Pohjimmiltaan Ed Harrisin ohjaama Appaloosa on hatunnosto western-genren vanhemmille elokuville. Elokuvan yleinen tahti on rauhallinen ja pääpaino on toiminnan sijaan hahmoissa.
Tapahtumat lähtevät käyntiin kun Appaloosa-nimiseen pikkukaupunkiin saapuvat oman aikansa turvallisuusalan ammattilaiset Virgil Cole (Ed Harris) ja Everett Hitch (Viggo Mortensen). Heidät palkataan pitämään yllä järjestystä, joka on ollut kyseenalaistettuna aina paikallisen ”bisnesmiehen” Randall Braggin (Jeremy Irons) murhattua edellisen sheriffin. Soppaa saapuu sekoittamaan vielä viehättävä leskinainen Allison French (Renée Zellweger), jota kohtaan sheriffi Cole alkaa välittömästi tuntea pientä kuumotusta.
Hahmot ovat kaikki melko persoonallisia, kaikista yleisimmät kliseet on onnistuttu välttämään. Henkilöihin luodaan syvyyttä vähä vähältä ja kaikkia kerroksia ei kuorita heti alussa. Sheriffi Colen hahmosta on saatu realistisen epätasapainoinen ja sosiaalisesti hieman epävarma villin lännen tappokone. Colen aisapari Hitch varastaa yhä enemmän showta itselleen mitä pidemmälle elokuvassa mennään, Mortensenin vähäeleisessä näyttelysuorituksessa ei ole moitittavaa ja hahmon moniuloitteisuus alkaa nousta esiin vasta pienellä viiveellä. On harmi, ettei elokuvassa oteta enempää irti Jeremy Ironsista, Bragg oli mielestäni liiankin vähän esillä vaikka Ironsilla olisi varmasti ollut vielä roppakaupalla annettavaa. Zellwegerin esittämä Allison taas tuntuu olevan hieman väärässä paikassa, naisen habitus ei vain jotenkin täsmää elokuvan aikaan ja paikkaan. Voi tietenkin olla, että en vain henkilökohtaisesti ole vieläkään pystynyt sulattamaan Bridget Jonesia, joten tämä jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi.
Elokuvan heikommista puolista mainittakoon ensimmäiseksi tietynlainen juonellinen ontuminen. Kunnon ote saadaan aikaan vasta elokuvan loppupuolella, käännekohdat ovat tiettyyn pisteeseen asti melko arvattavia ja yhdessä kohtaa elokuva joudutaan oikeastaan käynnistämään uudelleen, joka tekee kokonaiskerronnasta hieman raskaan. Appaloosan maailma on myös liian kliininen, siitä puuttuu sellainen likainen ja karhea viehätys jota esimerkiksi Dollari-trilogia ja Deadwood olivat täynnä. Appaloosa on kaupunkina kulissimainen, kaduilta ja taloista puuttuvat kaikki oikean elämisen merkit, mutta aavekaupunki-fiilistäkään ei silti saada aikaan. Kuvaus on toteutettu perinteikkään hillitysti, mitään erikoisempia kuvakulmia tai kikkailuja ei harjoiteta, vaikka ne olisivatkin voineet tuoda ehkäpä enemmän dynaamisuutta elokuvalle poistaen nykyisestä ratkaisusta johtunutta hienoista kankeutta ja liian siivon maailman korostumista.
Elokuvassa on myös mahdollisesti havaittavissa hyvinkin naisvihaisia teemoja. Allison Frenchin hahmo on yksinään hyvinkin avuton pikkurouva jolle haetaan vahvuutta ja määritelmää pelkästään miesten kautta. Sukupuoliroolien selvää erottelua on havaittavissa, miehet ovat sheriffejä ja rosvoja, naiset vaimoja ja ilotyttöjä. (Everett Hitchinkin lemmenseikkailuissa ei Amor paljoa lauleskele, hänellä on vain kylmästi vakiohuora) Ed Harris lienee hyvinkin vanhan liiton miehiä joka haluaa kunnioittaa western-elokuvien tietynasteista machoperinnettä. Appaloosasta on turha etsiä Bandidasia!
Kokonaisuudessaan Appaloosa lienee vanhojen länkkäreiden ystäville ihan kelpo pätkä, ”räjähtävää toimintaa” tosin ei elokuvasta liiemmin löydy vaikka ainakin minun käsissäni olleen version kansi sellaista lupailikin. Tiettyä terävyyttä ja rosoisuutta olisin jäänyt vielä kaipailemaan, ilkeiden poikien näkyvyysaika jätettiin liian vähälle kun keskityttiin ruotimaan Colen ja Frenchin suhdetta, joka mielestäni oli jokseenkin mielenkiinnoton ja osittain myös epäuskottava. Pojoja tosin siitä, että suhdetta toisaalta käsiteltiin lännenelokuville aika epätavanomaisesta näkökulmasta. Keskiverto Hollywood-Heikki ei ehkä saa tästä elokuvasta kovinkaan paljoa irti, haukottelun puolella voi mennä. Alan harrastajille tosin jopa suositeltava. Varoituksen sana tosin, tyttöystävät ja muut vaimokkeet kannattaa jättää vaihtoaitioon elokuvan ajaksi, muuten seurauksena voi olla pienimuotoista mykkäkoulua romantiikan romanttisen muodon ja vahvojan sekä itsenäisten naishahmojen puuttuessa.
