Näin Peter Jacksonin Hobitti-elokuvan (vihdoinkin) lähestyessä hitaasti mutta varmasti tuloaan, katsoin ajankohtaiseksi lähteä toden teolla etsimään animaationäkemyksiä J.R.R Tolkienin upeista kirjoista, pääasiassa Ralph Baksin Taru sormusten herrasta ja Rankin/Bass Hobitista. Vaikka molemmista on painokset vähissä ja Rankin/Bass animaatiot ovat jääneet (virallisesti)rantautumatta vanhalle mantereelle, Pienen Leffakaupan ansiosta ongelma tuli nopeasti ratkaistua. Ties kuinka monennes hatunnosto kyseiselle putiikille.
Juonta en raaski liikaa spoilata, mutta sen lähtökohdat ovat noin suunnilleen nämä:
Danten helvetin kuolemansynneistä viidenteen (ahneus) antautunut kääpiö Thorin Tammikilpi kerää velho Gandalfin rinnalla tusinan verran kääpiöitä matkalleen päämääränään jollakin ilveellä ryöstää kääpiön isoisän kulta lohikäärme Smaugilta, joka aikoinaan teurasti kylmästi Yksinäisen vuoren koko väestön ja otti itselleen vuoren aarteet. Matkan varrelta kääpiöt vielä hakevat apujoukoikseen – syystä mitä en ole koskaan ymmärtänyt – lupsakkaan yksinkertaista elämää viettävän hobitin Bilbo Reppulin.
Tarina on yksinkertainen, tyyliltään hiukan ’’järjestelmällisempi’’ road movie. Kirjassa pidin siitä kuinka surkuhupaisan matkan vähäpätöisimpiäkin kohtia kuvattiin tarkasti, ja pidän siitä elokuvassa myös. Koska animaation työstäminen vain on tyyristä ja aikaa vievää puuhaa, on juonesta karsittu kaikki ns. turha pois. Esim. Rivendelliin saavutaan suht’ ripeästi eikä Beorn parkaa edes mainita. Muutenkin elokuvan tahti on ripeä, mutta ei varsinaisesti hätäinen. Kaiken kaikkiaan kirjan tapahtumia ollaan saatu elokuvaan mukaan kiitettävästi, eikä tulos aiheuta (lukuun ottamatta tönkköä kohtaamista hämähäkkien kanssa) juurikaan myötähäpeän tunnetta. Jacksonin filmatisointeihin tottunut saattaa hyvinkin vierastaa sitä miten animaatio esittää esim. örkit tai Klonkun, mutta tunteesta pääsee yrittämällä yli kun ajattelee että tämähän on oikeastaan (tietääkseni)ensimmäinen Tolkien filmatisointi. Ja lapsille suunnattu. Ja niin toden totta on, mukana on nimittäin romaanille uskollisesti myös lauluja. Laulut vain ovat jotenkin tönkköjä, hahmot eivät itse hoilaa säettäkään joten tulos on He vaelsivat auringossa:n kaltainen eli laulut eivät tuo elokuvaan mitään uutta vaan päinvastoin tuntuvat noloilta.
Visuaalisesti voidaan puhua hyvin kauniista elokuvasta. Animointi on sinällään yhtä laadukasta kuin missä tahansa aikalaisessa Disney-elokuvassa, mutta varsinkin taustat ovat uskollisia itse romaanin, sekä David Dayn loistavan Tolkienin maailma-kirjan kuvitukselle. Kirveellä veistetyt vuoret, pastellivärien puuttuminen sekä runsaat yksityiskohdat jo valmiiksi maalauksellisissa taustoissa saavat Tolkien-fanin hiljaa ajattelemaan: ’’Olen kotona.’’ Voidaan siis puhua omalla, hiukkasen rujolla tavallaan erittäin kauniista elokuvasta. Taidetta ollaan saatu mukaan muutenkin, kohtaaminen Klonkun kanssa on todella sydäntä särkevää katsottavaa. Upeasti tulkittua olentoa vihaa sen kuvattavuuden ja asenteen vuoksi, mutta siitä aggressiivisesti paistava sisäinen viha ja epätoivo tekevät hahmosta hyvin surumielisen ja traagisen. Yhtä lailla pääantagonisti Smaug on juuri niin jylhä kuin mahtava että tätä kohtaan oppii todella tuntemaan kunnioitusta. Lopulliselta kliimaksilta Viiden armeijan taistelulta olettaisi jokaisen täysjärkisen olla odottamatta tämän tyyppisessä animaatiossa paljoa, mutta totta puhuen lopputulos ei ole hassumpi vaikka eeppisyydestä ei paljoa voidakaan puhua.
Virheineenkin pidän The Hobbitista enemmän kuin mitä oletin pitäväni. Lapsellisuuksiin mennään juuri sen verran että tätä voisi kutsua ihan suoralla kädellä kokoperheen elokuvaksi, mutta tällä tarkoitan että se todella sopii koko perheelle eikä vain penikoille. Vaikka esteenä kyseiselle idyllille ovat mm. PAL versioiden puute sekä suomentamattomuus, rehellisesti ajatus on sinänsä hyvä, ja että tietty lapsenmielisyys on myös osittain yksi elokuvan voimavaroista. Välillä tekee mieli hymyillä, välillä taas hiljentyä. Vaikka tunnekuohut lienevätkin enemmän kirjan kuin elokuvan ansiota, ovat ne malliesimerkkejä Tolkienin taidoista tarinankertojana. Ja kun The Hobbit on muutenkin siunattu osaavilla tekijöillä, voisin kuvitella sen olevan klassikkotittelin arvoinen.
