Billy Wilderin hupaisa komedia sodan keskellä elävästä Berliinistä on mahtava soppa, jossa sekoittuvat niin kommunistit, kapitalistit, rakkaus kuin hyvät tavatkin. C.R. MacNamara (Cagney) on Länsi-Berliinissä sijaitsevan Coca- Cola -yhtiön myyntimies ja puristuksissa monesta suunnasta. Juuri kun ulkomaanmatka perheen kanssa on sovittu, MacNamara saa puhelun johtajaltaan Atlantasta, jossa tämä kertoo 17-vuotiaan tyttärensä Scarlettin (Tiffin) saapuvan vierailulle Berliiniin. Suunnitelmien muuttuessa MacNamaran ja hänen vaimonsa (Francis) välit kiristyvät. Asiaa ei helpota myöskään se, että Scarlett menee salaa naimisiin MacNamarojen tietämättä. Aviomies on Itä-Berliiniläinen Otto (Buchholz), joka koettelee kaikkien hermoja jyrkillä mielipiteillään ja huonolla käytöksellään. Kun Atlantasta tulee uusi puhelu, MacNamara tietää, että hän on mennyttä, jos pomo saa selville, että Scarlett on naimisissa.
Elokuvassa on useita sivuhahmoja, joiden olemassaolo on hyvin tärkeää. Erityisen maukkaan lisän juoneen tuovat MacNamaran sihteeri Fräulein Ingeborg (Liselotte Pulver) ja MacNamaran ”toinen käsi” Schlemmer (Hanns Lothar). Vauhti on hurja ja paljon ehtii tapahtua. Cagneyn häikäisevä rooli C.A MacNamarana saa aukomaan suuta. Mies puhuu ja ajattelee niin nopeasti, että katsojan on välistä vaikea pysyä mukana. Huvittavaa on myös huomata, kuinka manikyristi ja hiustenleikkaaja saapuvat viisi minuuttia puhelinsoiton jälkeen ja ilmapallo pysyy pakoputkessa ilman, että se räjähtää. Mutta komediassahan kaikki on mahdollista.
Yks’, kaks’, kolme on alkuepäilyjen jälkeen hyvin viihdyttävä ja monivivahteinen elokuva, joka antaa ainakin Pepsin kannattajille aihetta nousta taistoon. Kukapa uskoisi, että Coca-Colan ympärille saataisiinkin näin suuri hullunmylly?
nimimerkki: Clementiney
