Liisa ihmemaassa (2010)
Alkuperäinen nimi: Alice in Wonderland
Lavastuksestaan ja puvustuksestaan Oscar-palkitun klassisen fantasiaseikkailun täysin uudenlaisen tulkinnan on ohjannut lajityypin mestari Tim Burton (mm. Frankenweenie, Jali ja suklaatehdas, Painajainen ennen joulua). Tarina käynnistyy, kun 19-vuotias Liisa (Mia Wasikowska) palaa Ihmemaahan vailla muistikuvia lapsuutensa seikkailuista. Hullun hatuntekijän roolissa loistaa Johnny Depp, ilkeänä Punaisena kuningattarena nähdään Helena Bonham Carter.
- Ensi-ilta: 12.03.2010
- Ohjaajat:
- Tim Burton
- Käsikirjoittajat:
- Lewis Carroll, Linda Woolverton
- Pääosanäyttelijät:
- Anne Hathaway, Helena Bonham Carter, Johnny Depp, Mia Wasikowska
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Hyperaktiivista sähellystä, josta jää pakosti tympeä olo paikoin hienosta visuaalisuudesta huolimatta.
Lewis Carrollin klassisesta sadusta on jo vuosien varrella filmattu kaksi elokuvaa ja parhaiten tunnetuimpana tulkintana toimii varmaankin Disneyn psykedeelinen animaatio 50-luvulta. Siitä herääkin kysymys: onko enää tarpeellista tehdä jälleen uutta versiota samasta aiheesta? Mielenkiintoni pomppasi korkealle kuullessani lukuisia mainioita elokuvia tehtailleen Tim Burtonin tarttuneen uuteen projektiin Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Voi kuinka petyinkään.
Liisa on 19-vuotias neitokainen, joka on yllätyksekseen saanut ylvään, mutta tyhmän oloisen nuoren miehen kosimaan häntä koko suvun tarkkaillessa silmä kovana. Liisa ei ole valmis hätäisiin päätöksiin ja rientää puutarhaan mieli myllertäen. Asioita pohtiessaan hän huomaa valkoisen kanin, joka johdattelee hänet taikaportaalina toimivan kaninkolon kautta mielikuvitukselliseen Ihmemaahan. Liisa luulee uneksivansa, mutta hänestä tuntuu, ettei hän ole vierailemassa siellä ihan ensimmäistä kertaa.
Liisa Ihmemaassa on ikään kuin jatko-osa aiemmin käsitellylle tarinalle, mutta toistaa samat ainekset kuitenkin suhteellisen orjallisesti. Kolmiulotteisuuden ansiosta Ihmemaa tarjoilee paikoin hienojakin näkymiä ja kivasti silmille pomppivia efektejä, mutta koko homma sortuu hyperaktiiviseksi sähellykseksi, josta jää pakosti tympeä olo paikoin hienosta visuaalisuudesta huolimatta. Liisan saavuttua Ihmemaahan tavataan ensin pari hassua hahmoa, jonka jälkeen juostaan hurjaa monsteria karkuun. Sitten esitellään taas uusi hahmo, Liisa saa tärkeän tehtävän, uusi hahmo, rymellystä, taas hassuja kavereita, mekastusta, kuivaa juonenkuljetusta, eeppinen lopputaistelu. Juoni etenee minkä tahansa fantasialeffan kaavaa mukaillen ja vaikka Disneyn animaatiossakin tarina koostui suurimmaksi osin Liisan tapaamisista toinen toistaan oudompien hahmojen kanssa, olisi tähän voinut kehittää jotakin hieman tuoreempaa.
Tim Burtonin elokuvissa näkyy erehtymättömästi herran persoonallinen kosketus ja yleisesti puhutaankin elokuvan olevan ”burtonmainen”. Tässä tämä yleensä havaittavissa oleva burtonmaisuus hukkuu valitettavasti pikselimassan alle, eikä hänen luottomiehensä Johnny Deppin läsnäolo pelasta tilannetta tällä kertaa. Depp on hassusti maskeerattu, puhuu sekavia hassulla äänellä ja elehtii hupaisasti, mutta siihen se sitten jääkin. Liisaa näyttelevä Mia Wasikowska on tuore kasvo valkokankaalla. Hänen suorituksensa on ailahteleva johtuen suurimmaksi osaksi hahmon kirjoittamisesta liiankin lapsekkaaksi 19-vuoden iästään huolimatta. Lähes kaikki Ihmemaan omituiset asukit on tehty tietokoneella ja niille äänensä antaneiden näyttelijöiden kasvonpiirteitä on saatettu ujuttaa animaatio-olentoon. Pari hahmoa on ihan hauskoja, mutta suurin osa ärsyttäviä pälättäessään väkinäisen hauskaa ja satunnaista hölynpölyä. Muutamaan otteeseen nimenomaan huumorin satunnaisuus toimii aiheuttaen nauruntyrskähdyksiä, mutta vaivaantunut olo iskee lopun ajasta.
Hienoista visuaalisista hetkistä ja muutamista hauskoista kohdista huolimatta Liisan tämänkertainen matka Ihmemaahan jäi uuvuttavaksi ja sekavaksi möykkäseikkailuksi. Elokuva olettaa katsojan tuntevan tarinan jo niin hyvin, että pakolliset tapahtumat voi rynniä läpi mahdollisimman nopeasti, vaikka todellisuudessa menoa olisi voinut hidastaa huolella. On se Irvikissa ihan messevän näköinen leijaillessaan 3D-muodossaan pärstän edessä, mutta jos olet Narniat ja Kultaiset kompassit jo kunnialla läpi toljottanut, ei tätä kannata enää vaivautua katsomaan. Satusetä Burton saisi ryhdistäytyä hieman.
Mowgli
Tykittäjä , 119 arvostelua
Arvosteltu: 12.03.2010
Katsottu: Teatterissa
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Lepakkomiehestä Batfleckiin
Kuluvana vuonna sarjakuvafilmatisointeja janoavalle yleisölle tarjoillaan joidenkin listausten mukaan peräti kahdeksan näyteltyä elokuvaa ja suurtapahtumiakin... Lue loput
Toinen tähti oikealta
Viikon ensi-iltaelokuva Lumikki ja metsästäjä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka nopeasti ajoittain jähmettyneeltä tuntuva Hollywood voi muuttua. Kyseessä ... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Hyperaktiivista sähellystä, josta jää pakosti tympeä olo paikoin hienosta visuaalisuudesta huolimatta.
Mowgli 12.03.2010 22:30
Jos elokuvalla on punainen lanka, niin tällä kertaa se on vain värjätty punaiseksi.
LikainenSielu 20.04.2010 19:12
Paikoin ehkä kliseinen, mutta silti hyvä elokuva.
vomppa 13.03.2010 17:53
Videot
Kuvat
Brutus
Käyttäjä
13.01.23 klo 14:15
Joku
Käyttäjä
16.11.20 klo 16:41
Villetys
Käyttäjä
09.06.20 klo 17:35
EnsioNietos
Käyttäjä
20.09.16 klo 13:26