereita myöden ollaan hyvin samoilla linjoilla. Täytyy kuitenkin muistaa, että Django Shoots First on kuitenkin ilmestynyt jo vuotta aiemmin, kuin tuon kuuluisan kaksikon ensimmäinen yhteistyöelokuva “God Forgives… I Don’t!”. No anyway Django Shoots First on siis todella sujuvasti rullaava genrensä edustaja, joka tekee monia asioita oikein. Tässä on tarpeeksi yksinkertainen juoni, joka ei aina ole mikään itsestäänselvyys italowesternissä. Toimintakohtaukset on myös perusvarmaa kamaa. Hahmot on mielenkiintoisia ja samaistuttavia, sekä hyvin roolitettu. Alkuun ajattelin, että pääosa olisi kaivannut enemmän Franco Neron kaltaista kasvoa, mutta hollantilainen Glenn Saxson (oikealta nimeltään Roel Bos) vetää kyllä homman hyvin kotiin. Tuli miehen veijarimaisesta olemuksesta mieleen juurikin Terence Hill ja vähän vanhemmista filmeistä tuttu Erroll Flynn. Tämän aisaparina nähtävä todellinen spagettiwesternien veteraani Fernando Sancho on myös yhtä hyvä kuin aina. Mieshän näytteli yleensä meksikolais-roistojen rooleja näissä italoelokuvissa. Tällä kertaa mies on kuitenkin ns. hyvien puolella. Kolmantena mieleenpainuvista rooleista on tietysti kolmikon kolmas, olemukseltaan hiukan Lee Van Cleef -tyylinen Alberto Lupo, konkarinäyttelijä hänkin. Myös muut näyttelijät on hyvää tasoa. Naiskauneuttakin nähdään tottakai Ida Gallin ja Erika Blancin ollessa ruudulla. Molemmat nimet myös taatusti tuttuja italialaisen elokuvan ystäville. Mainittakoon muuten loppuun vielä, että vilahtaapa leffassa myös George Eastmanikin, varsin hauskassa roolissa.

Django Shoots First on erittäin viihdyttävä ja helposti pureksittava spaghettiwesterni. Tätä voisikin helposti suositella sellaiselle, jolle genre ei ole tuttu entuudestaan.