Kyseessä on jälleen leiuteltu aasialainen kauhuleffa, josta pukataan kovaa vauhtia Jenkkilän remakea ulos. Esimerkiksi Ring(u)-elokuvien kaltaiseen omaperäisyyteen The Eye ei kuitenkaan yllä. Yleisilme on melko tyylikäs, mutta Pangin veljesten ohjaus yrittää hieman liikaa.
Tarina alkaa, kun lapsuudestaan asti sokea tyttö Mun saa uuden sarveiskalvon. Ympäristö erottuu hänen edessään hentoina viivoina, kunnes se alkaa tarkentua. Totuttautuminen silmiin ei ole helppoa; peilistä katsoo vielä vieraan näköinen nainen. Lisäksi Mun taitaa nähdä maailmassa jotakin, mitä muut eivät näe: kuolleita ihmisiä.
Yhtymäkohtia Kuudenteen aistiin on niin paljon, että The Eye suorastaan kerjää tulla verratuksi siihen. Paha paikka. Vaikka visuaalinen aistikkuus onkin usein jopa Shyamalanistisen kaunista katseltavaa, leffalla on paha tapa hyppiä ulos tästä hillitystä ilmeestään. Näin on saatu aikaiseksi muutama ihan tehokas jännitysmomentti, mutta samalla menetetty ihailtavan eheä kerrontatyyli. Tahditus kiihtyy huimasti loppua kohden ja viime hetkillä twistataankin jo täysillä. Juonen perusajatukset ovat ihan toimivia, mutta toteutus on musiikkia myöten turhan kunnianhimoinen.
Pointsit pääroolia hienosti vetäneelle Angelica Leelle ja muutamalle muullekin onnistuneelle hahmolle, joiden ansiosta leffan katselee mielellään läpi kertaalleen. Veljekset Pang on kaksikko, jolta voisi tämän perusteella odottaa täyttä napakymppiäkin – The Eye ei sitä vielä kuitenkaan ole.
