Pitkään huonojen elokuvien ja jopa pelimaailman kanssa tekemisissä ollut Clive Barker on tehnyt elokuvan, jonka voi sanoa olevan mielenkiintoisin mieheltä pitkään aikaan. Ohjaajanpallille hän ei ole asettunut, vaan The Midnight Meat Trainin luotsina toimii Ryuhei Kitamura, joka tunnetaan varmasti parhaiten elokuvistaan Versus ja Azumi.
Tarina perustuu Barkerin novelliin, jossa metron yölinjalla tapahtuu brutaaleja murhia. Leon Kauffman on valokuvaaja, joka haluaa kuvata kaupunkia yöllä, kun kaikki raakuudet tapahtuvat. Hänen tarkoituksensa on vangita korttelit juuri sellaisina kuin kaikki puhuvat, mutta eivät ole sitä kuitenkaan näkemässä. Sattumien kautta Leon törmää mystiseen mieheen, joka matkustaa aina viimeisellä yölinjalla. Hän alkaa selvittämään miehen taustoja ja tajuaa joutuneensa paljon syvemmälle kuin vain joukkoon murhia metrossa.
Alkupuolella leffa vaikuttaa tavalliselta lahtauselokuvalta, jossa psykopaatti toteuttaa itseään öisessä metrossa. Kuten arvata saattaa kysymyksen ollessa Clive Barkerista, on tarinassa muutakin kuin silmittömästi tarpeetonta väkivaltaa. Kidutuksenmestari tarjoilee jälleen kerran ketjuja ja koukkuja.
Ohjaajavalinta herättää kummastusta. Miksi valita joku japanilainen tyyppi ohjaajaksi, kun Barker olisi voinut hoitaa itsekin tehtävän. Nyt useissa kohtauksissa nähdään turhaa kikkailua kameran kanssa. Myöskään CGI-veri tai muut vastaavat efektit eivät ole hienoja. Ne lähinnä saavat katsojan turhautumaan kerta toisensa jälkeen – taas yksi kohtaus, jossa punaista mössöä lentää kaaressa, kun lihanuija saa uuden merkityksen!
Näyttelijät ovat parhaimmillaankin vain hyviä. Vinnie Jones on ainoa porukasta, jolle rooli sopii kuin nenä päähän. Hänen iso ruhonsa ja ilmeetön näytteleminen tuovat karmivuutta tähän hahmoon. Muut eivät sitten olekaan järin vakuuttavia. Pahimmaksi ongelmaksi muodostuu tahattomuudesta kumpuava dialogi sekä hahmojen ennalta arvattava kehitys.
Ennalta-arvattavuus onkin leffan suurin miinus. Katsoja on jokaisessa kohtauksessa askeleen edellä. Suuret elämykset jäävät kokematta, koska tarinankerronta pakottaa katsojan olemaan koko ajan oikeassa. Voisi siis sanoa, että katsojaa aliarvioidaan pahemman kerran. Pohjanoteerauksena mainittakoon loppu, jonka voi päätellä jo puolessa välissä elokuvaa.
The Midnight Meat Train ei ole täysin surkea teos. Kyllä tämän kerran katsoo eikä aikakaan käy pitkäksi. Viihdyttävyydeltään elokuva on mainio, mutta mitään sen suurempaa se ei ole. Barker-fanit voivat saada jotain kiksejä muutamissa kohdissa, mutta muuten tätä on vaikea mieltää miehen kynän jäljeksi.
