Merijalkaväen mies (Jarhead) on nätti. Ja kyseessähän on, tietyssä laajemmassa ymmärryksessä, sotaelokuva. Mutta kauniisti sekä tehokkaasti kuvaa ja ääntä hyödyntävä sotakuvaus on poikkeavaa laatua. Platoon, Saving Private Ryan ja lukemattomat muut sota-aiheiset pätkät ovat tehneet parhaansa tuodessaan sodan raadollisuuden ja järjettömyyden suoraan katsojan tajuntaan.
Merijalkaväen miehessä sodan suurin uhka ei ole vihollisen luoti vaan olla kuolematta tylsyyteen. Modernissa sodassa ilmavoimat ja politiikka ovat pääosassa, rintamamiehille jää hyvin vähän tehtävää. Voi olla, ettei pääse ampumaan laukaustakaan suuren budjetin mittelössä.
Persialahden sodalle ajoittain naureskeleva Sam Mendesin hieman alakanttiin toteutettu ohjaus on kertomus nuorista sotilaista, jotka eivät malta päästä riehumaan luodeilla isänmaansa puolesta. Vitsejä lauotaankin enemmän kuin luoteja.
Lapsen mieli
Anthony Swoffordin muistelmiin perustuen, Swoff (Jake Gyllenhaal) on ns. lattäpää, joka himoaa yhdessä komppaniansa kanssa päästä ainakin kerran ampumaan vihollista. Vihollinen on jossain siellä aavikolla, ja kun hän vihdoin kuukausien rintamaodottelun jälkeen näkee kasan ruumiita, naiivi maailmankuva joutuu koetukselle. Tavallaan Jarhead on sekä paluu Mendesin American Beutyn henkilökuvakseen, että siihen symboliikkaan, joka on ominaista vain hänelle, arvoituksellista että johdonmukaista.
Homoerotiikalta ja äijäilyltä ei voi välttyä, kun aavikolla hiki nousee pintaan. Sotaelokuvan perinteiset ongelmat, liian mittava henkilögalleria ja perisankaruus on Sam Mendesin käsissä jäänyt historiaan. Jamie Foxx komppanianjohtajana mielettömän tietoinen sekä hullunkurisista alavireistään että sodankäynnin turhuudesta.
Audiovisuaalinen puoli ansaitsee roolisuoritusten ja käsikirjoituksen lisäksi erityiskiitosta. Kuvauksesta vastannut on mestari käyttämään aavikon yötä hyväkseen. Valopommit ja öljylähteiden palaminen rikkoivat jo tajuntaani ja käsitystäni siitä, mitä ilman erikoistehosteita voi saavuttaa näkemyksellä ja ammattitaidolla.
Mendesille Jarhead jäänee välityöksi, jossa on paljon hyviä, todellakin hyviä aineksia, mutta vertailussa aiempiin elokuviin jää jotenkin turhan oloiseksi. Viimeinen laukaus jää uupumaan, mutta kyllä näilläkin eväillä katsojalle kehtaa elokuvaa näyttää. Gyllenhaalin uralle Jarhead voi olla vain positiivista kehitystä, kuten muillekin näyttelijöille.
nimimerkki: Martin van Wetten
