Poika (Lloyd) lähtee paremman maineen ja mammonan perässä kaupunkiin. Oma kulta, Tyttö (Davis), jää maalle odottamaan tullen perässä kun poika on ensin elänyt herroiksi. Mutta kloppi saa tuta, että ei sitä vaan enää nykyaikana noin vain rikastutakaan, mutta eihän sellaisia terveisiä passaa kotiin päin pistää. Vaan odotas, kun mielitietty sitten käy kärsimättömäksi, ja päättää viimein yllättää pojan siinä hyvässä uskossa, että löytää tämän jo johtotehtävistä, niin siinä sitten nuorukaisella pitää kiirettä akkaa harhauttaessa. Ja kun sitä aletaan vielä omakotitaloa suunnitella, niin meinaa sitä mieheltä melkein pelihousut palaa, mutta onneksi suht. sievoisa summa odottaa noutajaansa… kerrostalon katolla.
Turvallisuus viimeiseksi lienee yksi Harold Lloydin tunnetuimmista ja samalla, nimeään mukaillen, vaarallisimmista kohelluksista. Mutta liikuntapainotteisen hauskuuttamisen lisäksi Lloydissa tuntuu tapahtuneen toisenlaistakin kehitystä. Nimittäin ilveilyssään, niin pienimuotoista ja kenties jopa tarkoituksetonta kuin se vielä tuolloin olikin, Lloyd on varmaankin ollut ensimmäisiä Jim Carreytämme, sillä niin kumman hyvin ne kulmakarvat ja poskilihakset tuntuvat tilanteisiin mukautuvan. Heittäytyypä herra myös aikamoiseksi hurjapääksikin yrittäessään palata takaisin töihin, ja samalla mm. keksii ihka uuden tavan matkustaa pummilla. Mutta näistäkään seikoista huolimatta leffa ei muuten erottuisi mitenkään erityisesti edukseen muista Lloydin sangen mainioista kepposteluista, mutta kun loppu nyt sattuu sisältämään kaikkien aikojen parhaan stunt-tempun, oikeastaan kokonaisen stunt-kohtauksen, ja vieläpä herran itsensä tekemänä, jota katsellessa ei voi kuin ihastella ukon kylmäpäisyyttä, joka ei kuitenkaan tunnu hyydyttävän hänen hymyään. Itseasiassa, leffan loppua voisi melkein pitää eräänlaisena symbolisena kunnianosoituksena kaikille parhaansa tekeville aviomiehille (Ei sillä, että stoorin akka mitenkään veemäiseksi heittäytyisi, ihan mukava likkahan tuo). On se Lloyd vaan aika apina.
By the way, jos selataan aikakirjoja 20 vuotta taaksepäin, niin huomataan, että ihmiskunta pystyi bongaamaan erään toisen herra Lloydin roikkumasta hengenpitimiksensä eräästä toisesta kellotornin isoviisarista, mutta se onkin jo aivan toinen tarina.
nimimerkki: Sappy
