Tom Powers on pienestä pitäen ilkeä riiviö ja aikustuttuaan vieläpä väkivaltainen sellainen.
Yhteiskunnan vihollinen -elokuva seuraa Tompan nousua katuojasta huipulle ja takaisin. Leffan juoni on yksinkertainen ja kuullostaakin varsin käytetyltä. Otetaan kuitenkin huomioon leffan ikä, niin juoni ei ole ongelma.
Leffa starttaa varsin hitaasti ja sellaisena pysyykin. Toimintaa tarjotaan vähän, mutta sitä ei tällaisesta leffasta oikein haettukkaan. Hahmot tehdään tutuiksi ja juoni rakentuu hitaasti, ehkä liiankin hitaasti. Voin silti kuvitella, millainen shokki Yhteiskunnan vihollinen oli yleisölleen, sillä sekin väkivalta mitä leffassa on, on kolkytlukulaiseksi varsin väkivaltaista. Ja otetaan mukaan vielä mahtava loppukohtaus, joka on ihan oikeasti shokeeraava, järkyttävä ja lohduton.
Näyttelijät ovat suht’ hyviä, mutta katsojan huomio kiinnittyy automaattisestikin pääosan James Cagneyyn. Miehen hahmo on jopa sympaattinen hienoine kampauksineen. Sympaattinen on myös Powersin äitiä esittävä Beryl Mercer, joka on juuri niin herttainen kuin pitääkin.
Mutta yhteenvetona Yhteiskunnan vohollinen on loistava elokuvaelämys kultaiselta, tai ei niin kultaiselta kolkytluvulta. Elokuvan parasta antia oli kuitenkin jo edellä mainittu loppukohtaus, joka päättää filkan kunniakkaasti.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
