Kapteeni James T. Kirkillä menee pitkästä aikaa varsin hyvin; uusi Enterprise-alus on rakennettu, Kirk pääsee taas komentamaan avaruusalusta eikä enää huku amiraalin paperitöihin, ja kaupan päälle tämä vieläpä viettää lomaa yhdessä ystäviensä Spockin ja Leonard McCoyn kanssa. Kolmikon loma kuitenkin keskeytyy, kun vulkanuslainen nimeltä Sybok sieppaa kolme lähettilästä, ja Kirk kumppaneineen saa Tähtilaivastolta tehtäväksi lähettiläiden pelastamisen. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää…
Pienestä pitäen olen fanittanut Star Trekkiä. Sarjan elokuvia tuli nuorempana katsottua lukemattomia kertoja, aikuisempana aloitin Star Trek-sarjojen katsomisen aiempaa aktiivisemmin. Star Trek-elokuvien laatu vaihtelee mielestäni paljon; osa elokuvista on tosi hyviä, osa kelvollisia ja osa huonoja. Tämä elokuva menee valitettavasti tuohon huonoon kastiin, oikeastaan tämä elokuva ei ole huono, vaan surkea vähän rumasti sanottuna. Mutta miksi? Jos jotain asiaa väittää surkeaksi, on hyvien tapojen mukaista perustella väitteensä. Ja sen aion totisesti kyllä nyt tehdä…
No niin, mistä aloittaisin? Ehkäpä juonesta olisi hyvä aloittaa? Elokuvan yksi isoimpia ongelmia on sen juonen latteus. Elokuvan tarina on hyvin sekava, joka kyllä selkenee elokuvan aikana vähän, mutta tarina pysyy omituisena. Elokuvan tarina alkaa kidnappauksella, ja myöhemmin elokuvassa lähestytään planeetta, jossa asuu kuulemma jumala. Elokuvan tarinaan yritetään tuoda uskonnollinen elementti tämän jumalan etsimisen näkökulmasta, mikäs siinä, tämä on itsessään mielenkiintoinen aihe. Ongelmana on se, että elokuvassa tuodaan kovin myöhäisessä vaiheessa ilmi, että elokuvan ”pahis” on kidnapannut Enterprise-aluksen, jotta voisi viedä itsensä ja aluksessa olevat ihmiset tapaamaan jumalaa. Jumala-aiheestaan huolimatta elokuvassa käsitellään uskonnollisuutta hyvin vähän, sen sijaan elokuvassa kyllä riittää omituisia, selittämättömiä kykyjä, hahmojen tyhmentämistä ja turhan sivuosapahiksen.
Elokuvan on ohjannut William Shatner, joka myös näyttelee elokuvan päähahmoa, James T. Kirkiä. Shatner näyttelee Kirkiä varsin hyvin, mutta samaa kehua en voi antaa Shatnerin ohjauksesta. Elokuva on hyvin sekalainen teos, elokuvassa on useampi kohtaus mikä tuntuu kovin turhalta juonen kannalta, juonen tarkoitusta on vaikea ymmärtää, hahmot käyttäytyvät omituisesti ja joidenkin hahmojen toiminta vaihtelee hyvin epävakaasti. Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii Sybok, Spockin velipuoli, jota näyttelee Laurence Luckinbill. Sybokin hahmon idea oli mielenkiintoinen, Spockin salainen velipuoli oli ideana mielenkiintoinen, mutta Sybokin hahmo jää varsin hämmentäväksi. Luckinbill näyttelee hahmoa kovin eri tavoin eri kohtauksissa, välillä Sybok vaikuttaa kovin pasifistiselta, toisaalta yhdessä kohtauksessa hän taas sitten esimerkiksi kuristaa kovin innokkaan oloisesti. Samoin elokuvan alkupuolella hän vaikuttaa ihan karismaattiselta ja hyväntahtoiselta, toisaalta elokuvan alkukohtausten jälkeen hänestä yritetään tehdä elokuvan pahis, joka pitää pysäyttää. Hänhän kidnappaa lähettiläitä ja Enterprise-aluksen ja aivopesee miehistön. Sitten elokuvan loppupuolella hänestä yritetään tehdä hyvää tarkoittava mies, joka ei olekaan toiminut väärin ja esiintyy kapteeni Kirkin kaverina. Tämä hahmon olemuksen ja käytöksen vaihtelu on hyvin hämmentävää, ja syö niin hahmon kuin elokuvan uskottavuutta. Suurin syy ei kuitenkaan ole uskoakseni Luckinbillin näyttelytyö, vaan hahmon huono käsikirjoitus. Ai niin, sekin oli hämmentävää, miten Sybokilla oli kykynä ”auttaa olentoja löytämään oma sisäinen rauhansa”. Hahmot, joiden mieliin Sybok oli tunkeutunut, vaikuttivat kuin huumatuilta.
