1944 (2015)

Pisteytyksiä: 25
Tarkka arvo: 3.280
Arvosteluja: 0
Kommentteja: 3

Vuonna 1944 Viron kansa oli jakaantunut kahtia, sillä virolaisia miehiä oli sodan aikana pakkovärvätty niin Neuvostoliiton kuin Saksankin joukkoihin. Kun puna-armeija onnistuu vuonna 1944 murtamaan saksalaisten puolustuslinjan Sinisillä vuorilla Narvassa, virolaiset sotilaat huomaavat taistelevansa omia maamiehiään vastaan. Riippumatta siitä, voittaako Saksa vai Neuvostoliitto sodan, Viro häviää varmasti. Kansainvälisesti menestynyt ja Virossa ennätykselliset katsojaluvut kerännyt näyttävä so... Lue lisää

Genret:: Draama, Sota
Valmistusvuosi:: 2015
Pituus:: 100 min

Ensi-ilta: 25.09.2015
Ohjaajat:: Elmo Nüganen
Käsikirjoittajat:: Leo Kunnas
Pääosanäyttelijät:: Ain Mäeots, Gert Raudsep, Kaspar Velberg, Kristjan Üksküla, Maiken Schmidt, Marko Leht
Maat:: Viro, Suomi
Kielet:: viro

Kommentit

Arvostelut Kommentit Videot Kuvat

Uytp7
Tähtääjä

12.06.16 klo 19:55

Sotaelokuvien peruskauraa, miellyttävästi kuitenkin aiheesta, josta en tiennyt juuri mitään etukäteen. Filmi käy vuorotellen kummankin osapuolen joukoissa katsomassa, miten virolaiset periaatteessa ampuivat toisiaan. Hilpeää. Näyttelijät olivat hyviä, vaikkakin melko tasapaksuja, teknisesti sota myös sekä näytti että kuulosti siltä itseltään, verrattuna kalliimpiin sotaelokuviin siis.

tirehtööri
Käyttäjä

24.03.16 klo 22:43

Osataan tuolla etelänaapurillakin ihan hyviä sotaleffoja tehdä. Mukava nähdä välillä leffoja aiheista,jotka ovat jääneet 2.maailmansodan isojen spektaakkelien varjoon.

J.Lipponen
Käyttäjä

28.09.15 klo 16:34

Sotahistoriasta kiinnostuneena joudun myöntämään, että Viron osuus toisessa maailmansodassa on jäänyt itselleni aika hämäräksi. Varsinkin se, että syntymäaikasi saattoi määrittellä sen joudutko Wermachtin vai Puna-armeijan riveihin. 1944 onkin vallan oiva pieni oppitunti siitä kuinka paskassa raossa eteläinen veljeskansamme tuolloin oli. Sotaa kuvataan tavallisten solttujen silmin koruttomasti ja asiallisesti. Kukaan henkilöistä ei nouse varsinaiseen pääosaan ja hahmot jäävätkin kaikin puolin etäiseksi massaksi. Siitä huolimatta se tunne kun tiedät, että luotiesi tielle voi sattua vaikkapa naapurisi tai serkkusi on käsinkosketeltava.

Ulkoisilta puitteiltaan leffa ei häpeä lainkaan megabudjetin rymistelyille. Varsinkin teatterin kankaalta katsottuna jälki on komeaa ja äänimaailmakin on kohdillaan. Äijät huutavat, telaketjut kolisevat ja tykistökeskitys tuntuu munaskuissa asti.

Kokonaisuutena 1944 ei mielestäni yritäkään olla mitään syväluotausta sodasta vaan pysyy tiiviinä kuvauksena suotta unohdetusta toisen maailmansodan sivujuonteesta.