Elokuva-alan moniosaaja J.J. Abrams on mielenkiintoinen elokuvatekijä, kun hänen elokuvistaan kohistaan melkein puolivuotta ennen ensi-iltaa, eikä vain tulevan laadun vuoksi, vaan enemmänkin ketä hahmoa eri näyttelijät esittävät ja minkälaisia juonenkäänteitä on luvassa. Vuonna 2009 J.J. Abrams päätti pistää legendaarisen Star Trek brändin alkuun kokonaan ja tuloksena syntyi viihdyttävän toimiva scifi-seikkailu, jossa oli annos poikamaista kohellus-meininkiä ja ripaus traagista tunnetta mukana. Star Trek menestyi sen verran hyvin, joten jatko-osa lyötiin melkein heti lukkoon. Star Trek Into Darkness nimellä kulkeva jatko-osa lukeutuukin nyt jo vuoden parhaimpien elokuvien joukkoon ja tästähän esitettiin joulun alla pienelle joukkolle ensimmäinen 9-minuuttia itse elokuvaa. Mitäköhän Star Trekin alkuperäinen kirjoittaja Gene Roddenberry mahtaa miettiä siellä jossain mihin asti brändiä on tähän asti viety.
Star Trek Into Darkness alkaa melkein heti siitä mihin vuoden 2009 juoni päättyi. Kapteeni Kirk (Chris Pine) ja Spock (Zachary Quinto) ovat pelastamassa alkuheimoista rotua suuren tulivuoren juurelta, mutta pienen virheen saattelemana Spock jää vähän jumiin ja Kirk rikkoo vastuusopimusta pelastusoperaatiossa ja joutuu Enterprisen perämieheksi. Samaan aikaan Lontoon keskellä räjähtää tuhoisa pommi ja sen tekijäksi paljastuu salaperäinen John Harrison (Benedict Cumberbatch), joka väittää aloittaneensa sodan maata ja ihmisiä vastaan. Amiraali Marcus (Peter Weller) ja kapteeni Pike (Bruce Greenwood) ylentävät Kirkin takaisin kapteeniksi ja pyytävät tämän tiimiä lopettamaan Harrisonin terrorismin.
Star Trek Into Darkness on kivenkova scifi-seikkailu-trilleri, jonka visuaalisuus on silmiä hivelevän kaunista katseltavaa. Star Trekin tapaan mukana on jälleen reilu annos huumoria ja läppävitsejä kiitos erinomaisen Simon Peggin, mutta siitä huolimatta Into Darkness on välillä yllättävänkin alakuloinen ja ajoittain jopa haikea elokuva. Erityisesti Lontoon attentaattikohtaus suorastaan pistää tunteet kiehumaan. J.J. Abramsin elokuvien tapaan elokuvan alkuosa heittelee kysymyksiä ilmaan, kuten miksi John Harrison haluaa niin kovalla halulla tuhota kaiken pois? Star Trek Into Darknessin juonenkäänteistä ei kannata tietää mitään etukäteen ja kyllähän siellä kulman takana pari kivaa ylläria odottaakin ja mahtuuhan mukaan jakso, joka saa varmasti kovemmankin ihmisen miettimään elämää hetken aikaa.
Nykypäivän 3D-buumin myötä myös Star Trek Into Darkness on muutettu 3D-lasit päässä katsottavaksi elokuvaksi ja tämä onkin melkein yksi ainoista heikkouksista kyseisessä elokuvassa, sillä 3D on jällen kerran melkein yhtä tyhjän kanssa. Toimintakohtaukset toimivat paljon paremmin omillaan ja näyttävätkin todella komeilta ja saavat vatsanpohjassa kutinaa aikaan kaatuvine aluksineen.
Chris Pine ja Zachary Quinto ottavat toistamiseen Kirkin ja Spockin roolit haltuun loistavasti ja näyttävät menneille sukupolville, että kyllä meissä aineksia riitää. Karl Urban, Simon Pegg, John Cho, Anton Yelchin ja Zoe Saldana ovat myös hyviä Kirkin ystävinä ja alaisina. Peter Weller ja Bruce Greenwood ovat vanhoja konkareita tekemässä rooleja ammattitaidolla.
Yksi nousee loistavaksi jo muiden hyvien rinnalla Benedict Cumberbatch, jonka John Harrison on yhtä aikaa aidosti vihattava paskiainen, mutta samalla säälittävä raukkamainen ressukka, jonka viha ja kylmyys hakee hetken aikaa vertaistaan. John Harrisonin vihasta saa myös tuntea nahoissaan Noel Clarkin ja Nazneen Contractorin esittämä pariskunta. Star Trek Into Darkness on Khanin Vihan ohella kovimpia Star Trek elokuvia. Into Darkness yhdistää onnistuneesti terrorismi pelottelun Star Trek tarinaan.