Mainitsin, että elokuvassa on sivuosapahis. Ja sehän on Todd Bryantin näyttelemä Klingoni Klaa. Klaan hahmo ei saa mitään syvyyttä, vaan on lähinnä uhoamassa että ”minä haluan taistella Kirkiä, Galaksin suurinta soturia, vastaan ja kukistaa tämän”. Siinä lähinnä hahmon tarkoitus elokuvassa. Tämä ei olisi itsessään ehkä huono asia, mutta tämä ei melkein ollenkaan sitten oikeasti vaikuta juoneen, hieman loppukohtauksia lukuunottamatta. Hahmon olisi voinut jättää pois, ja tämän kohtaukset oltaisiin voitu säästää tarinan parantamiseen. En nyt kuitenkaan syytä hahmon näyttelijää, hahmo vain on käsikirjoitettu niin huonosti ja on elokuvan kannalta turha ja yksipuolinen, että ei näyttelijä voi yksin sitä parantaa. Kuitenkin hahmon uhoamiset Bryant esittää kelvollisesti.
Sen vielä totean elokuvan loppupuolesta, että Jumalan etsiminen oli mielenkiintoinen idea toki elokuvassa, jota ei tosin käsitelty tarpeeksi, mutta elokuvan tuoma päätös tälle Jumalan etsimisen matkalle oli aika omituinen ja ehkäpä kliseinen. Elokuvan viimeisistä kohtauksista onkin tehty lukuisia meemejä. Antaisin elokuvalle luultavasti muuten vain yhden tähden, mutta elokuvassa on pari yksittäistä kohtausta, joista pidän, ja sen vuoksi elokuva saa minulta puolikkaan tähden lisää. Kirkin kiipeäminen elokuvan alussa on hauskaa katsottavaa, samoin Spockin rakettikengät, vaikka tämä Kirkin kiipeämiskohtaus ei kyllä pahemmin liity juoneen. Samoin pidin siitä, kun kapteeni Kirk, tämän oikea käsi eli vulkanuslainen Spock ja aluksen lääkäri McCoy kinastelivat nuotin äärellä, siinä näkyi hyvin hahmojen välinen kemia. William Shatner sopii hyvin itsepäisen mutta urhean kapteeni James T. Kirkin rooliin, samoin DeForest Kelley näyttelee hyvin avuliasta mutta äkäistä McCoyta, ja erityisesti Leonard Nimoy suoriutuu hyvin roolissaan vulkanuslaisena, logiikkaa arvostava Spockina, joka on tosin puoliksi ihminen, mutta yrittää peittää itsestään sen puolen. Näiden kolmen näyttelijän välinen viihdyttävä dynamiikka ja kemia tuo elokuvaan tosiaan pari viihdyttävää kohtausta, kiitos heille siis siitä.
En suosittele tätä elokuvaa lähtökohtaisesti kenellekään, paitsi ehkä Star Trek-faneille, heillekin lähinnä siksi että fanina voi haluta katsoa kaikki Star Trek-elokuvat. jos kuitenkin aiot katsoa tämän elokuvan, ja muodostaa oman mielipiteesi siitä, suosittelen tutustumaan ensin alkuperäiseen Star Trek-sarjaan, tai ainakin tätä edeltäviin Star Trek-elokuviin. Elokuva olettaa, että katsoja tuntee ison osan hahmoista jo etukäteen, eikä jätä aikaa hahmojen esittelyyn.
